”Elänkö todella tässä hetkessä vai kuljenko vain zombina päivieni läpi?” Esko Valtaoja pohtii ja muistuttaa ajan olevan kertakäyttöhyödyke
Aika on kertakäyttöhyödyke, jota ei saa takaisin, kun se on kerran menetetty.
Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja, joka on julkaissut useita teoksia.
”Ajan tappamisessa ei ole kyse murhasta, vaan itsemurhasta.”
Iltalukemisina olleessa kirjassa vastaan tullut lause jäi pyörimään mieleeni. Teenkö hidasta itsemurhaa lukiessani laiskasti löhöillen jotain opusta, jota minun ei tarvitsisi lainkaan lukea? En kai vain heitä hukkaan elämääni?
Jokaiselle työssä käyvälle on taatusti tullut tutuksi se, että aina vain pitäisi tehostaa hommia. Duunissa ei ole varaa haaskata ensimmäistäkään sekuntia tai hikipisaraa mihinkään toisarvoiseen puuhaan. Jos tuottavuus ei nouse, meidän kaikkien käy huonosti.
Supertehokkuuden ideaali
Sama tehokkuusajattelu yrittää tunkeutua myös henkilökohtaiseen arkeemme. ”Ota aamut haltuusi, kohenna elämääsi”, kannusti elämäntapaguru Robin Sharma parin vuoden takaisessa kirjassaan 5AM Club, kello viiden kerho.
No en perkele ota.
Sharman suuri idea on panna kellot soimaan tuntia aikaisemmin ja käyttää tuo voittajien tunti niskajumppaan ja sanskriitin opiskeluun, tai jotain sinne päin – en ole vaivautunut katsomaan tarkemmin. Minulle riittää se, että pääsen lopulta jalkeille nukuttuani riittävän pitkät yöunet.
Kansalaisaktivistilta ja monitoimimieheltä Leo Straniukselta on äsken tullut kirja Tehokkuuden taika – näin voit elää enemmän. Leo aikatauluttaa etukäteen jokaisen päivänsä puolen tunnin tarkkuudella ja suosittelee samaa muillekin.
Tiedän, että Leo todellakin on tehopakkaus – istun hänen kanssaan Myrskyvaroitus-yhdistyksen hallituksessa – mutta en silti ala aikatauluttamaan omia päiviäni. Minulle riittää vähempikin eläminen, kiitos vain, enkä kuitenkaan pääse lukemaan muistokirjoituksesta litaniaa omista saavutuksistani.
Ehkäpä elämää voi kohentaa maltillisesti
En ole koskaan uskonut niihin, jotka patistavat juoksemaan silloin kun voi kävelläkin, ja aina välillä on hyvä vain istua paikallaan tekemättä yhtikäs mitään. Mutta Sharmalla ja Straniuksella on pointtinsakin: aina voi kohentaa elämäänsä, elää enemmän. Ei todellakaan kannata viettää aikaansa vain aikaa tappaen.
Rooman keisari Marcus Aurelius kirjoitti lähes kaksi tuhatta vuotta sitten:
”Älä elä niin kuin sinulla olisi vielä kymmenen tuhatta vuotta jäljellä.”
Samoihin aikoihin intialaiset viisaat tallensivat Mahabharata-eepokseen suurimman tietämistään mysteereistä:
”Joka päivä lukemattomat ihmiset kuolevat, ja silti jälkeen jääneet elävät ikään kuin he olisivat kuolemattomia.”
Onko ajan tappamisessa mitään järkeä?
Aika on kertakäyttöhyödyke, sitä ei voi kierrättää. Siksi kannattaa aina välillä havahtua kysymään itseltään, olenko vain tappamassa aikaani. Elänkö todella tässä hetkessä, huomaanko tämän toimintani, vai kuljenko vain zombina päivieni läpi? Voisinko saada enemmän elämää irti tästä kahvikupillisestani, tästä laiskottelustani, tästä työhaasteestani, tästä ainutlaatuisesta ajan hetkestäni? Voisinko elää paremmin?
”Kun vielä elät, kun vielä olet olemassa, pyri kasvamaan aidosti hienoksi ihmiseksi”, ehdottaa Marcus Aurelius.
Lue kaikki Esko Valtaojan kolumnit tästä!