Uskoako vai ei yliluonnollisiin ilmiöihin? Esko Valtaoja täräyttää: ”Olemme hyviä huijaamaan toisiamme, mutta vieläkin etevämpiä huijaamaan itseämme”
Kirjoittaja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja, joka on julkaissut useita teoksia.
Kuulemma yli puolet suomalaisista uskoo nykyisin enkeleihin, tai ainakin pitää niiden olemassaoloa mahdollisena.
Kun vain kolmasosa uskoo Jumalan olemassaoloon, moni siis ilmeisesti olettaa, että taivaassa on tapahtunut vallankumous ja yksinvaltiaana hallinnut kuningas on korvattu kansandemokratialla, kerubiaatin diktatuurilla ja enkelineuvostoilla.
Hömppä seuraa muotia yhtä tarkkaan kuin vaatetuskin.
Kuka muistaa enää aikaa, jolloin vähän joka jeppe joutui ufojen abduktoimaksi, tai ainakin näki outoja valoilmiöitä ja humanoidihiippareita?
Nyt avaruusveljet ja -siskot ovat korvautuneet enkeleillä, ja ufoharrastusyhdistysten aktiivit ovat ryhtyneet enkeliparantajaksi ja valon lähettiläiksi.
Tarve on sama, ilmenemismuoto erilainen. Jokainen meistä kokee joskus jotain outoa ja selittämätöntä; aistimme tai aivomme huijaavat meitä, ja haluamme saada kokemallemme selityksen. Moni kaipaa myös jotain arkikokemuksen ulkopuolella olevaa selitystä olemassaololle: eihän tässä voi olla kaikki, haluan jonkin syvemmän merkityksen elämääni.
Olemme hyviä huijaamaan toisiamme, mutta vieläkin etevämpiä huijaamaan itseämme.
Kun alamme uskoa johonkin, sitä uskoa ei hevin horjuteta millään niin mitättömällä asialla kuin faktalla. ”Sydämellä on syynsä, joita järki ei ymmärrä”, totesi filosofi Blaise Pascal jo vuosisatoja sitten.
Siksi ei myöskään toteutunut valistuksen ajan ajattelijoiden odottama uskonnon ja taikauskon katoaminen järjen ja tiedon häikäisevässä valossa.
Veikkaanpa, että kun lopulta saavutamme tähdet, ainakin muutaman matkaajan kaulassa roikkuu hopearisti tai muu amuletti.
Enkeleiden kulttuurihistoria on yhtä kiehtova kuin avaruusolioidenkin, ja paljon pitempi.
Sumerilaiset kuvasivat taiteessaan siivekkäitä olentoja, jotka aikanaan muuntuivat Raamatun taivaallisiksi sanansaattajiksi, lohikäärmeiksi, kerubeiksi ja Rafaelin enkeleiksi. Kaldean Uurista lähtenyt Abraham otti mukaan kulttuuriperintönsä, vedenpaisumukset ja siipiveikot.
Raamatun enkelitarjonta tosin jää harmittavan vähäiseksi, mutta se on sitten antanut vuosituhansien aikana mielikuvitukselle tilaa laukata ja luoda mitä upeampia mytologioita Saatanasta suojelusenkeleihin.
John Miltonin Kadotetun paratiisin varastaa kokonaan langennut enkeli Lucifer; tarinan hyvikset ovat aika tylsiä ja epäsympaattisia häneen verrattuna.
Enkelit ovat myös humanoideja, jos ette sattuneet tietämään.
Sumerilaiset taivasolennot olivat itse asiassa tähdistä tulleita annunakeja, jotka geenimuokkasivat apinaihmisistä meidät.
Usko pois!