Lapsuus

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Ihmettelen, miten selvisin hengissä lapsuudestani. Nykyisin lapsuuteni on kielletty laki-, asetus- ja tapatasolla.

Isä osti ensimmäisen autonsa 60-luvun lopulla. Se oli valkoinen Saab Yhdeksänkuusi. Se oli farmari sen vuoksi, että isä saattoi kuljettaa maalipönttöjä työmaalta toiselle. Viikonloppuisin maalipöntöt korvattiin pikkusiskolla ja minulla. Ruotsalaisessa vapaakytkinihmeessä istuimme siskon kanssa selkä menosuuntaan päin, ilman turvavöitä.

Turvavyöt määrättiin pakollisiksi Suomessa myytävissä uusissa autoissa 1971. Turvavöitten varsinainen käyttö tuli pakolliseksi henkilöautojen etuistuimilla heinäkuusta 1975. Sitä ennen vyöt antoivat turvaa roikkumalla paikallaan. Niitten metalliklipsu hakkasi rytmikkäästi auton vuo­raukseen Lapin öljysorateillä.

Yleisönosastoissa turvavyöpakko synnytti pitkät turinat: puututtiinko tässä yksilönvapauksiin? Puututtiin. Myös murhien kriminalisointi oli aikoinaan yksilönvapauksiin puuttumista. Vapaus kapeni, mutta elämä piteni.

* * *

Siskon kanssa ryhdyimme tupakoimaan heti synnyttyämme. Emme aktiivisesti, mutta isä ja äiti tupakoivat olohuoneessa, keittiössä, makuuhuoneessa, lasten huoneessa ja Saab Ysikuudessa. Muut aikuiset tupakoivat kahviloissa, ravintoloissa, junissa, lentokoneissa, työpaikoilla, hisseissä ja näitten paikkojen lisäksi vielä kaikkialla. Kenellekään ei tullut mieleenkään ehdottaa ulkona tupakoimista. Se olisi kuulostanut yhtä mielettömältä kuin kahvittelu parvekkeella helmikuussa.

Toimittaja Leena Rousek haastatteli Maikkarin kuppilassa 60-luvulla haastateltavan arvoista henkilöä. Toimittaja veteli samalla röökiä. Kun näin arkistopätkän 2000-luvulla, se vaikutti journalistiselta provokaatiolta. Jos olisin nähnyt sen pikkupoikana televisiosta, olisin haukotellut. Niin normaalia se olisi ollut.

* * *

Ruokana syötiin heti hampaitten puhkeamisen jälkeen läskiä, makkaraa ja sianlihaa. Pullaa syötiin. Pannukakun päälle läntättiin sekä hilloa että sokeria. Kahvia alettiin juoda ennen murrosikää. Sitä paranneltiin kermalla ja sokerilla. Meetwurstissa oli enemmän valkoista kuin punaista. Viisikymppiset terveen punakat miehet kuukahtelivat sydänkohtauksiin. Kyllä oli kummaa. Eivätkä päivääkään olleet sairastelleet sitä ennen. Vihanneksia ei syöty. Hedelmiä oli vähän. Terveellisellä asbestilla vuorattiin kaikkea.

Kännyköitä ei tietenkään ollut. Johdoton, lapsille hankittava puhelin kuulosti yhtä todennäköiseltä keksinnöltä kuin aikakone. Alle kouluikäisten lasten menemisiin suhtauduttiin levollisesti. Lapset viilettivät tuntikausia missä viilettivät ja vanhemmat tiesivät koko ajan tarkalleen heidän olinpaikkansa: ulkona. Eivätkä he olleet piittaamattomia vanhempia. He olivat tavallisia.

* * *

Tulitikkuleikkejä en harrastanut. En leikkinyt tikuilla, vaan sytytin niillä papereita, esineitä ja luontoa. Kulotin Asemieskadun alametsästä yhden niityn. Santamäen päivähoitopaikassa seisoin Happosen Yrjön testatessa kaasutintaan metrin päässä pakoputkesta haistelemassa. Jännältä tuoksui. Kymmenen minuutin jälkeen mukavasti huippasi.

Pakokaasu oli yleinen huume 60-luvulla. Kuva: Kalle Tervo.

Pakokaasu oli yleinen huume 60-luvulla. Kuva: Kalle Tervo.

Kompastelin kerrostalomme peltikatolla isompien poikien jononjatkona, neljävuotiaana. Sotkin väriliidulla rappukäytävän seinät. Tilasin paloauton lähitaloon, vaikka mikään ei palanut. Se tuli ulisten. Kylläpä se näytti komealta ja kiiltävältä. Juutuin viideksi minuutiksi kielestäni pyöräntarakkaan pakkasella. Varastin Super-Marketista karkkia. Puolustuksekseni sanottakoon, että se ei tullut omaan käyttöön. Myin niitä vielä pienemmille.

Päivääkään en näistä vaarallisista päivistä vaihtaisi pois, mutta niistä turvallisista kyllä muutaman sateisen sunnuntain.

X