Jenni Haukio pohtii, mitä todellinen menestys vaatii: ”Raja menestyjän ja häviäjän välillä voi olla vain veteen piirretty viiva”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Seuran kolumnisti Jenni Haukio
Seuran kolumnisti Jenni Haukio. © Mirva Kakko
”Olipa ammatti tai asema mikä hyvänsä tai ei mikään, emme koskaan voi tietää, millaista piilevää lahjakkuutta kukakin kohtaamistamme henkilöistä omaa”, Jenni Haukio kirjoittaa Seuran kolumnissa.

Luin jokin aika sitten aktiiviuransa lopettaneen huippu­-urheilijan haastattelun, jossa tämä harmitteli sitä, ettei loukkaantumisten vuoksi päässyt koskaan ”ulosmittaamaan koko potentiaaliansa”. Kun tavoitteena on ollut saavuttaa oma maksimaalinen suorituskyky ja tehdä sen pohjalta tulosta, on tien ennenaikainen katkeaminen raskas hyväksyä, etenkin sen tapahtuessa itsestä riippumattomista syistä.

Niin urheilussa kuin myös taiteissa tai missä tahansa tavoitteellisessa tekemisessä on aina omanlaisensa perustavaa laatua oleva riski. Vaikka olisi lahjoja ja panisi kaikkensa peliin itseään säästelemättä, ei onnistumisesta sittenkään välttämättä ole mitään takeita.

Menestys ei koskaan ole yksiselitteisesti kiinni yksilön omista tekemisistä, vaan lopputulokseen vaikuttavat myös ulkoiset tekijät. Ei siis mikään ihme, että moni huippumenestyjä on myöntänyt päämääräänsä tavoitellessaan nauttineensa myös satumaisen hyvästä onnesta.

Mitä menestys vaatii?

Menestykseen vaaditaan lahjakkuutta, luontaista taipumusta. Lahjakkuus yksin ei kuitenkaan vielä johda mihinkään, on myös löydyttävä tahtoa ja tarmoa koulia lahjakkuus osaamiseksi; taidoksi, joka saavutetaan vain kovalla työllä, yleensä edellyttäen monenlaisia uhrauksia elämän muilla osa-alueilla. Pelkkä oma halu ei sekään ole tarpeeksi.

Jostain on lisäksi löydyttävä ne mahdollistajat, jotka luovat tai tarjoavat resurssit lahjakkuuden jalostamiseen. Vain ani harvoin, jos koskaan, on huipulle kivuttu ilman tukijoita. Päinvastoin; usein näiden rooli on menestystarinassa ratkaiseva.

Mitä perimmäiseen, sisimmän olemuksemme koko skaalaan tulee, voi ihminen olla ihmiselle täydellinen mysteeri. Olipa ammatti tai asema mikä hyvänsä tai ei mikään, emme koskaan voi tietää, millaista piilevää lahjakkuutta kukakin kohtaamistamme henkilöistä omaa. Kuten Juha Vainio on Albatrossi-klassikossa koskettavasti kirjoittanut, ”ei kutsumuksen mukaan satu jokaiselle työt”.

<span class="typography__copyright">Kuva: istockphoto</span>

”Menestys ei koskaan ole yksiselitteisesti kiinni yksilön omista tekemisistä, vaan lopputulokseen vaikuttavat myös ulkoiset tekijät. ” Kuva: istockphoto

Ensinnäkin on syytä omakohtaisesti olla suunnattoman kiitollinen, jos on saanut mahdollisuuden ulosmitata koko potentiaalinsa, sillä se ei suinkaan aina ole itsestäänselvyys. Toiseksi, emme koskaan tiedä millaisista itsensä toteuttamisen vajeista kukakin kärsii ja siksi toisen ihminen haaveita on syytä kuunnella herkkyydellä, paremminkin voimakkaasti kannustaen kuin vähääkään kyseenalaistaen.

Ihmisen lahjat eivät näy päältä ja saattavat jäädä piileviksi läpi elämän.

Tuo ihminen tuossa vieressäsi, kuka tahansa kohdalle osuva, olisi mahdollisesti voinut olla maailman kärkeä omalla alallaan, jos elämä olisi häntä toisin heitellyt. Hän kenties joutui hautaamaan unelmansa aivan liian varhain tai mikä kaikkein surullisinta; ei kenties koskaan edes rohjennut tai saanut mahdollisuutta tavoitella sitä, mitä eniten toivoi.

Ihmisen lahjat eivät näy päältä ja saattavat jäädä piileviksi läpi elämän. Suurin viisaus lienee sen ymmärtämisessä, kuinka raja menestyjän ja häviäjän välillä voi olla vain veteen piirretty viiva. Jos tämän oivallamme, emme kenties enää näekään keskuudessamme vain yksiselitteisiä voittajia ja häviäjiä, vaan kaiken sen inhimillisesti koskettavan ihmisyyden kirjon, jota näiden väliin ja yhteyteen kytkeytyy.

Lue kaikki Jenni Haukion kolumnit tästä.

Lue myös: Kuuluisuus opetti Ellinooralle, etteivät menestys ja levollinen onni kulje käsi kädessä

X