Paluu vanhaan käy helposti – Joonas Nordman: ”Poikkeusaika unohtuu nopeasti, ja valitan pikkuasioista jatkossakin”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Joonas Nordman
Joonas Nordman. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
"Yleisesti ottaen ihmiset muuttuvat ilman lääkitystä hyvin vähän", Seuran kolumnisti Joonas Nordman kirjoittaa.

”Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan”, kysyi Georg Ots kappaleessaan Muuttuvat laulut vuonna 1969. Vuoden ajan eri alojen asiantuntijat sekä myös me tavan kansa olemme esittäneet monenlaisia arvioita siitä, minkälaista elämä on koronapandemian jälkeen – miten ihmisten käyttäytyminen ja valinnat muuttuvat.

Ensin sanottiin, että matkailu vähenee merkittävästi, sitten kaikki halusivat muuttaa maalle ja edelleen uskotaan sitkeästi, että moni toimisto pysyy autiona etätyön vuoksi.

Matkailun pitkäaikainen väheneminen nähtiin positiivisena myös ilmaston kannalta. Oikeasti matkustusmäärä saattaa hetkellisesti räjähtää, kun maailma vihdoin aukeaa.

Maaseutu-unelma ei vielä näy tilastoissa. Omakotitalot ovat käyneet kaupaksi aiempaa paremmin, koska neliöitä arvostetaan nyt enemmän kuin sijaintia. Silti kalleimmilla alueilla, kuten Helsingin kantakaupungissa hinnat ovat nousseet.

Paluu vanhaan käy nopeasti

Kuluttajina palaamme kaiketi vanhaan normaaliin hyvinkin nopeasti. Ehkä korona on sentään saanut ihmiset säästämään enemmän pahan päivän varalle.

Entä mieli? Opettiko korona meidät arvostamaan elämää uudella tavalla? Ymmärrämmekö olla onnellisempia, kun kaikki on taas hyvin? Tuskin kauan. Koronavirus ei tehnyt meistä parempia ihmisiä, se ainoastaan tönäisi pois tutulta polulta ja herätti hetkellisesti uusia ajatuksia.

Eräs ystäväni sanoi, että koronakoettelemuksen takia hän aikoo jatkossa elää tässä ja nyt, koska asiat voivat muuttua äkkiarvaamatta. Ikivanha elämänohje, jota jaksaa noudattaa ehkä kuukauden tai kaksi tuntia.

Muistan itsekin jossain vaiheessa pandemiaa miettineeni, että tämä opettaa myös minut nauttimaan elämästä uudella tavalla. Höpö höpö. Murehdin menneitä ja kannan huolta tulevasta kuten ennenkin, tämä hetki on toissijainen.

Lapsena stressasin kesälomilla joka päivä sitä, että kesä ja loma ovat kohti ohi ja alkaa syksy, jonka väreistä en ole oppinut aikuisenakaan nauttimaan. Vielä nytkin vuoden paras ajanjakso on mielestäni pääsiäisestä kevätjuhlaan. Siitä tekee parhaan odotus: kaikki on vielä edessä. Kun kesä kunnolla alkaa, masennun, koska silloin se alkaa välittömästi valua hukkaan.

En ole erityinen jouluihminen, mutta rakastan joulukuuta aatonaattoon saakka. Tämäkin on peruja lapsuudesta. Jouluaattona taika on poissa, koska joulu on jo lähes ohi. Kun Turku julistaa joulurauhan, ajattelen jo surullisena ankeita välipäiviä ja banaalia uudenvuoden juhlaa.

En siis lopulta oivaltanut enkä oppinut onnellisuudesta mitään. Pelottavaltakin tuntunut poikkeusaika unohtuu nopeasti, ja valitan pikkuasioista jatkossakin. Yleisesti ottaen ihmiset muuttuvat ilman lääkitystä hyvin vähän.

Jotenkin lohdullista on se, että vaikka saisin palata ajassa kuinka kauas taaksepäin tahansa, tekisin kaiken uudelleen samalla tavalla.

Lue kaikki Joonas Nordmanin kolumnit tästä.

Lue myös: Rokotus nostaa kyyneleet silmiin – ”Se on myös aimo annos toivoa, uskoa siitä, että saamme elämämme takaisin”

X