Tarkat ja terävät huomiot kestävät - Hyvä huumori ei ole aikaan sidottua
”Vitsien ja elämänmenon havainnoinnin pitää olla ihmisen käyttäytymisen seurantaa”, Koikkalainen kirjoittaa.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Mitäpä sitä kaunistelemaan. Kulta voitetaan, hopea hävitään. Suomen lyhyt, mutta runsassateinen kesä päättyi myrskypuhuriin Kanadasta: vaahteranlehtirinnat voittivat jääkiekon maailmanmestaruuden, toiseksi tuli pieni, mutta sisukas Suomi.
Pois paha mieli. Näittenkin vastoinkäymisten yli on vain päästävä. Koikkalainen ratkaisi asian niin, että pani jääkiekon pieneen ja sievään pakettiin: siitä ei Rauman Lukon tuoreen liigamestaruuden jälkeen nyt puhuta.
Tappion karvasta kalkkia? Ehkä sitäkin, mutta suurimmaksi osaksi sitä, että pumppu ei enää yksinkertaisesti kestä. MM-tason jääkiekossa tehdään nykyisin niin vähän maaleja, että katsojalle koko peli on yhtä piinaa ja ottelukellon seurantaa. Jännitysnäytelmässä tehdään yhtä vähän kasseja kuin Formula 1:ssä ohituksia. Liian paljon riippuu liian vähästä.
Hyvä huumori kestää aikaa
Suomi – eikä nyt siis enää puhuta jääkiekosta – on edelleen maailman parasta A-ryhmää. Siitä on tasan kolme vuosikymmentä, kun esitettiin ensimmäisen kerran onnistuneesti tv-sarja Kummeli. Nopeasti Kummeli-hahmoista tuli pysyvä osa suomalaista arkea ja yllättävän hyvin tämä tamperelaiskoomikkojen tv-huumori on säilyttänyt tuoreutensa.
Hyvä huumori ei ole aikaan sidottua. Vitsien ja elämänmenon havainnoinnin pitää olla ihmisen käyttäytymisen seurantaa. Tarkat ja terävät huomiot kestävät. Paskantärkeät ja ylimieliset laitetaan omalle paikalleen, yksinkertaiset nostetaan eikä mikään ole pyhää ja koskematonta. Kummeli on varaventtiili. Diktaattoreille huumori on liikaa. Terveen yhteiskunnan se pitää terveenä.
Pohjolan lintukodossa vallitsee rauha
Viikon uutisia on, että Suomi vetäytyy Afganistanista. Kysymys on tietysti suomalaisista rauhanturvaajista, joita on siellä ollut 20 vuoden aikana yhteensä lähes 2 500. Operaation aikana on kuollut kaksi suomalaissotilasta ja 15 loukkaantunut.
Suomalaiset ovat olleet Afganistanissa osa amerikkalaisten tukemaa, mutta sotilasliitto Naton johtamaa kriisinhallintaa. Kukaan ei osaa sanoa, mitä epävakaassa islamilaisessa tasavallassa tapahtuu sitten, kun operaatio on syksyllä Natonkin osalta ohi. Yksi vaihtoehdoista on, että maata uhkaa uusi kaaos. Suurvallat ovat aina saaneet siellä näpeilleen.
Maailma on käynyt pieneksi. Afganistankaan ei ole kaukana Suomesta. Se, mitä siellä tapahtuu, tuntuu myös täällä. Pahimmat pelot ovat terrorismin lisääntyminen ja pakolaisvirtojen kasvu.
Pohjolan lintukodossa on rauhallista. Se on itsestäänselvyys, jota ei osata arvostaa. Turvallisuutta ovat vaikkapa kesän äänet. Se, kun uuttera kimalainen kiertää suristen kukasta kukkaan tai kun ruuvi pureutuu halkaistavaan polttopuuhun tai kun hiljaisessa kesäyössä surisee kehrääjälintu.
Mieluisia ääniä Koikkalaisellekin kaikki. Kehtaako sitä edes ääneen sanoa: vaaliuurnille suunnistavassa tasavallassa kaikki hyvin.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.