Kenraali pestautui vieraan vallan palvelukseen: ”Ilmojen halki käy lentäjän tie – joskus alastulot ovat aika rumia”
”Mikä saa huipulla olevan kenraalin ja pitkäaikaisen puolustusvoimien komentajan vaihtamaan puolta, ja myymään työssään hankkimansa osaamisensa, uransa ja maineensa ehkä vain muutamasta kymppitonnista?” Koikkalainen kysyy.
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
Koronan varjossa tapahtuu, pientä ja suurta. Tapahtumat jäävät epidemian varjoon, mutta eivät unohduksiin. Kun – ei siis jos – aika on toinen, ne pompahtavat esiin ja saavat niille kuuluvan arvon.
Oli silkkaa sattumaa, että maailmanlopun saarnaaja, Vanajaveden kalastajaerakko Pentti Linkola kuoli koronaepidemian riehuessa pahimmillaan. Syynä ei ollut kuitenkaan tauti, sillä Linkola, 87, oli jo väkevimmät voimansa menettänyt mies. Hän ei siloitellut asioita: ”Vanhuudessa ei ole mitään hyvää.”
Yhdessä viimeisiksi jääneistä haastatteluistaan Linkola kommentoi koronaa Hämeen Sanomien toimittajalle Toni Rasinkankaalle. Hän oli varma, ettei ihmiskunta ottaisi epidemiasta mitään opikseen. ”Sitten, kun korona on torjuttu, on helppo palata entiseen malliin. Lääketiede nimittäin tulee voittamaan tämän pöpön.”
Henkilökohtaisesti virus ei Pentti Linkolaa vaivannut: ”Asun itsekseni, ei se korona minua koske.”
Kalastaja Pentti Linkola toukokuussa 2012. © Mirva Kakko / Otavamedia
Luonnonsuojelu ei ollut Linkolalle näpertelyä
Pentti Linkolan julistuksen perustotuuksia oli, että ihmisiä on maapallolla liikaa. Sen kiisti harva. Asia mutkistui, kun Linkola kertoi, miten ongelma pitäisi ratkaista. Täydellinen elämäntapamuutos ja paluu alkukantaiseen agraari-Suomeen oli ihmisille kauhistus. Luonnonsuojelu ei ollut Linkolalle kuitenkaan näpertelyä. Aika oli jo lopussa.
Vielä ei ole aika arvioida Pentti Linkolan merkitystä. Hänen elämäntyönsä on kuitenkin hyvin kansissa. Riitta Kylänpää ehti tehdä hänestä kattavan ja syvälle porautuvan elämäkerran. Pentti Linkola – ihminen ja legenda ilmestyi 2017. Se on hyvällä paikalla Koikkalaisenkin kirjahyllyssä. Ei pölyttymässä, vaan usein esille otettuna.
Kukaan ei voi moraalisesti kyseenalaistaa Pentti Linkolan elämäntapaa. Valinnoillaan hän ei ole saanut aineellista hyvää – ei itselleen eikä perinnöksi lapsilleen. Elämä oli niukkaa ja jos jotain jäi yli, sen Linkola lahjoitti Luonnonperintösäätiölle, joka on hankkinut rauhoitettavaksi eri puolilta Suomea arvokkaita luontoalueita.
Linkolaa ei enää ole, mutta säätiön mailla on vehreitä lehtoja ja muutama ikihonkakin niissä humisee. Rahaa on vähän, mutta säätiö etsii uusiakin rauhoitusalueita. Tätä voi jo kutsua elämäntyöksi, jolla on kestävää arvoa.
”Joskus alastulot ovat aika rumia”
Sarjat ovat toiset, mutta moraalisista valinnoista on Koikkalaisen mielestä kysymys tässäkin: mikä saa huipulla olevan kenraalin ja pitkäaikaisen puolustusvoimien komentajan vaihtamaan puolta ja myymään työssään hankkimansa osaamisensa, uransa ja maineensa ehkä vain muutamasta kymppitonnista?
Sitä ihmetteli moni muukin, kun paljastui, että kenraali Jarmo Lindberg oli pestattu amerikkalaisen Lockheed Martinin konsultiksi menossa oleviin Suomen yli kymmenen miljardin arvoisiin hävittäjäkauppaneuvotteluihin. Päätökset ovat loppusuoralla.
”Kenraalin lento päättyi mahalaskuun.”
Jarmo Lindberg lähti eläkkeelle elokuussa 2019. Puolen vuoden karenssi esti häntä aloittamasta alaansa liittyvää liiketoimintaa. Aika oli häthätää ummessa, kun tuli julki tieto kenraalin pestautumisesta vieraan vallan palvelukseen.
Kenraali ei aja jatkossa Suomen, vaan palkkaajansa etuja. Ei häntä muuten olisi konsultiksi pestattu. Lakia kenraali ei ole rikkonut. Lain hengestä ja harkintakyvyn pettämisestä voidaan kyllä keskustella.
Ilmojen halki käy lentäjän tie, mutta maahan pitää aina palata. Joskus alastulot ovat aika rumia.
Puolustusvoimia komentajan toiminut ilmavoimien upseeri ja Hornet-lentäjä, kenraali Jarmo Lindberg. © Niclas Mäkelä/Otavamedia
Lue myös: Erikoista mainontaa tavallisille veronmaksajille – Miksi minun pitäisi ostaa hävittäjä?