Iskeekö koronavirus öykkäriin? – ”Elämä ei palaa täysin ennalleen – mutta se jatkuu”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. © TOMI MALKKI
"Erakot erakoituvat entisestään, ympärilleen pälyilevät säikyt säikkyvät, öykkärit eivät piittaa omien sanojensa mukaan paskaakaan", Koikkalainen kirjoittaa.

Talitiainen huutaa keuhkojensa kyllyydestä reviirinsä rajoja, hyväkuntoisen näköinen varis kokoilee oksanpätkiä pesän tarpeiksi ja pöllyttelee siellä joukossa kuivuneita lehtiä pulska porkkananokkainen pallokin, eloisa ja aina touhukas mustarastas. Kaikki tasavallassa hyvin?

Keväistä poikkeusolojen sunnuntaita keskisuuressa suomalaiskaupungissa. Erno Paasilinna -vainaalle se oli H:n läänin H:n pääkaupunki. Kadut ovat hiljaisia, ihmisiä ja autoja liikkuu harvakseltaan ja S-Marketin peliautomaattien ääressä on normaaliaikojen tungoksen sijaan pelkkää autiutta, vaikka päivä on aurinkoinen ja korea. Ne on suljettu.

Elämä on nyt ainutkertaista. Ei vain H:n läänin H:n pääkaupungissa, vaan koko maassa ja maailmassa. Pieni pakko siitä on siis edelleenkin puhua. Mistä muusta kuin koronavirus sars-cov-2:sta.

Suomessa sille on kirjattu ensimmäinen kuolonuhri, koko maailmassa heitä on yli 13 000. Uhkakuvilla pelottelematta voi lisätä, että luvuissa ei ole kaikki. Lisää on tulossa. Sairastuneita Suomessa on nyt yli 600.

Koronavirus saa reagoimaan kunkin tavallaan

Kukin on ottanut viruksen vastaan omalla tavallaan. Erakot erakoituvat entisestään, ympärilleen pälyilevät säikyt säikkyvät, öykkärit eivät piittaa omien sanojensa mukaan paskaakaan. Normikansalainen luottaa viranomaisiin ja toimii varo-ohjeitten mukaan. Ottaa etäisyyttä lähipiirissäkin, antaa vanhusten olla omissa oloissaan, mutta puhelimet soivat, netti on kovilla ja ruokakassit tipahtavat ovensuuhun.

Elämä on käpertynyttä, mutta jatkuu. Uuninpankolle sopii laittautua oloneuvokseksi, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Fiksuille ja innovatiivisille poikkeustila on aina uusi mahdollisuus. Liike-elämässä on tartuttava hetkeen, löydettävä uusia tekemisen tapoja eikä vain jäädä odottamaan, että vanha palaisi. Peliaika voi loppua kesken.

Olojen päivittelykin on paikallaan, mutta ehkä sillä linjalla ei kannata jatkaa viikkotolkulla. Perusajatus on, että ei tätä loputtomiin kestä. Tulee päivä, jolloin sars-cov-2 väsähtää ja työnnetään sivuun. Ei kokonaan nujerrettuna, mutta vaarattomaksi tehtynä niin, että ihmiset voivat taas halata toisiaan ja liikkua rajoituksetta. Koulut ovat auki, tehtaat toimivat, laivat ja lentokoneet kulkevat ja maitten avoimilla rajoilla on vilkas hyörinä.

”Suurvallat ovat hamstratessaankin suurvaltoja”

Elämä ei palaa täysin ennalleen, mutta se jatkuu. Ihmiset nousevat koloistaan, jotkut jopa kokemuksesta viisastuneena. Käsidesiäkin riittää taas kauppojen hyllyillä. Enää ei tarvitse hamstratakaan. Ei suomalaisten vessapaperia, ei tunisialaisten valkosipulia, ei ruotsalaisten nuuskaa, ei virolaisten perunoita eikä saksalaisten tölkkiruokia.

Suurvallat ovat hamstratessaankin suurvaltoja. Venäjällä viranomaiset vähättelevät koko pandemiaa, mutta tavallisiin kansalaisiin ei väärä propaganda enää pure. Se on oppinut lukemaan rivien välistä. Pahan päivän varalle pitää tietysti koota henkensä pitimiksi riittävät varastot suolakurkkuja ja hapankaalia. Rikkaat venäläiset haalivat lisäksi hengityskoneita.

Entä Amerikan Yhdysvallat? Luottamus Donald Trumpiin koronajohtajana on mennyt, joten kunnon amerikkalainen luottaa enää vain itseensä. Kun oikein tiukka paikka tulee, niin silloin on lähettyvillä hyvä olla jotain kättä pidempää. Vanhaa arsenaaliakin on, mutta pyssyvarastoja pitää tietysti täydentää. USA:n asekaupoissa jatkuvat hullujen päivien viikot.

Elämää keväällä 2020. Koronavirus hallitsee, ei päivääkään ilman sitä. Mutta minkäs teet, elettävä on.

Lue kaikki Koikkalaisen pakinat tästä.

X