Koikkalainen pohtii kytevää sodan uhkaa: ”Ymmärrä – mutta älä hyväksy”
Koikkalainen pohtii idän ja lännen eroja. Venäjän toimia voi oppia ymmärtämään, vaikkei niitä pidäkään hyväksyä.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Valtteri piipahti viikonloppuna. Sunnuntaina pihalla oli sen jäljiltä yli 20 senttiä lunta ja lisää tuli päivän mittaan kymmenen. Kinoksia kolatessaan Koikkalainen tuumaili, missä oloissa ja mietteissä mahtavat nuoret haivenpartaiset Venäjän pojat odotella uusia käskyjä Itä-Ukrainan rajalla.
Uutiset kertovat, että siellä on kuukausikaupalla ollut yli 100 000 Venäjän armeijan ukkoa vartoomassa, mitkä ovat seuraavat toimet. Pahaisena ja sotilaallisilta tiedoiltaan vajavaisena it-kersanttina Koikkalainen ei ryhdy arvioimaan, mikä on pitkän paikoillaan olon vaikutus joukkojen moraaliin. Eikä tämä miesten makuuttelu halpaakaan ole.
Koikkalainen laittaisi pojat saman tien kotio arolla värjöttelemästä. Se on utopiaa, sillä suurvallan todellisia aikeita ei kukaan tiedä. On muutoinkin työlästä ymmärtää Venäjää. Ilta-Sanomien nettisivuillaan esittelemä brittitutkija Keir Giles on sitä mieltä, että Venäjästä puhuttaessa on syytä hylätä länsimaiset oletukset järkevästä. Lännen epäjärkevä voikin olla Venäjälle järkevää.
Länsimainen diplomatia ei toimi
Länsimaihin verrattuna Venäjän päätöksenteko perustuu Gilesin mukaan täysin toisenlaiseen käsitykseen historiasta, maantieteestä, geopolitiikasta ja valtioiden suhteista. Venäjä on imperiumi, joka käyttäytyy omien lainalaisuuksiensa mukaan. Venäjä ei tunne häpeää. Se ei piittaa siitä, miltä sen toimet vastustajista näyttävät.
Gilesin Moskovan opit (Docendo) ilmestyi suomeksi 2020. Teos antaa osviittaa siihen, miten edes yrittää suhtautua Vladimir Putinin Venäjään. Ehkä se auttaa jopa ymmärtämään venäläistä ajattelutapaa, mutta ei hyväksymään sen toimia. Giles muistuttaa, että Venäjä uskoo vain tiukkaa puhetta. Turha diplomatia aiheuttaa vain väärinkäsityksiä.
Nyt on sotatila
Venäjä haluaa kunnioitusta ja hakee sitä Gilesin mukaan pelolla ja alistamisella. Koska kumpikin on läntiselle ajattelutavalle vierasta, Venäjän toimintaperiaatteetkaan eivät herätä lännessä arvostusta, saati kunnioitusta. Yhteisen, molempia osapuolia tyydyttävien ratkaisujen tekokin on Venäjän kanssa mahdotonta. Myönnytykset ovat vain heikkoutta, jonka Venäjä heti hyödyntää.
Mitähän vanha parta Juho Kusti Paasikivi olisi tuumannut Gilesin ajatuksista? Vuosikymmenet ovat tuskin muuttaneet perusasioita. Putin on jatkumo maansa johtajien joukossa, ei poikkeus. Lännen ja Venäjän suhteisiin kuuluu, että päällä on koko ajan tietynlainen sotatila. Lännelle se on lähinnä kiusallista, Venäjälle sen haluama normaalitilanne.
Valtteri rymyää Suomessa, lunta satelee. Maailma odottaa. Sotien ensimmäinen uhri on aina totuus. Nytkin on sotatila, vaikka pyssyt eivät pauku. Kaikkien maiden hallituksissa istuu näkyvällä pallilla puolustusministeri. Miksi voi olla niin paljon sotia?
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!