Minne katosi hyvä huumori?
”Helpottava huumori on nyt Suomessa kortilla. Syyt siihen tietävät kaikki, mutta löytyisikö jo tekijöitä”, kysyy Koikkalainen. Korvaan tarpeeseen se ainakin tulisi.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Koikkalaisen arvostama alan henkilö kertoi kerran, minkälainen on hänen mielestään hyvä lehti.
Digiä tai printtiä, sillä ei ole väliä. Sisältö ratkaisee.
Kollega mainitsi, että hyvä lehti – se voisi olla vaikkapa Seura – on sellainen, että siinä on luotettavan perusaineiston lisäksi hauskoja juttuja, outoja juttuja, yllättäviä näkökulmia ja sen semmoista.
Koikkalainen on samaa mieltä. Sen semmoisestakin.
Revittele, katso pelotta
Aikaansa seuraava lehti on värikästä tilkkutäkkiä kuin elämä itse.
Sen pitää ravistella lujaa, kyseenalaistaa rohkeasti, kummastella avoimin silmin, revitellä vapaasti, katsella pelotta maailmaa eri vinkkeleistä – ja tehdä tämä kaikki huumorilla ja lämpimällä myötätunnolla ihmisiä kohtaan.
Ei synkistelyä, ei tuomitsemista, ei osoittelua, vaan huumoria niin, että raikuu. Ravistelua niin, että nurkissa paukkuu. Kummastelua niin, että housut putoo.
Näin kaukaa piti Koikkalaisen tällä kertaa aloittaa.
Hyvin tuskastuneena on myös jatkettava ja myönnettävä, että vaikea on nyt löytää mistään hitustakaan huumoria. Usko horjuu, kun maailma ympärillä murenee savuaviksi raunioiksi.
Polkupyörällä Suomeen
Vai miltä muka näyttää?
Ukrainaa ja Gazaa pannaan maan tasalle, tulivuori uhkaa satujen saarta Islantia, USA:n ja Kiinan kyräilevät johtajat tapaavat, murhaaja-Putin piileksii palatsissaan, pörssit tutisevat, maailman talous sakkaa ja pakolaisia riittää niin, että hätähisimmät tulevat jopa polkupyörällä kaukaiseen Suomeen.
Millä revit tästä huumoria, kun ajatukset ovat aivan muualla.
Ne ovat siellä, missä on vain pahuutta ja pahantahtoisuutta, kiusaamista, vahingoittamisen halua ja synkkää vihaa.
Hienoja esseitä, kylmiä kolumneja ja totista torvensoittoa vakavista yhteiskunnallisista aiheista riittää.
Missä huumori ja taitavat humoristit?
Mutta missä ovat taitavat ja lämpimät humoristit, jotka tarjoaisivat ihmisille aitoa iloa?
Heidän löytämiseensä eivät kissat ja koirat riitä. Humoristit ovat Suomessa kortilla.
Tähän mielentilaan – niinhän usein käy, kaikki tulee kerralla – Koikkalainen sai suru-uutisen.
Salmen Jussi, 75, on pitkäaikaisen sairastelun jälkeen kuollut.
Salmen Jussi oli taloustoimittaja. Vaatimaton ja velmu, aina hyvällä tuulella ja puhui säkättävällä Salon murteella. Koskaan hän ei tärkeillyt, vaikka kohtasi päivittäin työssään Tärkeitä Johtajia.
Kirjoittajana STT:ssä oppinsa saanut Jussi oli äärettömän nopea. Juttu oli jo valmis, kun hän häthätää oli saanut paiskattua takkinsa naulakkoon.
Parasta Jussissa oli kuitenkin pilke silmäkulmissa.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.