”Myönteinen elämänote ei ole ihmisen iästä kiinni – Niin kuin ei ole naisen kauneuskaan”
”On aina suuri ilo tavata ihminen, jossa on pilkettä ja joka huokuu tai suorastaan säteilee iloa, hyväntahtoisuutta ja suurta elämänhalua”, Koikkalainen kirjoittaa.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Huonolta näytti, kun katsoo vuoden päivät taaksepäin. Yhtään paremmalta ei näytä, kun katsoo, mitä seuraava vuosi voi tuoda tullessaan.
Yleensä kevät on positiivista aikaa. Nyt on usko koetuksella ja toivo kortilla.
Jokaisella on omat rakennuspalikat. Jokainen voi itse päättää, minkälaiseen pinoon ne haluaa laittaa.
Peli ei tietysti ole reilua. Palikat ovat kovin erilaisia, ja niitä on ollut jaossa hyvin erisuuruisia määriä.
Vain se on omissa käsissä, miten asioihin suhtautuu.
Me suomalaiset olemme sellaista porukkaa, että meillä on taipumusta nähdä asiat mieluummin huonolta kuin hyvältä kantilta.
Taitaa olla geeneissä.
Myönteinen elämänote huokuu
Ei positiivisuus ihan kirosana ole, mutta hyvin helposti se leimautuu jos ei teeskentelyksi, niin vähintäänkin epäilyttäväksi.
On silti tapauksia, että joidenkin positiivisuus hyväksytään jopa aidoksi luonteenpiirteeksi.
Heitä on harvassa. He edustavat hyvin pientä vähemmistöä.
Myönteinen elämänote ei ole ihmisen iästä kiinni. Niin kuin ei ole naisen kauneuskaan.
On aina suuri ilo tavata ihminen, jossa on pilkettä ja joka huokuu tai suorastaan säteilee iloa, hyväntahtoisuutta ja suurta elämänhalua. Ryppyjäkin on voinut tulla – ja niitä tuleekin kaikille, mutta se ei tarkoita, että kauneus katoaisi.
Suoltaapa läppäri nyt merkillistä tekstiä. Joku saattaa jo kysyä, että onko kevätauringon paiste pehmentänyt lopullisesti Koikkalaisen pään.
Ei ole. Koikkalainen yrittää nyt vain sanoa, että korkeasta inflaatiosta, elämän kallistumisesta ja epävarmuudesta, Fortumin toimitusjohtajan kannustusrahakeplotteluista, Ukrainan loputtomasta sodasta ja maailman geopoliittisesta epävakaudesta huolimatta on hyvä nähdä asioitten paremmatkin puolet.
Asiat eivät muutu, mutta ei siitä isompaa haittaakaan ole, vaikka joku tuntematon kaiken tämän sonnan keskellä jaksaa vielä hymyillä sinulle kadulla.
Se ei ole kylähulluutta eikä teeskentelyä. Se on arjen myötäelämistä.
Sitä tämä maa ja me nyt kovasti tarvitsemme.
Hallitusneuvottelut jatkuvat. Monenlaista viestiä sinkoileksen tulevalle pääministerille Petteri Orpolle, joka niitä uupumatta kammiossansa tutkailee ja tulkitsee.
Vapun alla ehkä jo tiedämme, minkä värinen on maan uusi hallitus. Ministerien nimet selviävät vähän myöhemmin. Se tapahtuu, kun eteläisen Suomen koivut ovat hiirenkorvalla.
Turha on nimilistoja etukäteen arvailla. Vanhastansa tuttua joka tapauksessa on, että tunkua varmasti riittää.
Ajallansa tunnistamme kasvotkin.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.