Petteri Orpoa viedään kuin litran mittaa – ”Ei yhtenäisyyttä näin rakenneta”

”Vaikka politiikassa on kuhissut, ei se aivan maailmanlopun meininkiä sentään ole ollut”, Koikkalainen kirjoittaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran kolumnisti.

"Vaikka politiikassa on kuhissut, ei se aivan maailmanlopun meininkiä sentään ole ollut", Koikkalainen kirjoittaa.
Teksti:
Koikkalainen

Petteri Orpon hallituksessa sattuu ja tapahtuu. Uusin käänne on, että ex-kokoomuslaisesta Wille Rydmanista tuli uusi elinkeinoministeri.

Ex-elinkeinoministeri Vilhelm Junnila taas liittyi lähes samaan seuraan kuin jääkärikenraali Karl Lennart Oesch. Tälle kertyi 1930-luvulla vain 12 ministeripäivää. Kannaksen torjuntataistelujen suuri johtaja ja Mannerheim-ristin ritari K. L. Oesch on Suomen historian lyhytaikaisin ministeri. Kakkosena listalla on Junnila. Hänellä on ministeripäiviä 17.

Näytelmä sattui eritoten Petteri Orpoon. Ei tarvitse arvailla, miksi perussuomalaisten valinta kohdistui nimenomaan Rydmaniin. Muullakin tavoin olisi voinut Orpoa näpäyttää, mutta Riikka Purralle ja perussuomalaisille juuri Rydman oli otollisin vaihtoehto.

Vaikka Rydman muuta väittää, hänellä on vielä kana kynittävänä kokoomusjohdon kanssa. Tammikuun 2023 ero puolueesta oli niin kipeä, että Rydmanilla on iho veres- tai ainakin kananlihalla. Perussuomalaisten jäsen hän on ollut vasta puoli vuotta.

Hyvät henkilökemiat ovat tärkeitä myös politiikassa. Siksi Wille Rydmanin valinta oli käsittämätön ja outo. Ei yhtenäisyyttä näin rakenneta. Petteri Orpoa viedään nyt kuin litran mittaa.

Kolme vaihtoehtoa

Vaikka politiikassa on kuhissut, ei se aivan maailmanlopun meininkiä sentään ole ollut.  Siitä ollaan vielä kaukana. Likeltä on kuitenkin liipaissut. Viimeksi tasan kymmenen vuotta sitten.

Kun Koikkalainen avasi tietokoneensa tavallisena heinäkuun alun työpäivänä 2013, ruudussa oli tyly ilmoitus: maailmanloppu tulee 5.7. Koikkalainen säikähti, mutta otti asian sitten kylmän rauhallisesti.

Vaihtoehtoja oli kolme: maailmanloppu, soitto lähitukeen tai tietokoneen sulkeminen. Maailmanloppu tuntui pienimmältä pahalta. Suurin paha oli, että on aivan pakko kääntyä lähituen puoleen. Kolmas vaihtoehto oli sulkea toosa.

Koikkalainen valitsi vaihtoehdon kolme. Senkin uhalla, että tietokone pimahtaa tai että sen valtaa karsea joukko viruksia ja haitta- ja vakoiluohjelmia.

Koikkalainen sulki toosan – ja avasi sen uudelleen. Ilmoitus maailmanlopusta oli hävinnyt. Tietokone toimi normaalisti. Sen koommin ei ole tapahtunut mitään erityistä.

”Ei se yhteen hallituskriisiin kaadu”

Elämä on ollut kymmenen vuotta liiankin harmaata. Ovella ei ole käynyt yhtäkään tuomiopäivän profeettaa tai palavasilmäistä maailmanlopun ennustajaa.

Maailmanloppua ei vain tullut. On poikia harmittanut. Maapallo on paikoillaan. Ei se yhteen hallituskriisiin kaadu.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

X