”Venäjällä ei ole yhtä ainoaa sukua, jossa ei olisi ukrainalaista verta” – Silti sodan kumu ei hiljene
”Sota jatkuu Ukrainassa, mutta Suomen suvi on lyhyt. Se loppuu ennen kuin se on alkanutkaan”, kummastelee Koikkalainen.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Tätä se on. Häthätää on ravisteltu rännät hartioilta, saatu pääskyset Suomeen ja nähty kesän vihreys – ja jo syö miestä tieto, että kohta päivät taas lyhenevät.
Luonnolla on kiertonsa. Älä pullikoi vastaan. Siitä tulee finnejä naamaan.
Iso mylly pyörii. Pienet asiat hoituvat ajallansa.
Kotipihan palstapläntille on laitettu pakolliset tillit, persiljat, kehä- ja auringonkukat.
Karderoopiakin on uusittu. Pari kesäpaitaa, parit sukat, uudet tossut.
Vanhoilla äijillä ei ole pukeutumisen suhteen niin tarkkaa. Se on saavutettu etu, josta pidetään tiukasti kiinni.
On nuorten miesten vuoro hikoilla sovituskopeissa.
Ukraina toipui taas, kun sodan kumu vain jatkuu
Koikkalainen ei ole hetkeen kirjoittanut Ukrainasta mitään.
Ukrainan puolustussota ei silti ole unohtunut. Eikä se ole väsymystä eikä uskon puutetta. Ukraina selviää.
Sotapäivät seuraavat toistaan, rahaa ja kalustoa palaa, miestä ja rakennuksia kaatuu ja sortuu, padot murtuvat.
Ukraina taistelee.
Venäjä yrittää painaa päälle ja muistaa päivittäin myös siviilejä vähemmän sankarillisilla ohjusiskuillaan.
Tätä se on ollut kohta kaksi vuotta ja neljä kuukautta. Surullista, turhaa ja raivostuttavaa typeryyttä, jolle ei loppua näy.
Porttikielto Venäjälle
Ajankuva on sekin, että Ilta-Sanomien toimittaja Arja Paanasella, 57, ei ole työlupaa Venäjälle.
Venäjä on sen evännyt.
Suomen parhaimpiin Venäjä-asiantuntijoihin kuuluva Paananen kertoo Kotilieden haastattelussa, että viimeisen juttukeikkansa hän teki Venäjälle syksyllä 2022.
”Erikoisoperaatio” oli silloin kestänyt puoli vuotta.
Nyt Venäjällä on vain kaksi kirjeenvaihtajaa, Ylen ja Helsingin Sanomien.
”Jos meiltä katoaa Venäjän osaaminen, jos emme osaa kieltä emmekä tunne kulttuuria, saatamme ottaa venäläisten lausunnot turhan kirjaimellisesti tai toisaalta vähätellä asioita, jotka pitäisi ottaa tosissaan”, Arja Paananen arvioi.
Sukulaiset toisiansa vastassa
Moni Paanasen entisistä venäläisistä tuttavista kannattaa Putinin sotaa.
”Se on rajua ja käsittämätöntä, koska Venäjällä ei ole yhtä ainoaa sukua, jossa ei olisi ukrainalaista verta. Siellä on menty iät ajat naimisiin ristiin rastiin.”
Uhreja tulee Venäjän kotirintamallakin.
Tuore STT-AFP-HS:n uutinen kertoo, että Butšan veriteoista kertonut bloggari Anna Bazutova, 30, sai viiden ja puolen vuoden vankeustuomion.
Se tuli Venäjän asevoimia koskevan väärän tiedon levittämisestä.
Kuvottavaa ja vastenmielistä, kommentoi bloggari heti tuomiotaan.
Aivan. Kuvottavaa ja vastenmielistä.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.
