Espoolaisen Kimin viisi kovaa vuotta Ranskan muukalaislegioonassa – ”Aivan varmasti opin arvostamaan suomalaista yhteiskuntaa”
Espoolainen Kim Salmi palveli viisi vuotta ammattisotilaana Ranskan muukalaislegioonassa. Se sai hänet arvostamaan Suomea ja kotisohvaa.
Kansainvälisen laivanrakennusalan konsultti ja perheenisä Kim Salmi on entinen Ranskan muukalaislegioonan ammattisotilas. Nykyään hän ei aivan pienestä hätkähdä.
Ai tämänlaistako on Ranskan muukalaislegioonassa?
Nyt ollaan Ranskassa vuonna 1999.
Lyönti osuu vatsaan lujaa, mutta ei aivan saa 23-vuotiasta Kim Salmea putoamaan polvilleen.
Lyöjä jää seisomaan Kimin eteen.
Kim suoristautuu heti ja vetää kasvonsa väkisin ilmeettömille peruslukemille.
Vaikka iskuja osaa tavallaan odottaa, ei kipu ole kerta kerralta yhtään vähäisempi.
Sattuu.
Sattuu ja varsinkin raivostuttaa, kun lyöjä, muukalaislegioonan korpraali, vielä huutaa solvauksia päin naamaa.
Näin Kim Salmi viettää ensimmäisiä kuukausiaan Ranskan muukalaislegioonassa.
Lukion ja armeijan käynyt espoolaispoika on joutunut kauas mukavuusalueeltaan.
Miten tässä näin kävi?
Seikkailu kutsui
Matka Espoosta Ranskan muukalaislegioonaan oli yllättävän lyhyt.
1990-luvun lopussa Kim Salmi tunsi junnaavansa paikoillaan.
”Yritin muutaman epäonnisen kerran opiskelemaan oikeustieteelliseen Helsinkiin, mutta en töiden vuoksi voinut keskittyä pelkästään pänttäämiseen”, sanoo nyt 45-vuotias Salmi.
Oli otettava askel uuteen suuntaan.
Mieleen tuli, että se askel voisi olla sotilasala. Armeijassa Salmi oli sotilaspoliisina Kaartin jääkärirykmentissä ja valmistui aliupseeriksi.
”Enimmäkseen tykkäsin ajastani intissä. Minua oli aina kiinnostanut sotilaan ura ja Ranskan muukalaislegioona.”
Ei Salmi tietenkään Ranskan muukalaislegioonasta kovin paljon tiennyt. Internet oli tuohon aikaan todella suppea nykyiseen verrattuna.
Salmi otti selville sen, mitä selvitettävissä oli. Sitten hän lähti interreilaamaan ympäri Eurooppaa ja reilun kuukauden reissun jälkeen käveli Strasbourgissa sisään muukalaislegioonan värväystoimistoon.
Salmen mielikuva legioonasta perustui osin populaarikulttuuriin kuten elokuviin ja sarjakuviin. Ajatus seikkailusta motivoi, mutta ei ollut ainoa syy pestautumiseen.
”Olin saanut selville, että muukalaislegioonasta pääsee eläkkeelle 15 vuoden palveluksen jälkeen. Sehän kuulosti hyvältä, sillä olisin tuon ajan jälkeen yhä alle 40-vuotias.”
Ulkomaankomennuksilla muun muassa Djiboutissa, Kosovossa ja Makedoniassa Salmi tottui katsomaan kovat piipussa sissejä ja muita taistelijoita. © Kimin kotialbumi
Astuessaan sisään Strasbourgissa sijainneeseen legioonan värväystoimistoon, Kim Salmi oli 61-kiloinen ja hänen päätään koristi blondi ylikasvanut polkkatukka. Ei missään nimessä mikään kovan ja karskin ammattisotilaan perikuva.
”Toimiston ovelle tuli vastaan minua päätä pidempi saksalainen ylikorpraali, joka kyseli virne kasvoillaan, että tiedätkö poika yhtään mihin olet tulossa.”
Mutta kun suomalaisnuorukainen oli hetken keskustellut ylikorpraalin kanssa, tämä vakuuttui Salmen taustoista.
”Ainoa odotukseni palvelusta kohtaan oli oikeastaan se, että runtua tulee.”
Odotus osui oikeaan.
Lyömistä ja huutamista
Runtu, kuten Salmi sitä kutsuu, tarkoitti sekä fyysistä että henkistä alistamista. Joskus lyömistä, usein huutamista ja paljon ylimääräistä punnertamista ja juoksemista.
”Peruskoulutuksen aikana meillä oli puolalainen kouluttaja, jonka lyöntien osumatarkkuus pallean kohdalle parani koko ajan.”
Syyt lyömiselle vaihtelivat, ja tuntuivat usein olevan väkisin keksittyjä.
”Joskus lyötiin kypärällä päähän, tosin yleensä myös sillä, jota lyötiin, oli kypärä päässä.”
Silti Salmi pitää henkistä kurmootusta, mikä näkyi monipuolisena haukkumisena, väheksymisenä ja alistamisena, pahempana kuin fyysistä.
Nykyään nuo jutut hymyilyttävät Salmea, mutta pian hän tekee pienen lisäyksen.
”No, ei tuollainen tietenkään enää vuoden 2020 maailmaan sovellu.”
Harva pääsee sisään
Kim Salmen ja lukuisten muiden vuosikymmenten aikana Ranskan muukalaislegioonassa palvelleiden suomalaismiesten tarinoita kerrotaan tietokirjailija Kari Kallosen tuoreessa teoksessa Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa. Kallonen tunnetaan useista sotahistoriallisista ja sotilaita käsittelevistä kirjoistaan, joista tunnetuimpiin kuuluu Lauri Törnin elämäkerta.
Jokaisen legioonaan liittyneen miehen seikkailu alkaa Ranskan Aubagnessa sijaitsevasta legioonan päämajasta. Siellä tehdään värvätyille ensimmäisen kolmen viikon ajan erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä testejä.
”Fyysisesti ne eivät ole mitään erityisen vaativia. Kaveri, joka on Suomessa läpäissyt intin ihan mukavasti, pärjää kyllä mainiosti legioonan testeissä”, Salmi sanoo.
Vaativa osuus sen sijaan Salmen mukaan ovat erilaiset psyykkiset testit ja haastattelut. Niiden aikana halutaan selvittää mahdollisimman hyvin se, minkälainen mies on kyseessä. Henkisen kantin keston lisäksi yritetään onkia kaikkia oleellinen tieto henkilön taustasta.
Juhlapäivinä muukalaislegioonan sotilaat sonnustautuvat parhaimpiinsa, joihin kuuluu valkoinen kepi-päähine. © Kimin kotialbumi
Muukalaislegioona on joskus ollut maineeltaan paikka, johon muun aineksen seassa etsiytyi rikollisia viimeisenä pakopaikkanaan, mutta todellisuudessa legioona pyrkii karsimaan heidät riveistään ennen varsinaisen sopimuksen allekirjoittamista.
”Rikollisia ei haluta legioonaan”, Salmi täsmentää.
Muukalaislegioonaan tahtovia miehiä saapuu ympäri maailmaa, legioonan rykmenteissä palvelee miehiä yli sadasta eri kansalaisuudesta. Suurin osa ei läpäise testejä. Eri aikakausina sisäänpääsyprosentti on vaihdellut noin 10–20 prosentin paikkeilla.
Palveluksensa aikana Salmi osallistui kahdelle pitkälle komennukselle Djiboutiin, kerran Pohjois-Makedoniaan, kerran Kosovoon sekä moniin tehtäviin Ranskassa.
Kirveitä ja ihmiskauppiaita
Vuonna 2004 Salmi oli Kosovossa esikunnan suojaustehtävissä. Samalla legioonaa käytettiin muissa tehtävissä, he esimerkiksi auttoivat viranomaisia kiinniotoissa.
Erään kerran legioonalle tuli tarvetta, kun Ranskan armeijan ajoneuvot joutuivat muslimialueella vaikeuksiin.
”Ilmeisesti hääjuhlapaikalla jonkun tulkittiin loukanneen jotakin. Sen seurauksena ihmiset hakkasivat kirveillä panssaroituja ajoneuvoja.”
Välikohtauksen jälkeen esikunnassa päätettiin, että tavallisen armeijan sijaan paikalle lähetetään muukalaislegioona, jonka henkinen ja fyysinen presenssi antaa toisenlaisen, vähemmän sovittelevan viestin.
”Meitä alettiin käyttää ikään kuin uhkana. Menimme paikalle baretit päässä ja omat lippumme ylhäällä.”
Tilanne muslimialueella rauhoittui pian.
Edellä mainittu oli melko tavanomainen tarina muukalaislegioonassa. Aivan tavallisten tehtävien aikana eteen saattoi tulla kuitenkin hyvin odottamattomia tilanteita.
Kuten juuri muslimialuetta rauhoittaessa.
”Samalla reissulla erään pysähdyksen aikana meitä lähestyi joku paikallinen diileri, joka yritti kovasti kaupata meille naisia ja huumeita. Hänen kauttaan olisi ilmeisesti ollut saatavilla aivan mitä tahansa.”
Legioonan sotilaat jäivät keskustelemaan miehen ja tämän tovereiden kanssa pidemmäksi aikaa.
”Olimme vähän aiemmin saaneet käyttöömme uusia, hienoja kameroita, ja kuvasimme häntä ja koko hänen porukkansa niin videolle kuin valokuviin.”
Materiaali toimitettiin edelleen paikalliseen poliisitukikohtaan, jossa puolestaan valmisteltiin eurooppalaisena yhteistyönä suurta ihmiskauppaan liittyvää ratsioiden sarjaa.
”Muutaman kuukauden päästä Europol alkoi ottaa kiinni näitä tekijöitä. Varmasti se paikallinen diilerikin otettiin kiinni. Siinä tunsi tehneensä jotain aidosti hyödyllistä.”
Nyt Salmi sanoo, että aika on kullannut muistot. Aika muukalaislegioonassa oli rajua, mutta nyt hän on kiitollinen kaikista tuon viiden vuoden tarjoamista elämänkokemuksista. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Elämän ennustettavuus
Nyt Kim Salmi, 45, asuu perheineen Espoossa. Perheeseen kuuluu vaimo sekä parin kaksi lasta. Vaimonsa hän tapasi legioonavuosinaan Ranskassa.
Kun Salmi vuonna 2004 lähti muukalaislegioonasta, oli hänen aikeenaan jatkaa sotilas- ja turvallisuusalalla, mutta silloinen tyttöystävä, nykyinen vaimo, sanoi, että perheonnen säilyttämiseksi olisi syytä etsiä jokin siviiliammatti.
Asiaa ei tarvinnut lopulta kovasti miettiä. Tuleva vaimo oli oikeassa.
Nykyiseltä ammatiltaan Salmi on laivanrakennusalan konsultti.
”Kansainvälinen laivanrakennusbisnes on ala, jossa, kuten legioonassakin, on hyvin paljon kulttuurien kohtaamista. Olen siinä filtterinä eri ryhmien välillä ja päämääränä on, että saamme yhdessä laivan valmiiksi.”
Kaikesta huolimatta Salmi muistelee aikaansa legioonassa ensisijaisesti hyvällä. Aika on kullannut muistoja, hän sanoo.
”Muukalaislegioonassa kehittyi filtteri kuran kestämiseen. Kun joku vähän löi, niin olin vain, että mitä siitä sitten. Legioonassa oppi kestämään niin paljon kuraa, etten ihan vähästä hermostu nykyäänkään.”
Viisi vuotta Ranskan muukalaislegioonassa näyttivät Salmelle paljon maailmasta. Vaikka komennukset olivat kaukana kotimaasta, voi sanoa legioonan ennen kaikkea avanneen Salmen silmät sille, mitä Suomi on.
”Aivan varmasti opin arvostamaan suomalaista yhteiskuntaa, kotisohvaa ja elämän ennustettavuutta. Moni suomalainen voi pitää niitä itsestään selvinä asioina, mutta aika monessa paikassa ympäri maailmaa ne eivät sitä ole.”