Tyrannille voidaan kirjoittaa lasku sodan aineellisista tuhoista, mutta mikä on pommituksessa kuolleen synnyttävän äidin hinta?

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Läntinen maailma on asettunut ennennäkemättömän yhtenäiseen rintamaan, kun tyranni päätti laajentaa valtuuksiaan liian pitkälle.

Tummat pilvet pysyvät. Koronakeväät ovat takana, Ukrainassa on sotakevät. Rauniot savuavat, sotakalut ovat romuläjinä, ihmiset nyhjöttävät pommisuojissa. Toukotöitä käynnistetään silmänkantamattomilla mustan mullan alueilla. Elämän on jatkuttava tankkien möyrimillä pelloilla. Ukraina on maapallon vilja-aitta.

Naapurimaissa on monta miljoonaa ukrainalaispakolaista. Suomeenkin heitä odotetaan jopa 80 000. Ukrainassa sisäisiä pakolaisia on ollut jo kaksi miljoonaa siitä lähtien, kun Itä-Ukrainan sota alkoi 2014. Maahan virtaa niin aseellista tukea kuin humanitaaristakin apua, mutta hätä on suuri. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan ”erityisoperaatio” eli Venäjän laajentama sota jatkuu.

Yhtenäinen rintama

Yli kuukauden jatkuneessa sodassa on rauhallisempi vaihe. Se ei silti merkitse ratkaisujen aikaa. Venäjä ei saanut hakemaansa. Nopeaa voittoa ei tullut eikä riemumarssia Kiovaan. Yksimielinen Ukraina on asettunut vastarintaan, joka tuntuu pitävän. Sodassakin pätee sääntö, että vahvimmalla on se, jolla on moraalinen ylivoima. Kotejaan puolustava Ukraina on Daavid, hyökkääjä-Venäjä Goljat.

Elämä on sekaisin Ukrainassa. Se on sekaisin myös Venäjällä ja muualla Euroopassa. Sodat voivat syttyä näinkin heppoisin perustein. Yhden miehen päähänpinttymästä tulee koko maanosan murhe. Ensin mies kehittää ongelman, sitten hän asettaa yksipuolisesti sen korjaamiseksi täysin ylimitoitetut vaatimukset. Kun niihin ei suostuta, hän aloittaa julman sodan.

Läntinen maailma on asettunut lujaan yhteisrintamaan. Sen kaltaista ei ole ennen nähty. Yksi mies on hämmästynyt, mutta ei pysty myöntämään täydellistä virhearviointiaan. Hän ei saakaan päättää Euroopan eikä edes naapurinsa yli. Omassa maassaan hän on rajaton yksinvaltias. Omasta maastaan hän on tehnyt systemaattisella työllä tunkkaisen vankilan. Työkaluina ovat olleet pelko, pamppu ja panssarivaunut.

Katastrofilla ei ole hintaa

Tyrannin omassa maassa kansalaiset eivät tiedä, mitä tapahtuu sukulaismaassa, johon tyranni on verisesti hyökännyt. Verissä päin ovat tyrannin sotilaat joutuneet myös taistelemaan, osa hyvin vastentahtoisesti ja ymmärtämättä, minkä puolesta rytäkässä voi lähteä jopa henki.

Umpikujaan itsensä ajanut diktaattori on maailman silmissä hylkiö. Tyranni istuu bunkkerissaan pitkän pöydän päässä ja huutelee sieltä kunniansa perään. Tekojaan hän ei häpeä. Hän pelkää vain kasvojensa menettämistä ja jatkaa siksi kuoleman tiellä. Sillä ei ole sankareita, sillä on vain karrelle palaneita raavaita miehiä, lapsia, äitejä ja vanhuksia.

Vuosituhannen suurimman katastrofilla ei ole hintaa. Tyrannille voidaan kirjoittaa lasku aineellisista tuhoista, mutta mikä on pommituksessa kuolleen synnyttävän äidin hinta?

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!

X