Markus Kajo kertoo edesmenneen vaimonsa surunhupaisasta koulumuistosta – Opetti, että väärässä olija on oikeassa, jos on tarpeeksi auktoriteettia

Minun ei pitänyt kirjoittaa siitä, että kun edesmennyt vaimoni — jolla oli kansakouluiässä luuston kasvuhäiriön takia raskas tukirauta jalassaan — silkalla sisulla hiihti koulun hiihtokilpailussa maaliin palkintoajalla, niin opettaja hylkäsi suorituksen ja kivenkovaan väitti ramman pikkutytön oikaiseen: Ei raskaan tukiraudan kanssa ja vieläpä eripituisilla jaloilla muka mitenkään muuten ehtisi maaliin palkintoon edellyttävällä ajalla!

Myöhemmin, lopulta, asia “oikaistiin” — ja pikku koululaistyttö sai palkintolusikan, johon kaiketi kaiverruksen tilanneen opettajan surkean käsialan vuoksi oli palkinnon saajan etunimeksi virheellisesti kaiverrettu “Seppo”, ja sukunimeksi nimi, jollaista ei ollut kellään koko koulussa.

Näinpä, yhdellä ainoalla liikuntatunnilla opettaja iäksi poltti tytön prefrontaalikorteksiin näkemyksen, että elämä on epäreilua: väärässä olija, jos on voimakkain, auktoriteetikkain, on automaattisesti oikeassa.

Ja verenmaku suussa tienattu tytön “Seppo”-kaiverrettu palkintolusikka opetti, että Murphyn laki ei sääliä tunne, vaan lyö lyötyä pikku koululaista siinä kuin isompiakin ihmisiä; uutta lusikkaa ei koulusta luvattu, vikakaiverrettu sai kelvata.

Markus Kajo toivoo tuoreen presidentin käyttävän vaikutusvaltaansa

Omistan kimpullisen lämpimiä ajatuksia kaikille niille, joita on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, sekä niille, joita Murphyn laki on lyönyt silloin, kun ovat jo olleet maahan lyötyinä muutenkin.

Tunnen tällaisia ihmisiä paljon, ja toivon, että presidentinvirkaan valmistautuva Alexander Stubb myös nopeasti, sittemmin syvällisesti tutustuu räjähdysmäisesti kasvaviin kaltoinkohdeltujen laumoihimme.

Suomi kun on polarisoitumassa kahtia: osakkaisiin ja osattomiin. Juuri presidentillä voi olla merkittävästi pehmeää, epäsuoraa vaikutusvaltaa siihen, että alkaisimme puhaltaa yhteen hiileen, ja samalta puolen nuotiota, ettei mene savu kenenkään silmiin.

”Itselläni oli erilaisehkot hiihtolomat”

Minun piti kirjoittaa maaliin tulosta juuri kuiden merkityksessä, koska maalis on kiintoisa kuu. Sen aikana alkaa jo lumen alta ehkä näkyä maa. Koululaisille maalis merkitsee kuuta, johon saattaa osua sekä hiihto- että pääsiäisloma.

Itselläni, kun olin joensuulainen koulupoika, oli erilaisehkot hiihtolomat: Silloin isä aina vei minut noin viikoksi Helsinkiin. Asuimme serkkuparkojeni luona — parkoja siksi, kun heillä oli silloin koulua, minulla loma.

Päivät kuluivat tutustuen tavaratalon leluosastoihin, pilailupuoteihin, museoihinkin. Millimetriäkään hiihtänyt en. Enkä hiihdä! Siis: riemu-jipii-eläköön maaliin tulo ja kuun epä-hiihtotavoin viettö!

Markus Kajo on Seuran kolumnisti. Lue kaikki Kajon kolumnit täältä!