Koulumaailma kohisee – Riitta Uosukainen haluaa nostaa perustaidot kunniaan: ”Emme opi koulua, vaan elämää varten”

Viisas professori Matti Kuusi kehotti aikanaan lukemaan vanhoja kirjoja, jotta tietäisi, mikä uusissa on uutta. Tartuin Teuvo Pakkalan kirjaan Lapsia (1895) saadakseni hengen ravintoa tähän päivään.

Nykyelämän melskeessä vakava huomio kiinnittyy lapsiin ja nuoriin. Suomessa koulumaailma kohisee meluisasti ja lehtien uutissivut täyttyvät kaikenikäisten lasten pahoinvoinnista, rauhattomuudesta, keskittymiskyvyn puutteesta, väkivallasta.

Jos lapset kuljettavat teräaseita turvanaan, ilmiötä ei voi sivuuttaa olankohautuksella.

Valitusta kuuluu opettajilta, vanhemmilta ja oppilailta. Asiaan on puututtava, kun Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari kuvaa tilannetta vahvoin sanakääntein. Kun nuori työtään ja oppilaitaan rakastava opettaja joutuu menemään pelko sydämessä kouluun joka päivä. Tai kun pienet oppilaat eivät osaa rauhoittua ja isot oppilaat valittavat uupumusta. Tällaisessa oppimisilmastossa ei voi saada hyviä tuloksia.

Oppilaantuntemus on saatava opetuksen lähtökohdaksi. Se edellyttää rauhaa ja sopivia ryhmiä. Yhteisistä säännöistä on sovittava ja niihin on totuttava alun alkaen. Murrosikäiset ovat jo mennyttä kalua.

Puhelimet pois tunneilta! Perustaidot on saatava kunniaan. On opittava lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan – ei Pisa-tuloksia vaan arkielämää varten ja syvempien opintojen pohjaksi.

Teuvo Pakkalan novellissa Mahtisana Ville-poika on voittanut juoksukilpailun. Hän ilmoittaa ylpeästi olevansa Stiiknafuulia. Kukaan pojista ei tunne sanaa, joka kuulostaa mahtavalta. Villelle ei voi sanoa vastaan, koska hän on Stiiknafuulia. Koska sanaa ei tunneta, ei voi väitellä. Mahtisana toimii kaikessa.

Millaisia stiiknafuuleja koulumaailma pitää sisällään?

Opiskelu tähtää tutkintoihin valmentautumiseen

Inkluusio on juuri nyt eri paikoissa ja tilanteissa yhä uudelleen toistettu sana. Inkluusio kannattaa ajatusta yhteisestä koulusta, yhteisestä koulu-urajärjestelmästä ilman erillisiä erityiskouluja ja -luokkia. Opiskelu tähtää tutkintoihin valmentautumiseen.

Erityisiä stiiknafuulia-käsitteitä ovat TUVA, LUMA ja VALMA. Suositan googlea avuksi.

Itseohjautuva opiskelu on päivän metodi. Vieläpä Pisa on yhdenlainen stiiknafuulia.

Non scholae, sed vitae discimus. Emme opi koulua, vaan elämää varten. Näin valistivat muinaiset roomalaiset.

Elämä on kuitenkin paljon muuta kuin tutkintoja. Tarvitaan liikuntaa, luovia aineita, musiikkia, kuvataiteita, kirjallisuutta, ilmaisutaitoa ja kätten taitoja. Tarvitaan rakkautta ja rukousta.

Nyt puhutaan paljon luonnon ennallistamisesta; hyvä niin.

Paikallaan olisi ennallistaa myös koulut.

Kolumni julkaistu ensi kerran Viva-lehden numerossa 3/2022.

Lue kaikki tästä Riitta Uosukaisen kolumnit!

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti