Riitta Uosukainen puhuu puhumisen puolesta – ”Jos sovinto saavutetaan, se saavutetaan puhumalla”

Repaleinen lokakuu 2023 ottaa luulot pois ihmiseltä, joka on asettunut syyskesän vilkkaiden tapahtumien jälkeen rauhaiseen kauden vaihtumiseen. ”Tonttimetsäni” puutkin käyttäytyvät omituisesti: joka toinen koivu on keltainen, joka toinen vihreä. Pienet tammet kirkuvat keltaisina ja iso Maskun Hemmingin tammi on vahvan vihreä. Kastanjasta puolet pudottelee ruskeita lehtiä, toinen puoli on kellanruskea.

Luonto on kuitenkin oikuissaankin rauhoittava. Samaa ei voi sanoa elämänmenosta. Aiheellinen repliikki kuuluu yhdeltä jos toiselta: Nyt ovat maailmankirjat sekaisin.

Niin ne totisesti ovat. Uutiset aamusta yöhön suoltavat sotia, talousromahduksia, arjen rahahuolia, digitaalista kohinaa. Eri-ikäisillä erilaiset ”kauhut kaikkialla”. Ajoittain on pelottavan hiljaista, kuin odotettaisiin jotakin outoa tapahtuvaksi.

Ukrainan sydäntä särkevän sodankäynnin yli hulvahtavat Gazasta Hamasin brutaalit hyökkäykset ja niiden seuraukset ja vastatoimet. Belgiassa ruotsalaisia jalkapallofaneja ammutaan kuoliaaksi; rauhalliseen Ruotsiin kohdistuvat terroristipelottelut muuttavat maailmankuvaa. Joukkotappelut, kiusaaminen, ryöstely, huumeiden kauppaaminen ja käyttö hämmentävät myös Suomessa. Tunnussana ja yhdistävä tekijä on väkivalta. ”Autuaita ovat rauhantekijät”, heitä kaivataan.

Puhuminen on ihmisyyden lähde

Puheilmaisun opettajana toistuva motivaation lähteeni ja voimavirkkeeni oli tosiasia. ”Jos sovinto saavutetaan, se saavutetaan puhumalla.”

Puhun puhumisen puolesta. Puhuminen on ilo, jos se otetaan kaiken sivistyneen vuorovaikutuksen pohjaksi, ihmisyyden lähteeksi.

Miten opettikaan ihana, viisas Ritva Ahonen-Mäkelä 1960-luvulla Helsingin yliopistossa: ”Vain ihminen voi tuntea hellyyttä puhuttuun kieleen, ilmaisuun, sananvalintaan, sävyjen rikkauteen. Kun itseään ilmaiseva on kiinnostunut muista, ilo ja valo säteilevät eteenpäin.”

Minulla oli ilo kokea tällainen puhe, joka television kauttakin välittyi. Ortodoksisen kirkon Konstantinopolin patriarkka Bartolomeus, 83, vieraili Suomen ortodoksisen kirkon itsenäisyyden satavuotisjuhlassa.

Puhe oli esimerkillinen, valloittava.

Puhuja oli keskittynyt kuulijoihinsa ja asian välittämiseen. Hänen ryhtinsä ja äänenkäyttönsä olivat nuoremmille malliksi. Asiaankuuluvat onnittelut ja historiallinen tausta hoidettiin tyylikkäästi. Tilanteen sovittamiset maailmaan, mm. Ukrainan sota ja Moskovan patriarkan toimet, saivat oikeamielisen tulkinnan. ’

Hyvän elämän eväät

Hengellisyydellään puhe virkisti evankelis-luterilaisenkin sielua. Se jäsentyi klassisesti kolmeen osaan. Yleisö kuunteli, puhelimia ei räplätty.

Patriarkka Bartolomeus korosti avoimuuden hengen välttämättömyyttä. Hän kehotti toimimaan toivon ja pelastuksen majakoina tässä ajassa. Erityisesti hän tähdensi nuoremman sukupolven tukemisen tärkeyttä.

Napakka puhe sai ihailemaan, miten lyhyessä ajassa saatiin hahmotelluksi hyvän elämän eväät. Päätin oitis noudattaa ohjeita, joita aikamme kaipaa hic et nunc, tässä ja nyt.

Lue kaikki Riitta Uosukaisen kolumnit tästä.

Lue myös: Aira Samulin käänsi elämässään vaikeudet voitoksi – Riitta Uosukainen muistelee evakkoystäväänsä: ”Airassa oli harvinainen voima”