Neljännen iän neuvola voisi tukea omatoimisuutta – Riitta Uosukainen: ”Meitä digipudokkaita on laskelmien mukaan 600 000”

Mieheni Toivo menehtyi viattomien lasten päivänä 2021. Upotin suruani lukemiseen ja kirjoittamiseen. Aloin kirjoittaa Vivan kolumneja tuossa elämänvaiheessa, puolitoista vuotta sitten.

Ensimmäinen vuosi täyttyi vihoviimeisestä aherruksesta: paperisodasta, perunkirjoituksesta, pankki-, auto-, vakuutus- ja kiinteistöasioista. Yksinkertaisetkin asiat vaativat toimia. Puoliso oli huolehtinut paljosta.

Toinen vuosi on antanut tilaa ajatella elämänmenoa. Kädet ristissä kiitän, että olen kardiologin todistuksen mukaan ”täysin omatoiminen ikäiseni nainen”.

Rankka puolison sairauden myötäeläminen opetti paljon. Nyt olen kohtalaisessa kunnossa, ja eläkkeeni varassa olen käyttänyt kuntani yrittäjien hoiva- ja muita palveluita. Kulttuuri-, luonto- ja liikuntapalvelut ovat olleet yhteisöllisyyden varassa. Ystävien apu on ollut korvaamatonta. Olen kiitollinen, ja pyrin olemaan hyvä ystävä.

Iän karttuminen tuo go go ja no go -vaiheet

Tuulikki Petäjäniemi on kirjoittanut eläke­ikäisten amerikkalaisesta jaottelusta. Tutkimuksen mukaan 65-vuotiaat ovat go go eli menoksi -vaiheessa ja 75-vuotiaat slow go -vaiheessa, jossa tahti vähän hiljenee. 85-vuotiaat ovat no go -vaiheessa, jolloin jalka ei niin nouse. Tämän ystäväni Aira Samulin­ komeasti kumoaa.

Väistämättä seuraa neljäs ikä, jolloin hoiva- ja hoitopalvelujen tarve on suuri. Ikä vaihtelee 75:n ja sadan välillä. Osa vanhuksista on 90-vuotiaana yhtä voimissaan kuin 60-vuotiaat yleensä. Asenteesta riippuu paljon. Aila­ Meriluoto kirjoitti 85-vuotiaana runon:

”Hei sinä vanha naama

kylpyhuoneen peilissä,

oletpa sinä muuttunut.

Mutta älä sure,

kavereita ollaan.

Vaikka minä olen kauniimpi.”

Kun olen puhunut ikääntymisestä villisti ja rohkaisevasti, minua on muistutettu yleisen liikkumisen rajoituksista. Ja kun olen isoon ääneen vaatinut opastusta digi- ja some­maailmaan, minulta on kysytty konkreettisia toimia. Meitä digipudokkaita on laskelmien mukaan 600 000. Opastus on läheisten ja liike-elämän varassa.

Olen sulkenut itseni somen ulkopuolelle. En mene mihinkään alustaan enkä tubeta. Käytän nettipalveluita tiedonhakuun, pankkipalveluihin ja sähköpostiin. Mutta kun jotakin opin, se muutetaan.

Neljännen iän neuvola antaisi tukea ikäihmisille

Kauhistuneena olen lukenut tekoälyyn ja älypuhelimiin liittyvistä uusista systeemeistä. Taas alkaa jokin uusi vaihe.

Niitä pitäisi opettaa etukäteen. Olemme nähneet, ettei vanhoihin kärreihin pääse hyppäämään helposti. Uusia rattaita ei saisi suunnitella niin, että meidät jätetään ojanpenkalle.

Sote-järjestelmät ovat nyt levällään. Olisiko mahdollista muokata niihin neljännen iän neuvoloita? Toiminta-ajatuksena olisi tuen ja opastamisen tarjoaminen ikääntyville, joista suuri osa asuu kotona. Sosiaali- ja terveyspalvelut saisi saman katon alta terveyden- tai sairaanhoitajalta tai sosiaalihoitajalta. Samaan yhteyteen sopisi myös tietotekniikka-asiantuntija.

Vanheneva voisi jatkuvan tuen avulla löytää neuvolakäynnillä voimavaroja omatoimisuuteen. Olisi tutut ihmiset, elämäniloa ja turvaa.

”Post iucundam juventutem, post molestam senectutem, nos habet humus.”

Lue kaikki Riitta Uosukaisen kolumnit tästä.

Lue myös: Kotihoidon yleistyvä palvelu tuo hoitajan kotiin ruudun välityksellä – Eniten etähoitoa hyödynnetään Pohjois-Savossa, vähiten Satakunnassa

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti