Rahan säästäminen vaatii pienituloiselta kekseliäisyyttä – Marjut Vuotila, 75, on oppinut niksit arkeen: ”Kaikki on asenteesta kiinni”
Pieni eläke ei ole lamaannuttanut Marjut Vuotilaa. Hän on huomannut, että pienituloinenkin voi tehdä kaikenlaista virkistävää – ja jopa tuottavaa. Paljon on asenteesta kiinni.
Marjut Vuotila nauttii eläkkeellä olemisen vapaudesta, vaikka tiukka taloudellinen tilanne asettaa rajansa sille, mitä voi tehdä.
Mummon yläkerta. Niin lukee pihaan johtavassa kyltissä. Puutarha rehottaa villinä ja houkuttelee paikalle lintuja ja hyönteisiä – juuri niin kuin mummo, Marjut Vuotila, 75, haluaakin.
Tontilla seisoo 1950-luvulla rakennettu kolmikerroksinen puutalo, jossa Marjut on asunut yksin jo vuosia.
Se ei ole mitään halpaa asumista, sillä nykyiset öljylämmityskulut haukkaavat liki kolmasosan Marjutin 1 300 euron nettoeläkkeestä.
Marjutilla ei ole kuitenkaan vaihtoehtoja. Hän ei voi ottaa lainaa ja vaihtaa edullisempaan kaukolämpöön, koska näillä nurkilla ei ole sitä saatavilla. Talon myyminen taas olisi vaikeaa, sillä talo sijaitsee hieman syrjässä. Vanhaa omakotitaloa Imatralta etsivät löytävät haluamansa lähempääkin keskustaa.
”Kerran tein eräälle sukulaiselle tarjouksen, että myyn satasella. Hänelle olisin myynyt niin halvalla. Mutta ei hän lopulta innostunut, koska talossa on sähkösauna”, Marjut kertoo.
Ja jos totta puhutaan, Marjut oli helpottunut, kun kauppoja ei syntynyt. Hän viihtyy talossaan ja puutarhassaan.
Huussi ja mehiläisiä
Marjut työskenteli suurimman osan työurastaan freelance-toimittajana. Avioeron jälkeen hän oli lunastanut talon ex-mieheltään ja jäänyt siihen asumaan poikiensa kanssa. Rahalla ei mällätty tuolloinkaan, ja Marjut pystyi maksamaan itselleen vain pienintä mahdollista yrittäjäeläkettä.
Eläkkeelle hän jäi 63-vuotiaana vuonna 2011. Vaikka Marjut rakasti työtään, työelämässä jatkaminen ei ollut enää vaihtoehto, sillä hän oli pahasti uupunut.
”Yritin varautua eläkepäiviin puskurirahaa keräämällä, mutta kaiken ylimääräisen söi vanha talo. Aina oli jokin kohta rempallaan, ja ainut kone, jota osaan itse käyttää, on ompelukone.”
Vaikka puskuria ei kertynyt, Marjut teki muita järjestelyjä. Hän sinnitteli ja maksoi pois kaikki lainat. Lisäksi hän rakennutti taloon varaavan takan ja pihalle ulkohuussin vettä säästääkseen. Vedenkulutus vähenikin niin, että vesilaitos tuli tarkistamaan mittarista, huijaako Marjut. Nykyään hän käyttää ulkohuussia vain kesäisin.
Jo ennen eläkkeelle jäämistään Marjut aloitti mehiläistarhauksen. Hän sai pätevän opastajan ja opiskeli aihetta myös kirjoista.
”Ensimmäisenä kesänä hunajaa tuli aivan valtavasti. Jaoin sitä ihmisille näytiksi ja ajattelin, että seuraavana kesänä myisin. Mutta kun keväällä aloin odottaa elonmerkkejä, mitään ei tapahtunut. Kaikki mehiläiset olivat kuolleet.”
Sinä talvena kuoli niin paljon mehiläisiä, ettei Marjut saanut enää ostettua uusia. Ura mehiläistarhaajana loppui apeisiin tunnelmiin. Marjut koki, että hän oli jollain tavalla vastuussa mehiläisten kuolemasta.
Mukavia majoittujia
Joitakin vuosia myöhemmin Marjut lupautui tuuraamaan kummipoikaansa tämän airbnb-majoituksessa. Marjut otti vastaan vieraat ja laittoi heille aamiaisen.
”Miehet olivat ranskalaisia, alun perin Intiasta. Vaikka mokasin sen aamupalan täydellisesti, meillä oli mahdottoman hauskaa yhdessä. Kun he myöhemmin antoivat airbnb-sivustolla palautetta majoituksesta, he lähettivät erikoisterveiset tädille.”
Marjut ei ollut aiemmin kuullutkaan airbnb:stä. Hän innostui: Hänellähän oli yläkerta tyhjillään poikien muutettua kotoa. Lisäksi hän oli loputtoman kiinnostunut ihmisistä, kaikenlaisista. Marjut mietti, että mielenkiintoisten kohtaamisten lisäksi hän saisi vähän lisätienestiä.
Kummipoika auttoi Marjutia tekemään ilmoituksen airbnb-sivuille. Marjut hankki pari sänkyä ja liinavaatteita, ja muuta ei tarvittukaan. Hinnan hän jätti alhaiseksi, sillä kohde on vaatimaton.
Suurin osa Marjutin vieraista tuli Venäjältä: joukossa oli sekä matkailijoita että ostosmatkailijoita. Marjut ei puhu venäjää eikä englantia, mutta vuorovaikutus ei ollut koskaan ongelma. Avuksi otettiin Google kääntäjä, elekieli ja piirtäminen.
”Aivan mahdottoman mukavia ihmisiä kaikki. Ja avuliaita. Koska minä olen mummo, ja venäläiset arvostavat babushkoja, he kyselivät aina, miten voisivat auttaa. He ovat niittäneet pihalta heinää, öljynneet saranoita, korjanneet pihan laatoitusta ja milloin mitäkin.”
Vieraita airbnb-majoituksessa riitti, kunnes Venäjä hyökkäsi
Parhaimpana kesänä Marjut tienasi kuukauden eläkkeen verran rahaa. Hän saattoi halutessaan pysähtyä kahville ja pullalle, ostaa itselleen vaikka puseron tai kynsilakkaa tai teettää talossa kunnostustöitä.
Mutta sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, raja meni kiinni ja Marjutin kävijämäärät romahtivat.
Yksi piikki tuli vielä viime syksynä, kun Venäjällä alkoi osittainen liikekannallepano ja massoittain ihmisiä lähti Venäjältä.
”Tähän rämähti yhtäkkiä valtava määrä väkeä. Majoitin heitä, mihin kykenin – yläkerran lisäksi omaan asuinkerrokseeni sekä alakertaan. En osaa edes sanoa, kuinka monta ihmistä otin vastaan, sillä eihän heitä voinut pihallekaan jättää.”
Venäläiset jatkoivat matkaa, kun saivat asioitaan järjestettyä.
Asiakkaita käy Mummon yläkerrassa edelleen, mutta paljon vähemmän kuin aiemmin. Suurin osa on nyt suomalaisia – osa heistä jokakesäisiä vakiokävijöitä.
Rahan säästäminen on vähätuloisen elämäntapa
Kun Marjut on maksanut lämmityskulut, hänelle jää 900 euroa. Ruokaostoksilla käyminen on hänestä nykyään vähän kuin peli.
”Esimerkiksi viinirypäleitä ostan, jos niiden hinta jää alle kahden euron. Ai että minua nauratti sisäisesti, kun viimeksi kaupassa käydessä puoli kiloa viinirypäleitä maksoi 1,99 euroa. Juustoa ostan, jos sen hinta jää alle kymmenen euroa kilo. Sillä hinnalla saa tällä hetkellä yhtä sulatejuustoviipaletta.”
Kahvi on kallein tuote, mitä Marjut ostaa. Hän on yrittänyt opetella juomaan teetä, mutta huonolla menestyksellä.
Monesti sanotaan, että vähätuloiset eivät voi ostaa tuoretta ruokaa, koska se on niin kallista. Marjut ei allekirjoita väitettä, sillä hänen mukaansa kaupassa on aina jokin vihannes ja hedelmä tarjouksessa. Hän saa syömistä myös pihaltaan, sillä puutarha puskee alkukesästä muun muassa nokkosta ja väinönputkea. Metsä antaa marjoja ja sieniä.
”Ystävät myös tietävät, että minulle voi antaa – kaikillehan ei voi. Olen saanut muun muassa korvasieniä ja lehtikaalia. Keväällä sain muovikassillisen särkiä, joista laitoin purkkisärkeä.”
Vaatteita Marjut ei osta, paitsi alusvaatteita.
”Käytän sitä, mitä vaatekaapista löytyy. En ole koskaan ollut mikään muodin seuraaja. Nyt olen hieman laihtunut, joten käyttöön tuli kiva kasa uusia vaatteita. Minulla on myös ystävä, joka kiertää kirpputoreja. Jos hän bongaa jotain minun tyylistäni, hän ostaa sen.”
Marjut nipistää kaikesta, mistä voi. Esimerkiksi sähkönkulutusta säästääkseen hän ei enää silitä – paitsi airbnb-vieraiden tyynyliinat. Ruokaa laittaessaan hän hyödyntää hellalevyn jälkilämmön.
On kuitenkin myös asioita, joista hän ei luovu.
Yksi sellainen on hänen pieni ja näppärä autonsa, jolla hän pääsee liikkumaan vapaasti – ja harkiten. Aiemmin Marjut kävi tankkaamassa halpaa bensaa Venäjän puolella, mutta ei enää. Se on periaatekysymys.
”Ja toinen on kuntosalikortti. Tarvitsen sen liikunnan kolme kertaa viikossa ja samalla tapaan ihmisiä. Salilla voin käydä myös saunassa. Omaa sähkösaunaani en lämmitä, koska se tulisi liian kalliiksi.”
Seikkailuja lähimetsässä
Vuoden alussa työeläkkeisiin tuli historiallisen suuri 6,8 prosentin indeksikorotus. Marjutille se tarkoitti sadan euron korotusta.
”Todella riemastuttavaa! Minulle se satanen merkitsee aivan valtavasti, myös henkisesti. Olen pohtinut paljon, miten pienituloisten eläkeläisten tilannetta voisi helpottaa. Tuollainen euromääräinen korotus on minusta ainut, mikä käytännössä auttaa.”
Aiemmin, kun airbnb-kävijöitä vielä riitti, Marjutin elämässä oli satunnaista taloudellista väljyyttä. Nyt hän tietää, että odotettavissa on vain niukkuutta. Hän opetteleekin uutta sanontaa: se ei sovi budjettiini.
Aikoinaan Marjut matkusti paljon. Hän on kolunnut Afrikan, Aasian ja Yhdysvallat.
Häntä harmitti, kun hän tajusi, että hänellä ei ole enää varaa matkustaa ulkomaille. Todennäköisesti tulevaisuudessa ei ole enää seikkailuja odottamassa.
”Mutta onneksi muistot jäävät.”
Ja onneksi on tuetut lomat. Marjut on käynyt ystävänsä kanssa yhdellä eläkeläisille tarkoitetulla kylpylälomalla. Seuraavan kerran tuettua lomaa voi hakea kolmen vuoden kuluttua.
”Ja kyllähän seikkailun voi löytää läheltäkin. Se voi olla vaikka lähimetsän polku, jota ei ole aiemmin huomannut. En halua jäädä kiinni siihen, että mitään ei voi tehdä, koska ei ole rahaa. Kaikki on asenteesta kiinni.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivassa 9/2023.
Lue myös: Toimeentulotuki, asumistuki, hoitotuki – Tiesitkö, että eläkeläinen voi saada monia erilaisia tukia? Näin hyödynnät ja haet lisätuet eläkkeellä
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti