Parkinsonin taudin lääkitys aiheutti kaksisuuntaisen mielialahäiriön – Vaimon sinnikkyys pelasti Tapion: ”Haasteista huolimatta tunnen eläväni elämäni parasta aikaa”
Parkinsonin taudin hoitoon määrätty lääke oli vähällä rikkoa Tapio Anttilan, 59, perheen kokonaan. Vaimon sinnikkyys onneksi pelasti hänet.
Sairauseläkkeellä oleva Tapio Anttila nauttii metsälenkeistä perheen kahden leonberginkoiran Fridan ja Ansan kanssa.
Vielä neljä vuotta sitten Tapio Anttila työskenteli maatalouslomittajana. Jossakin vaiheessa hän huomasi olevansa koko ajan valtavan väsynyt.
Työpäivän jälkeen Tapio saattoi joutua istumaan puoli tuntia autossa, jotta jaksoi edes kävellä pihasta sisälle kotiin.
”Kotona taas kotihommia jäi tekemättä, kun en kerta kaikkiaan jaksanut. Aina kun hermostuin tai sain stressiä, oikeanpuoleinen käteni alkoi vapista valtavasti.”
Tapio tiesi jo, mistä oli kyse. Sekä hänen äitinsä että kaksi sisartaan sairastivat Parkinsonin tautia.
”Minun oli sliti vaikeaa myöntää asiaa. Vuoden yritin salailla oireita vaimoltani Pirjolta, sillä perheemme oli kymmenen vuoden aikana kokenut todella vaikeita asioita. Esikoistyttäremme oli kuollut syöpään ja lapsenlapsemme saanut aivoverenvuodon. En halunnut huolestuttaa muita.”
Eräänä päivänä keho kuitenkin paljasti Tapion. Jouluostoksilla oikea käsi alkoi vatkata valtavasti. Vaimo näki heti, että se ei ollut normaalia. He ajoivat saman tien päivystykseen.
Parkinsonin tauti oli isku vasten kasvoja
”Päivystyksestä minut lähetettiin neurologian poliklinikalle. Siellä kokenut neurologi tutki minua noin kymmenen minuuttia ja totesi, että kyse oli Parkinsonin taudista. Vaikka olin osannut odottaa tietoa, se tuli minulle kuitenkin kuin isku vasten kasvoja.
Neurologi määräsi minulle sairauden hoitoon kolmea eri lääkettä, muun muassa dopamiiniantagonistia. Kouraani sain pari sairaudesta kertovaa esitettä. Sen jälkeen sairaanhoitaja kertoi vielä vartin sairauden hoidosta. Palasin kotiin ja tunsin olevani melko yksin uudessa tilanteessa. Vaimo onneksi tuki minua, ja etsin netistä lisää tietoa. Vertaistukitapaamisiin en kuitenkaan koskaan osallistunut.
Diagnoosin jälkeen sinnittelin vielä vuoden töissä. Liikkumiseni oli kuitenkin kömpelöä ja muistini reistaili, mikä aiheutti vaaratilanteita maatalouslomittajan työssä. Vuoden päästä jäin sairauseläkkeelle.
Kontrolleissa kävin säännöllisesti noin vuoden välein. Lääkitystäni jouduttiin muuttamaan moneen kertaan, sillä sitä oli vaikeaa saada tasapainoon.
Parkinsonin tauti ei tuonut kummallisia oireita, vaan lääkitys
Reilu vuosi sitten aloin saada kummallisia oireita. Aluksi muun muassa piilotin meille tulleita laskuja vaimoltani. Hän löysi ne ja ihmetteli, miksi olin yrittänyt kätkeä ne. Vietin myös paljon aikaisempaa enemmän aikaa netissä.
Vaikka olen aika tyyni ihminen, minua alkoi ahdistaa. Minusta tuntui, että millään ei ollut enää mitään väliä.
Tunsin eläväni jo elämäni viimeisiä vuosia ja sain päähäni, että minun piti erota vaimostani. Laitoin yhtäkkiä avioeropaperit vetämään sen kummemmin asiaa kenellekään perustelematta. Etsin itselleni yksiön kotikaupungistamme Kokkolasta, mutta suuren osan ajasta vietin Etelä-Suomessa, josta olin netin kautta löytänyt uuden naisystävän.
Kun olin yksiössäni, en suostunut avaamaan ovea kenellekään enkä vastannut perheenjäsenteni puheluihin. Yritin laittaa välit poikki kaikkiin.
Vaimoni, neljä aikuista lastamme ja viisi lastenlastamme ottivat tilanteen hyvin raskaasti. He tiesivät, että en ollut oma itseni.
Joulun aikaan mieleni oli aivan sekaisin ja minusta tuntui, että kaikki oli pelkkää kaaosta. Laitoin viestin silloiselle ex-vaimolleni, että aion tappaa itseni. Ehdinkin yrittää itsemurhaa, mutta vaimoni ja tyttäreni hälyttivät apua, ja minut vietiin sairaalaan. Siellä olin kaksi päivää, kunnes lääkäri sanoi, että voin lähteä kotiin. Palasin taas yksiööni enkä avannut ovea kenellekään.
Lue myös: Kuinka Parkinsonin tauti muuttaa sairastuneen arkea?
”Parin kuukauden päästä tunsin olevani jälleen oma itseni”
Pelastumisestani saan kiittää vaimoani. Hän yritti hyvin periksiantamattomasti selvittää, mitä minulle oli tapahtunut ja miksi. Hän etsi tietoa lääkityksistäni ja huomasi, että dopamiiniantagonistilääkitykseeni saattoi liittyä haittavaikutuksia, kuten pelihimoa ja yliseksuaalisuutta. Hän haki minut puoliväkisin takaisin kotiin.
Pirjo järjesti minulle ajan uudelle neurologille, joka päätti jättää dopamiiniantagonistilääkitykseni pois. Myöhemmin lääkäri kertoi, että lääke oli aiheuttanut minulle ohimenevän kaksisuuntaisen mielialahäiriön, joka oli aiheuttanut sekä mania- että masennusjakson.
Oloni alkoi parantua pian lääkkeen poisjättämisen jälkeen. Parin kuukauden päästä tunsin olevani jälleen oma itseni: rauhallinen ja seesteinen mies, jolle on tärkeää pitää huolta perheestään. Pirjo antoi käyttäytymiseni anteeksi, ja päätimme pysyä yhdessä.
Minulla on edelleen paljon haasteita terveyteni kanssa. Parkinsonin taudin ja nivelrikon takia en pääse kävelemään pitkiä matkoja. Lisäksi muistini toimii huonosti. Joudun aina kirjoittamaan lapulle asiat, jotka minun täytyy hoitaa. Näen myös melkein joka yö painajaisia. Se on tyypillinen Parkinsonin tautiin kuuluva oire, mutta melko rankka sellainen.
Terveyshaasteista huolimatta tunnen eläväni elämäni parasta aikaa. Vaikeat kokemukset yhdistivät perhettämme, ja puhallamme nyt yhteen hiileen. Kun omat lapseni olivat pieniä, jouduin tekemään paljon töitä ja olemaan poissa kotoa. Nykyään vietän paljon aikaa lastenlasten kanssa.”
Voimavarana oma perhe
Olen ollut vaimoni Pirjon kanssa yhdessä jo teini-iästä asti eli neljäkymmentä vuotta. Ihastuin Pirjon iloisuuteen ja suorasanaisuuteen. Hän sanoo, mitä ajattelee, eikä minun tarvitse koskaan arvuutella, mitä hän tarkoittaa. Meillä on viisi lasta, joista vanhin kuoli reilut kymmenen vuotta sitten. Lapsenlapsia meillä on myös viisi. Asumme kaikki samalla paikkakunnalla ja pidämme tiiviisti yhteyttä toisiimme. Koko porukka puhaltaa yhteen hiileen ja pitää huolta toisistaan.
