Riitta Uosukainen puhuu luterilaisten perinteiden puolesta: ”Ei vähäinen pyhyyden häivähdys kenellekään pahaa tekisi”
”Mitä pelätään, kun omia traditioitamme ei voi harjoittaa joululaulun vertaa”, kysyy Viva-lehden kolumnisti Riitta Uosukainen.
Valtioneuvos Riitta Uosukainen on Vivan kolumnisti. Hän toimi 20 vuotta kansanedustajana ja ministerinä. Uosukainen oli ensimmäinen nainen, joka valittiin eduskunnan puhemieheksi. Hän johti puhetta yhdeksillä valtiopäivillä.
Jätin vakain tuumin ja täysin palvelleena eduskuntatyön vuonna 2003. Jo silloin minua kiinnosti huoltovarmuus valtakunnan tasolla, mutta 20 vuotta myöhemmin keskustelu on ajankohtainen jokaisessa kodissa. Ukrainan sodasta aiheutuva sähkökriisi ja yleinen hintojen korotus koskee kaikkia.
Meillä ammattisotilaan taloudessa kotivara-asiat otettiin toki huomioon aikaisemminkin. Talomme on rakennettu vuonna 1980. Mieheni Topi otti varautumisen luonnollisesti huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Hän piti huolta, että meillä on varaava takka ja norjalainen kamiina, jolla voi myös keittää, ynnä sittemmin ilmalämpöpumppu. Ne ovat nyt ajankohtaisia.
Sähkön hinta ja sähkökatkojen pelko konkretisoivat varautumisen tarvetta. Villavaatteet sukkia myöten, saalit, huivit ja peitot ovat käypää kamaa. Kännyköiden ja taskulamppujen akut on ladattava täyteen, kynttilöitä ja tulitikkuja on oltava käsillä. Patteriradiota minulla ei vielä ole.
”Elämme epävarmuuden aikaa”
Olen syntynyt sotavuonna 1942. Äiti muisti kertoa, että silloin oli vain jäisiä lanttuja ja perunoita. Nyt on virallisia ohjeita ja epävirallisia toteutuksia.
Minulla on Imatran hyvää hanavettä litratolkulla pulloissa, saunassa on sangoissa pesuvettä. Ruokaa olen kokoillut vähä vähältä: hernekeitto-, sardiini- ja tonnikalapurkkeja ja säilykeherneitä ja -papuja. Maapähkinöitä ja cashewpähkinöitä, rusinoita, kuivia luumuja ja aprikooseja on kaapissa, lempileipääni koulunäkkiä pitää ostaa lisää. Lääkkeitä on kahden dosetin verran ynnä joitakin purkkeja. Joditabletteja ei ole.
Tulen tehneeksi kaappitarkastuksen. Kuivia aineksia on, mutta makaronit, linssit ja ryynit tarvitsevat sähköä valmistukseen. Sähkölaskut opettavat joka tapauksessa moniin menetelmiin ja mietteisiin.
On neljäs adventtisunnuntai. Ylentäkää sydämenne!
Ajatus askartelee kuitenkin arkisissa. Eeva Kilpi on hienoissa evakkokirjoissaan korostanut, miten kaikki tekivät aamusta iltaan töitä. Lapset rukoilivat, kun eivät jaksaneet muuta.
Nyt näistä hengen menetelmistä vieroitetaan. Kouluissa ja päiväkodeissa pelätään tavallisten luterilaisten niukkoja perinteitä. Joulujuhlista toisuskoiset saavat mennä käytävään suomalaisen uskonto-osuuden ajaksi.
Ei tämä vähäinen pyhyyden häivähdys kenellekään pahaa tekisi, kunnioitusta puolin ja toisin. Päiväkodeissa on kielletty laulamasta Joulupuu on rakennettu -laulusta viimeinen säkeistö: ”Kiitos Sulle, Jeesuksemme”. Suomessa kaikille välitettävässä joulurauhan julistuksessa lausutaan kuitenkin ”Huomenna, jos Jumala suo, on Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla.” Sitä kehotetaan rauhassa juhlimaan.
Mitä pelätään, kun omia traditioitamme ei voi harjoittaa joululaulun vertaa?
Elämme epävarmuuden aikaa. Ehkäpä voisimme vuonna 2023 noudattaa muinaisten roomalaisten – ja Eeva Kilven – ohjetta: ”Ora et labora.” Rukoile ja tee työtä.
Kolumni julkaistu ensi kerran Viva-lehden numerossa 1/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti