”Lesken ropo kyllä kelpaa”, huomasi Riitta Uosukainen Topi-puolisonsa menehdyttyä

Puolison menettäminen tarkoittaa valtaisan surun lisäksi paljon käytännön järjestelyjä ja uuden opettelua.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Valtioneuvos Riitta Uosukainen on Vivan kolumnisti. Hän toimi 20 vuotta kansanedustajana ja ministerinä. Uosukainen oli ensimmäinen nainen, joka valittiin eduskunnan puhemieheksi. Hän johti puhetta yhdeksillä valtiopäivillä.

Puolison menettäminen tarkoittaa valtaisan surun lisäksi paljon käytännön järjestelyjä ja uuden opettelua.
(Päivitetty: )
Teksti: Riitta Uosukainen

Puolisoni kuoli viattomien lasten päivänä 2021. Eteen tulivat uudet maailmat, hengelliset jäähyväiset ja maalliset järjestelyt. Pelkäsin, että kuolema veisi minusta kaiken energian, mutta toisin kävi. Kaunis sotilashautaus antoi voimaa, ja Rakuunasoittokunnan trumpetistin soittama Narvan marssi riipii vieläkin sisintä.

Muistotilaisuus pienen vierasjoukon kesken Lotta- ja veteraanimuseossa palautti hymyn; muuan pappi on sanonut, että Karjalassa hautajaiset ovat hauskemmat kuin Hämeessä häät. Syvällisyyttäkään ei puuttunut. Etenkin poikani puhe isälleen on unohtumaton, ja kohtaaminen lastenlasten (Sofia, 16, ja Aleksander, 2) toi toivoa. Pikkupojan tepastelu museon miljöössä oli tulevaisuutta.

Voimaannuttamisoperaatio jatkui helmikuun lopussa ortodoksisen tavan mukaan panihidassa Pyhän Nikolauksen kirkossa ekumeenisesti. Samassa tilaisuudessa vihittiin ikoni Rajakoulun tiloihin.

Kirkko on kaunis, tunnelmallinen. Mukana oli pieni kuoro, seurakunnan edustajia ja mieheni kaikkein lähimpiä ystäviä. Isä Timon johdolla seremonia kulki liturgiasta toiseen tuohusten ja kynttilöiden valossa, suitsukkeen tuoksussa. Herran palvelija Toivo saateltiin jäähyväismenoin Jumalan huomaan, muistojumalanpalvelus oli rakkaudenosoitus hänelle. Yhteys poisnukkuneen ja kaikkien elävien kesken toimii.

”Muuan pappi on sanonut, että Karjalassa hautajaiset ovat hauskemmat kuin Hämeessä häät.”

Lesken ropo kelpaa

Alkoivat arjen asiat, ja energiaa ja kärsivällisyyttä on tarvittu. Erilaiset paperityöt, perunkirjoituksen asiakirjat, pankkiasiat ja ennen muuta digimaailma syöksyivät silmille. Mikä on tarkoitettu helpotukseksi, onkin meille 40-luvulla syntyneille riesa. Pankkihenkilöt on siroteltu sinne tänne, etätyöt jyräävät, ovet eivät aukea meille hevin. Paina ykkönen, paina kakkonen, paina kolmonen…

Opettele uusi kieli, pinit ja pukit. Mobiililiittymä on yksinkertaisesti puhelinnumero, mobiililaitesovelluksiin siirtyminen tarkoittaa menemistä kännykällä pankkiin. Vaadimme sanakirjaa. Suomen posti on kärsinyt haaksirikon. Viivästykset ja sekoilut ovat uskomattomia.

Lesken ropo kyllä kelpaa, veroprosenttini on 45,5, ja kaikista palveluista on maksettava.

Järjestelykysymys

Venäjän hyökkäys Ukrainaan pani arvo- ja työjärjestyksen uusiksi. Uskomaton sotatila Euroopassa vuonna 2022 järkytti ja lamaannutti. On ryhdyttävä ajattelemaan, miten elämä saadaan jatkumaan turvallisuuden ja vapauden näkökulmasta. Oikeus ja totuus on saatava voimaan, niin mahdottomalta kuin se tuntuukin. Emme saa hellittää.

Tätä suurta kuvaa vastaan henkilökohtaiset huolet kutistuvat. Maailman myllerryksen aikana käy yhä tärkeämmäksi saada ote omista asioista haltuun.

Mikä on vaihtoehto? Ei ole vaihtoehtoa.

Jos miehelleni sortui tuskailemaan pieniä tai isoja pulmia, hänellä oli vastaus valmiina: ”Se on järjestelykysymys.”

Ihmeellisellä tavalla asiat järjestyivätkin. Elämänmuutos hyvän neuvonantajani kuoleman jälkeen on suuri, mutta hänen oppinsa ovat muistissa: poikani kertaa niitä tuon tuostakin.

Näinä ankeina aikoina on hyvä levittää vahvaa sanomaa lähimmäisilleen: ”Kyllä sinä selviät. Suomalainen selviää aina, on selvinnyt ennenkin!” On keskityttävä tekemään hyvää. Nyt on rukouksen ja työnteon aika. Ora et labora!

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 4/22.

Lue myös: Riitta Uosukainen hyvästeli rakkaan puolisonsa – ”Miu ihmisein” eli vierellä yli 60 vuotta: ”Topi oli niin pirteä – kuolema tuli kuitenkin yllättäen”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X