Sanna Hellströmin matka lähelle – ”Ei aina tarvitse matkustaa kauas nähdäkseen uutta ja erityistä”

”Lähiseudulta voi löytää vaikka suojellun hopeapoppelin, kolmen kaupungin rajakiven tai Mahatma Gandhin patsaan. Matkaan pääsee suoraan kotiovelta, eikä tarvitse pakata”, Korkeasaaren eläintarhan johtaja ja eläinlääkäri Sanna Hellström kirjoittaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori.

"Lähiseudulta voi löytää vaikka suojellun hopeapoppelin, kolmen kaupungin rajakiven tai Mahatma Gandhin patsaan. Matkaan pääsee suoraan kotiovelta, eikä tarvitse pakata", Korkeasaaren eläintarhan johtaja ja eläinlääkäri Sanna Hellström kirjoittaa.
Teksti: Sanna Hellström

Olen neljän vuoden ajan kävellyt Helsingin katuja aakkosjärjestyksestä. Idean sain toiselta katukävelijältä, joka kertoi projektistaan lehtijutussa.

Harrastus vaikutti kiinnostavalta, joten etsin netistä listauksen kaduista ja selvitin, mikä olisi ensimmäinen. Nobel- palkitun kemistin Artturi Iivari Virtasen aukio oli ihan lähellä ja lähdin sitä katsomaan.

Siitä asti olen kävellyt katuja, ja tähän mennessä niitä on kertynyt 680.

Keksin omat sääntöni

Katukävely on oma pelini ja saan keksiä säännöt itse. Katu täytyy kävellä päästä päähän, mutta suunnalla ei ole väliä.

Saan oikoa järjestyksessä hieman, jos samalla kulmalla sattuu olemaan lähekkäin aakkosjärjestyksessä olevia katuja.

En kuitenkaan saa harppoa kovin pitkälle eteenpäin eli en voi kävellä vaikka kaikkia Pasilan I-alkuisia katuja kerralla. Usein en edes katso listaa eteenpäin, joten suunnitelmallisuus puuttuu ja harrastus tuo yllättäviä reittejä eteeni.

Nykyisellä tahdilla katujen kävelyyn menee ainakin 20 vuotta, mutta oleellista ei ole suorituksen vauhti, vaan elämykset.

Kun kävelee ihan tavallisen kadun ja tarkkailee ympäristöä, näkee kaikenlaista, mihin ei tavallisesti kiinnitä huomiota.

Siinä huomaa, kuinka eri aikakausina rakennetut alueet erottuvat toisistaan, aistii alueiden omanlaisensa tunnelman ja bongaa arkkitehtonisia yksityiskohtia sekä viheralueita.

Kotikaupungin kaduilla mieleen palaa henkilökohtaisia muistoja ja samalla katujen nimissä ja rakennuksissa huokuu kaupungin historia. Harrastus kestää pitkään, joten näkee, kuinka kaupunki rakentuu ja muuttuu.

Ei tarvitse matkustaa kauas

Lomalla ihmiset reissaavat Kolille, Ahvenanmaalle ja Särkänniemeen ja koronan jälkeen jälleen ihastelemaan Mona Lisaa, Colosseumia ja Vapaudenpatsasta. Moni kuuluisa nähtävyys onkin näkemisen arvoinen.

Ei kuitenkaan aina tarvitse matkustaa kauas nähdäkseen uutta ja erityistä.

Lähiseudulta voi löytää vaikka suojellun hopeapoppelin, kolmen kaupungin rajakiven tai Mahatma Gandhin patsaan. Matkaan pääsee suoraan kotiovelta, eikä tarvitse pakata.

Katujen kulkeminen aakkosjärjestyksessä ei ehkä ole jokaista koukuttava harrastus, mutta tavallisten asioiden ihmettely on hauskaa.

Odotan jo, kuinka pääsen kulkemaan ensimmäisen Helsingin kotini ohi tai koska edessä on uudet Malmin lentokentän alueen kadut. Luulen, että tässä yhdessä kaupungissa on katseltavaa loppuiäksi.

Vaikka kyllä ­minäkin matkustan katsomaan kuuluisia nähtävyyksiä ja osallistun isoihin tapahtumiin, kun tilanne taas sallii.

Huomenna kuitenkin avaan ulko-oven, lähden Ilomäentielle ja löydän kenties jonkun minulle uuden kesäkahvilan.

Lue kaikki Sanna Hellströmin kolumnit tästä.

X