Luonnossa on minkkejä niin kauan kuin turkistarhaus jatkuu – ”Nyt karhuemot ovat turkistuotannon sijaiskärsijöitä”

Jaa artikkeli
Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori.
Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori. © Tommi Tuomi / Otavamedia
"Pyyntiraudat ovat luonnossa minkkejä varten, mutta ne eivät valikoi uhriaan", kirjoittaa Korkeasaaren eläintarhan johtaja ja eläinlääkäri Sanna Hellström.

Kesän aikana on seurattu kahden loukkaantuneen karhuemon tilannetta Itä-Suomessa. Kummallakin on ollut minkinpyyntirauta jalassa ja pennut mukana.

Tilanne on ihmisen aiheuttama ja siten meillä on velvollisuus auttaa, eikä ainoa harkittava vaihtoehto voi olla loukkaantuneen luonnonvaraisen eläimen lopettaminen.

Ihminen ei voi korjata kaikkea aiheuttamaansa vahinkoa tappamalla, mutta aina vaihtoehtojen löytäminen ei ole helppoa.

Vain huonoja vaihtoehtoja karhulle

Kesällä karhu ajateltiin pyydystää ansahäkkiin, jotta se voitaisiin nukuttaa ja tutkia. Kesäisin karhut eivät kuitenkaan ole kovin nälkäisiä, eivätkä siten järin kiinnostuneita syötistä ja houkuttelu ansaan on hankalaa.

Pentujen kanssa karhu haluaa muutenkin karttaa ihmisen hajua ja pysyä omissa oloissaan.

Onnistuessaankin pyydystäminen on karhulle raakaa, koska se hätääntyy vangittuna ja helposti vaurioittaa itseään lisää. Pyydystäminen ei onnistunut.

Toisena vaihtoehtona oli karhun nukuttaminen maastossa. Nukutusnuolet eivät kuitenkaan lennä kuin aseen luoti, ne pitää ampua lähietäisyydeltä ja karhu pitää saada avoimelle paikalle. Karhua jouduttaisiin ajamaan sopivaan paikkaan ja se kiihtyisi tilanteessa.

Nukuttaminen ei ole helppoa ja kiihtyneelle karhulle se on vielä vaikeampaa. Taintuneen näköinen karhu ei välttämättä nuku sikeästi ja sitä on vaarallista lähestyä, joten tilanne on myös ihmisille vaarallinen.

Jos karhu saataisiin vaikeuksista huolimatta nukutettua, silloin voisi arvioida raudan aiheuttamat vauriot.

Pyyntirauta on kuitenkin ollut jalassa pitkään ja vauriot voivat hyvinkin olla niin vakavat, että ainut armelias vaihtoehto on lopettaminen.

Villin eläimen vakavaa vammaa ei voi hoitaa kuin lemmikillä, vaan aina täytyy arvioida hoidon aiheuttama stressi ja eläimen mahdollisuudet palata luontoon.

Tappamiseen on välineet ja tekijöitä ja moni ampuu karhun mielellään, joten tämä onnistui helpoimmin.

Elokuun 24. päivänä Lieksassa kaadetun karhun jälkeen jäivät kuitenkin poikaset. Karhunpennut ovat luonnossa emonsa kanssa vähintään puolitoista vuotta ja tarvitsevat emoaan paitsi selvitäkseen, mutta myös oppiakseen karhuiksi.

Jos ihminen hoitaa pientä pentua, se ei koskaan opi karhun tavoille, eikä sitä voi koskaan palauttaa takaisin luontoon.

Karhuemot turkistuotannon sijaiskärsijät

Pyydyksiin jääneiden karhuemojen auttamisessa on pelkästään huonoja vaihtoehtoja ja ihmisen pitää pystyä estämään näiden tilanteiden syntyminen.

Pyyntiraudat ovat luonnossa minkkejä varten, mutta ne eivät valikoi uhriaan. Karhuilla rauta jää jalkaan, kun taas pienempi eläin kuolee. Vieraslajien tappaminen on pakko hoitaa niin, ettei toimilla vahingoiteta muita eläimiä.

Vieraslajit, kuten minkki, ovat ihmisen aiheuttama ongelma. Minkit ovat tarhakarkureita ja niitä on luonnossa niin kauan, kuin turkistarhaus jatkuu. Nyt karhuemot ovat turkistuotannon sijaiskärsijöitä.

Lue kaikki Sanna Hellströmin kolumnit tästä.

Jutun otsikko on muutettu 30.8. klo 12:33: Luonnossa on minkkejä, niin kauan kuin turkistarhaus jatkuu

Lue myös: Jopa 10 karhua kerralla samalla pellolla – Karhujen määrä kasvaa Pohjois-Karjalassa Venäjältä tulevilla kontioilla

Suomessa arvioidaan olevan nyt 2300-2500 karhua.

Suomessa arvioidaan olevan nyt 2300-2500 karhua. © Jyrki Suikkanen

X