Teksti:
Jani Kaaro

Kanadalaistutkijoiden mukaan serotoniini on masennuksessa koholla, ei vähissä. Mutta oli se koholla tai vähissä, serotoniini ei ole masennuksen aiheuttaja tai poistaja vaan osa laajempaa palettia, sanovat tutkijat.

Serotoniinia lisäävät mielialalääkkeet ovat olleet masennuksen lääkehoidon kulmakivi jo vuosikymmeniä, ja ovat sitä edelleen. Samalla kun potilaat syövät aivojen serotoniinipitoisuutta kohottavia lääkkeitä, tutkijat eivät täysin pääse yksimielisyyteen siitä, mikä serotoniinin osuus masennuksessa on, ja miksi serotoniinia lisäävä lääkitys näyttää tuovan helpotuksen – ainakin joillekin potilaille.

Suosittu teoria on ollut, että masennuksessa ihminen kärsii serotoniinivajeesta, joten lääkkeet korjaavat vajeen ja palauttavat neurokemiallisen tasapainon. Teoria on ollut yksinkertaisuudessaan houkutteleva, mutta sen mittaaminen, miten paljon masennuspotilailla on serotoniinia synapsiväleissään, on likipitäen mahdotonta. Niinpä tutkimuksissa on usein mitattu serotoniinin aineenvaihduntatuotteita esimerkiksi selkäydinnesteestä, ja koetettu siitä päätellä, mikä on tilanne synapsiväleissä.

Jos oletamme, että masennus johtuu serotoniinivajeesta, teorian tiellä on ilmeisiä ongelmia. Ensimmäinen näistä on se, miksi masennusta helpottava vaikutus tulee viikkojen viiveellä. Lääke lisää serotoniinia paljon nopeammin, joten miksi vaikutuksetkin eivät tule lähes heti? Esimerkiksi uusi masennuslääkekandidaatti, ketamiini, on tutkimuksissa tuonut oireisiin selvän helpotuksen jo tunneissa (eikä sillä ole mitään tekemistä serotoniinin kanssa).

Toinen ongelma on se, että lääkkeet eivät todellakaan auta kaikkia. Vastikään päivitetty katsaus summaa tutkimusten tuloksia näin:

• Noin 20-40 ihmistä 100:sta, jotka ottivat plaseboa, kokivat oireidensa helpottaneen 6-8 viikossa.

• Noin 40-60 ihmistä 100:sta, jotka ottivat mielialalääkettä, kokivat oireidensa helpottaneen 6-8 viikossa.

Näin ollen mielialalääkkeillä helpotuksen sai 20 ihmistä enemmän kuin plasebolla.

Jos mielialalääkkeet siis korjaavat serotoniinivajeen, miksi sen terapeuttinen teho on niin huono? (En ole vielä tavannut psykiatria, joka ei yksityisessä keskustelussa myöntäisi, että serotoniinia lisäävien mielialalääkkeiden teho on heikko ja parempia lääkkeitä tarvittaisiin.)

Kolmas ongelma serotoniinivajeteorian tiellä on trisyklinen mielialalääke nimeltä tianeptiini. Se on tutkimuksissa osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin monet käytössä olevat mielialalääkkeet, mutta sen toimintaperiaate on täysin päinvastainen: se vähentää serotoniinin määrää synapsiväleissä. Jos masennus siis helpottaa serotoniinia lisäämällä tai vähentämällä, teoriassa lienee korjaamisen varaa.

Kanadalainen evoluutiobiologi Paul W. Andrews on kehitellyt jo vuosien ajan teoriaa, joka selittää kauniisti joitakin masennukseen ja mielialalääkkeisiin liittyviä ristiriitaisuuksia. Esittelen lyhyesti Andrewsin ajatuksia seuraavan katsauksen pohjalta.

Andrewsin ideana on, että serotoniini säätelee ihmisen energiatasapainoa, eli sitä, miten ihmisen keho käyttää energiaa. Tämä ei ole hatusta vedetty idea, vaan sille löytyy tutkimuksista paljon tukea.

Normaalitilassa elimistössä vallitsee normaali tasapaino (hienompi nimi homeostaasi) jolloin energiaa ohjataan kasvuun, lisääntymistoimintoihin ja elimistön ylläpitoon, kuhunkin tarpeen mukaan. Yksi asia, joka keikauttaa tämän järjestelmän epätasapainoon, ovat infektiot. Tällöin elimistö ohjaa energiaa immuunijärjestelmään, mikä on poissa kasvusta ja lisääntymisestä. Samalla tavalla nälkiintynyt yksilö ohjaa energiaa elimistön ylläpitoon, mikä on poissa käytännössä kaikista muista toiminnoista.

Millä tavalla tämä siis liittyy masennukseen? Andrewsin mukaan masennustila on evolutiivinen sopeuma monimutkaisten asioiden ratkaisemiseksi. Toisin sanoen, kun ihminen kohtaa vaikeita ongelmia, hänelle on eduksi keskittyä miettimään niitä. Masennukseen liittyvä mielihyvän katoaminen ja epäsosiaalisuus auttavat eristäytymisessä, ja märehtiminen ja murehtiminen ovat itse asiassa ongelman ratkaisua. Tätä kaikkea säätelee serotoniini ohjaamalla enemmän energiaa niille aivoalueille, joita ongelmanratkaisussa tarvitaan. Voisi siis sanoa, että masennus pakottaa ihmisen ajattelemaan ongelmaansa.

Andrewsin hypoteesi ei ole uuden uusi. Samanlaisia ajatuksia on pyöritelty evoluutiobiologian ja -psykologian puolella jo pitkään. Nämä teoriat ovat saaneet tukea monista psykologisista tutkimuksista, joiden mukaan masentuneet näkevät itsensä ja ympäristönsä keskimäärin realistisemmin kuin ei-masentuneet. Realisminsa ansiosta masentuneet myös luopuvat herkemmin tavoitteista, jotka eivät ole saavutettavissa, kuten tämä tuore tutkimus viittaa.

Tähän asti ei mitään mullistavaa, mutta kun siirrytään mielialalääkkeisiin, tarina muuttuu kiinnostavaksi. Andrewsin mukaan masentunut ei kärsi serotoniinivajeesta, vaan hänen serotoniininsa on koholla. Tässä kohden palauttaisin mieliinne lähtötilanteen:  Kun ihminen kohtaa vaikean ongelman, hänen täytyy ohjata enemmän energiaa niille aivoalueille, jotka auttavat keskittymään ongelmaan. Tätä energian uusjakoa säätelee serotoniini, joten serotoniinin määrä lisääntyy. Kohonneen serotoniinin tueksi Andrewsin katsauksesta löytyy paksu pino eläinkokeita, mutta myös jotkut ihmisillä tehdyt tutkimukset viittaavat serotoniiniin lisääntymiseen masennuksessa.

Jos tämä on lähtötilanne, mitä tapahtuu, kun potilas ottaa mielialalääkkeitä ja serotoniinin määrä lisääntyy entisestään? Andrewsin hypoteesin mukaan masennusoireiden pitäisi pahentua, ja juuri näin monesti käy. Mitä tahansa serotoniini saa aivot tekemään, serotoniinin lisäys saa aivot tekemään sitä entistä tehokkaammin. Jos serotoniini on siis saanut masentuneen keskittymään ja märehtimään, hän tekee sitä nyt kaksinkertaisesti. Serotoniinia lisäävien lääkkeiden hyvin tunnettu sivuseuraus on märehtimisen paheneminen parin ensimmäisen viikon aikana. Tähän jaksoon sisältyy myös paljon puhuttu itsemurhariski.

Entä oireiden helpottaminen? Jos oikein Andrewsin teoriaa ymmärrän, oireiden helpottaminen on eräänlaista silmänlumetta. Toisin sanoen, lääkityksen aiheuttama oireiden paheneminen johtuu siitä, että serotoniinin organisoima energiajärjestelmä on joutunut pahaan epätasapainoon. Aivot kuitenkin korjaavat järjestelmän takaisin tasapainoon noin kuukauden sisällä, eli juuri silloin, kun ihmiset kokevat oireiden helpottavan.

Karkeistaen voisi siis sanoa, että lääkkeet aiheuttavat ongelman, jonka aivot itsestään korjaavat. Onko tässä tapahtunut paranemista vai ollaanko vain lähtötilanteessa, se on hyvä kysymys.

Andrewsin hypoteesi on tietenkin vain hypoteesi, mutta siinä on hyviä puolia. Serotoniinin merkitys energiatasapainon säätelijänä on hyvin tunnettu, mutta en muista että sitä olisi erityisesti korostettu masennuksen yhteydessä. Se kuitenkin asettaa serotoniinin merkityksen masennuksessa uuteen perspektiiviin: serotoniini ei ole masennuksen aiheuttaja eikä sen korjaaja. Jos serotoniinilla on jokin vaikutus mielialaan, se tulee siitä, miten se säätelee käytettävissä olevaa energiaa, eikä sen suorasta vaikutuksesta mielialaan. Tämä voi auttaa selittämään monia ristiriitaisia tuloksia.

Toisaalta, jos serotoniinissa on kyse näin perustavanlaatuisesta tekijästä, kuvittelisi, että sen keinotekoisessa manipuloinnissa olisi oltava hyvin varovainen, etenkin kun sen hyödyt eivät näytä olevan järin suuret, ja taustalla oleva teoria serotoniinivajeesta on saanut osakseen paljon kritiikkiä.

Hypoteesi herättää toki muitakin mielenkiintoisia kysymyksiä. Jos masennus on aivojen tapa ratkoa ongelmia, eikö serotoniinin lisäyksen pitäisi silloin tehostaa ongelmien ratkaisua? Vai onko vaarana, että märehtiminen menee ylikierroksille ja ajatukset alkavat kiertää kehää?

Aika näyttää mitä masennuksen hoidossa lähiaikoina tapahtuu. Vain serotoniinin kautta vaikuttavien mielialalääkkeiden rinnalle on tullut uusia lääkkeitä, jotka vaikuttavat serotoniinin lisäksi muihin välittäjäaineisiin, ja näiden on sanottu olevan vanhoja lääkkeitä tehokkaampia. Uskaltaisin myös ennustaa, että ketamiini tulee masennuksen lääkehoitoon, sillä monet psykiatritkin jo vetoavat sen puolesta.

Kiitos Vladimir Heiskaselle juttuvinkistä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Höpö höpö. Kuka tahansa, joka on käyttänyt SSRI-lääkkeitä tietää, että ne tasaavat mielialaa, seuraa tietynasteista välinpitämättömyyttä, joka auttaa hermoiluun ja nukkumiseen. Eikö näistä asioista voisi puhua joku, jolla on tiedetaustaa JA empiriaa.

Ps. Ei masennuksen syytä lle yhdistetty serotoniinivajeeseen, mutta olon helpottuminen on yhdistetty sen takaisinoton estoon valikoiduissa reseptoreissa. Se on ihan siinä nimessäkin: Selective Setotonkn Reptake Inhibitor. Niitä on monia ja ne toimivat keskenään eri tavalla. Ole hyvä vasn juttuvinkistä.

niin. kyllä huumeissa olo tasaa oloja. jopa silloin jos elämä on mennyt vaikeaksi ja se saa mielen mustaksi.
sivistysvaltioissa apoteekin troppeja kutsutaan ihan oikealla nimellä: Drugs. niitä voi ostaa drugstoresta (drug=huume, drugstore=huumekauppa).
kyllähän se niin on että useimmat parantuvat masennuksesta ”hoidosta huolimatta”. 4-8 viikkoa riittää useimmille elämänmuutokseen. ikävä kyllä jotkut luulevat ssri-lääkkeiden olevan tehokkaita koska eivät ymmärrä kehon parantuvan ihan itsestäänkin jos sitä ei estetä.

kummallista on se, että kukaan ei kyseenalaista seuraavaa:
-psykiatria ei perustu tieteeseen vaan uskomukseen tiettyjen kemikaalien vaikutuksesta aivoissa. tätä ei voida mitata (kuten artikkelissa kerrotaan).
-missä ovat ne 20% väestöstä jotka ovat parantuneet masennuksesta lääkkeitä popsimalla- eikö lääkkeensyömisen voisi lopettaa kun on parantunut? ilmeisesti useimmat jatkavat pillerikuuria vuosia ja vuosikymmeniä (turhaan).
-milloin julkisuuteen tulee psykiatri joka näyttää validit tutkimustulokset aiheesta ”mielenterveys ja kemikaalit: näin mielenterveysongelmat parannetaan kemiantehtaissa pysyvästi”.
tällaista lääkäria ei vain ole (eikä tule). on vaikeaa todistaa psykiatrian uskomus jota ei voi mitata elävältä potilaalta (tietyn aineen määrä tietyssä aivojen osassa).
tieteen tulisi perustua tutkimukseen ei uskomuksiin.
-miten psykiatrian ”mustaan raamattuun” keksitään jatkuvasti uusia ”tauteja” ja niille pilleri”hoitoja”..

Juu teki välinpitämättömäksi. Aloin varastella kaupasta. Lisäksi libido laski ja paino nousi 15kg puoles vuodessa. Vanhemmat kuvaili mua sumuiseksi. Ajattelin sillon tappavan kostoksi joitain ihmisiä. Ja itseni jatkuvasti. Lääkärin mukaan ne oli vain ajatuksia ja jatkuvasti lisäsi annosta.Ahdistus oli ihan jatkuva ja mitään elämänhalua ei ollut. Lopetin sitten itse lääkkeet. Edelleen on uniongelmia ja ahdistusta mutta olo on paljon parempi ja mainitsemani sivuvaikutukset poissa.

Tianeptiini on erityisesti siedettävyytensä puolesta hyvä masennuslääke, ja se voi auttaa myös muihin sairauksiin, kuten tarkkaavaisuushäiriö ja astma, mutta ei sen teho ole mitenkään huikea verrattuna SSRI-lääkkeisiin. Lisäksi silläkin kestää tyypillisesti viikkoja helpottaa masennusta. Sekä SSRI:t että tianeptiini lisäävät hermokasvutekijä BDNF:ää, jota on ehdotettu masennuslääkkeiden tehon takana todellisuudessa olevaksi aineeksi, joka selittäisi myös vaikutuksen viivästymisen. Miksei tätä mainita tekstissä?

”Vain serotoniinin kautta vaikuttavien mielialalääkkeiden rinnalle on tullut uusia lääkkeitä, jotka vaikuttavat serotoniinin lisäksi muihin välittäjäaineisiin, ja näiden on sanottu olevan vanhoja lääkkeitä tehokkaampia.”

Uusia lääkkeitä? Mm. noradrenaliinin takaisinottoon vaikuttavia trisyklisiä masennuslääkkeitä on ollut markkinoilla 50-luvulta asti. Trisyklisillä masennuslääkkeillä on keskimäärin hieman parempi teho kuin SSRI-lääkkeillä, mutta runsaat haittavaikutukset ja vaarallisuus itsemurhayrityksissä ovat vähentäneet niiden käytön masennuksessa olemattomiin. Esimerkiksi Hollannissa ne ovat kuitenkin yhä jopa ensilinjan hoito vaihtoehtona SSRI:lle.

Ketamiinia on käytetty Suomessa hoitoon vastaamattoman masennuksen hoidossa ainakin Jorvin ja Peijaksen sairaaloissa.

Teksti olisi hyötynyt aiheen (ja neurofarmakologian ylipäänsä) tuntemuksesta. Nyt se jää aika köyhäksi pintaraapaisuksi.

Kirjoitus on omasta näkökulmastani katsoen todella mielenkiintoinen. Olen käyttänyt erilaisia ssri-ryhmän lääkkeitä yli kymmenen vuoden ajan.

Ainoa kiistaton hyöty näkyi jo ensimmäisen viikon aikana, kun huomasin etten väsymyksestä ja masennuksesta huolimatta hermostunut perheelleni jokaisesta pienestä asiasta niin kuin ennen lääkityksen aloittamista. Muusta vaikutuksesta en voikaan olla varma. Suoraa yhteyttä lääkkeen tai annostuksen muuttamisella ja henkisellä voinnillani en ole missään vaiheessa huomannut.

Valitettavasti lääkkeen ottamatta jättäminen aiheuttaa voimakkaita sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita jo yhdessä tai kahdessa vuorokaudessa. (Nämä tilanteet ovat johtuneet unohduksista, rahapulasta tai siitä, etten ole huomannut uusia reseptiä ajoissa.) Kolmas vuorokausi onkin jo kaikin tavoin sietämätön. Lääkärini mielestä tämä on osoitus siitä, että tarvitsen lääkettä ja että se toimii. Minun mielestäni oloni henkisesti ei koskaan ennen lääkityksen aloittamista ole ollut niin surkea kuin noina kertoina. Haluaisin kokeilla lääkityksen vähittäistä lopettamista, mutta odotan seesteisempää elämäntilannetta uskaltaakseni. Teini-ikäisellä lapsellani on melko saman lainen kokemus ssri-läkkeestä sillä erolla, ettei hän kokenut siitä missään vaiheessa mitään hyötyä. Lääkitystä ollaan purkamassa nyt, kahden vuoden kokeilun jälkeen.

Samoja muutamanpäivän vähentämis/lopettamiskokeiluja oireineen takavuosilta.
Tänäkesänä tein sen. Lopetin kerrasta lääkkeet ja hyvin on mennyt eli ei mitään vakavampaa kuin aiemminkaan, puolitoista kk takana.
Hermot ovat tiukemmalla ja korvat edelleen suhahtelee kun elimistö pikkuhiljaa palauttaa itseään.
Arvioni ja miettimisen aihetta muillekin, näihin hermoperäisiin kuin muihinkin ei normaaleihin autoimmuuni -ja kroonisiin sairauksiin löytyy pakkorokotteiden tukkivista täyteaineista, formaldehydistä, alumiinista ja elohopeasta.
-immuunipuolustuksen ohitus injektiolla
-veriaivoesteen ohitus alumiini nanopartikkelilla
-injektio ei pysy mutatoituvan viruksen perässä eli miksi injektoidaan?
Miksi injektoimattomat ovat niin terveitä?
Niin ihmiset kuin eläimetkin

Miksi puhutaan vain masennuksesta kun samoja lääkkeitä käytetään myös erittäin yleisen paniikkihäiriön hoitoon? Muita käyttötarkoituksia ovat traumaperäinen stressihäiriö ja pakko-oireet.

Olen syönyt Sertralin-nimistä lääkettä vuosikausia, määrätty paniikkihäiriöön. Olen ollut välillä ilman ja kokeillut toista lääkettä, mikä ei sopinut. En pärjää ilman ja se toisinaan ahdistaa. Lääke aiheuttaa minulle maksa-arvojen ja verensokerin nousua, lukee haittavaikutuksissakin. Serotoniiniarvoni verestä on tippunut vuosi vuodelta, mitä lääkärit eivät ymmärrä. Senhän pitäisi nousta lääkkeellä. Käsittääkseni suurinosa serotoniinista muodostuu suolistossa, jonka kanssa minulla on ollut ongelmia koko ikäni. Lukuisat antibioottikuurit ja krooninen stressi vahingoittaneet suolistoa. Miksi lääke sitten auttaa ja oireet palaavat jos lopetan sen? Olisi kyllä hienoa pärjätä ilman

Tianeptiini on myös u-opioidireseptotin agonisti.
Näissä tiettyihin opioidireseptoreihin vaikuttavista lääkkeistä on ehkä tulossa uudenpolven lääkkeet.
Nämä eivät ole euforisoivia analgeetteja vaan vaikuttaa selektiivisesti u-opioidireseotoriin.
Ketamiini toimii aivan mahtavasti!
Ilman sitä olisin jo kuollut!

Söin serotoniinilääkkeitä yli 10 vuotta ja olin työkyvytön, masentunut. Kun lopulta menetin seksuaalisuuteni kokonaan, päätin lopettaa lääkkeet.
Olen nyt ollut ilman kaikkia lääkkeitä ja terapiaa 1,5 vuotta. Olen tässä välissä lopettanut jopa tupakoinnin ja työllistynyt ensi kerran 20 vuoteen. Oloni on hyvä minä jopa naureskelen yksikseni.
epäilen, että olen joutunut lääkeyhtiöiden vääristelyn kohteeksi.

Artikkelin otsikko ja perusajatus on ihan oikea, mutta sitten tehtiin se virhe, että yritettiin edelleen puolustella ajatusta, että serotoniiniteoriassa olisi mitään järkeä.

Se päivänselvästi olisi pitänyt hylätä jo pari vuosikymmentä sitten.

Totuus vain on niin kauhea myönnettäväksi.

Olisin kaivannut juttuun mietteitä mdma:sta. Sen käytön alaisena kun on erittäin epämasentunut ja vaikutuksen loputtua ja serotoniinit tuhlattua, olo on karmea, masentunut ja ahdistunut.

Olen syönyt SSRI-lääkettä vuosikausia ilman sanottavia haittavaikutuksia (10mg / päivä). Hyötyä siitä on, samansuuntaisesti kuin nim. setralin mainitsi. Ilman lääkettä olen hermostuneempi, lääkkeen kanssa rauhallisempi. Se, mistä oireeni johtuvat, on vielä mysteeri, mutta ilmeisesti jokin alentaa serotoniinitasojani. Kirjoituksessa kyseenalaistettiin serotoniinivaje masennuksen hoidossa, siihen en ota kantaa, koska ei ole varsinaisesti kokemusta. En koe itseäni masentuneeksi. Uupunut ja väsynyt kylläkin, mutta siihen on ilmeisesti muitakin (esim. energia-aineenvaihdunnallisia) syitä. Toisaalta en lähtisi alhaisen serotoniinitason teoriaa (masennukseen) kokonaan kumoamaan, toisilla se saattaa olla syy, toisilla taas ei.

Ketamiini on toksista munuaisille ja virtsarakon soluille, se olisi hyvä mainita jutussa.

Olisi hyvä miettiä masennuksen syitä ja korjata ne (eli virheellinen yhteiskuntarakenne ja narsistimaisesti toimivat päättäjät ja ”auktoriteettitahot” pois)

Lääkkeillä on tarkoitus tehdä lääkefirmoille voittoa ja lääkärit toimivat diilereinä jotka saavat muhevan siivunsa.

Tämä asia pitäisi tuoda ihmisten tietoon laajemmin jotta ihmiset eivät antautuisi enää koekaniineiksi tai yleensä antaisi voimiaan pois muille päättäkseen puolestaan.

Suomen luonnosta löytyy esim. kasvi nimeltä mäkikuisma joka on oivallinen masennukseen (jossain maissa sitä käytetään laajemmin em. tarkoitukseen). Samankaltaisia kasveja on muitakin

Suomessapa tämä mäkikuisma-kasvi on laitettu lääkeainelistalle, siis laiton, vaikka sitä kasvaa luonnossa.

Syy tähän on selvä: ihmiset ovat unohtaneet luonnon ja eivät saa lääkitä itseään, muuten kuin kalliilla globaalien lääkefirmojen synteettisillä lääkkeillä, jotka eivät paranna ihmistä vaan lisäävät ongelmia, joita taas ”korjataan” uusilla synteettisillä lääkkeillä.

Suomalaisten tulisi kasvaa aikuisiksi ja ottaa itseään niskasta kiinni, lopettaa tämä leikki. Mutta onko heistä siihen?

Historia toistaa itseään, suomalaiset alistuvat kerta toisensa jälkeen..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X