Onko astma ylidiagnosoitu?

Jaa kaverilleTilaa Seura

Astma on yksi niistä sairauksista, jotka olivat ennen harvinaisia, mutta jotka ovat viime vuosina merkittävästi yleistyneet. Monissa länsimaissa astmaa sanotaan sairastavan hieman vajaa kymmenen prosenttia väestöstä, ja useimpien raporttien mukaan astma olisi lisääntymään päin.

Vuonna 2014 julkaistussa globaalissa astmaraportissa saatin ensimmäistä kertaa julki sellainenkin tieto, että astma ei ole leimallisesti kehittyneiden teollisuusmaiden sairaus, vaan astmaa sairastetaan vielä enemmän esimerkiksi Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Rikkaista länsimaista astma näyttää olevan yleisintä Iso-Britanniassa ja Australiassa.

Näitä tietoja vasten voimmekin nyt luoda silmäyksen muutamaan tutkimukseen, jotka hieman mutkistavat tarinaa. Useat tutkimukset nimittäin viittaavat siihen, että astma voi olla reippaasti ylidiagnosoitu sairaus

Aloittakaamme lapsista. Lasten astma on erityistapaus niin taudinkuvaltaan kuin diagnostiikaltaan. Ensinnäkin, lasten astma voi usein olla väliaikainen sairaus. Näin ollen taaperoiässä diagnosoitu astma voi olla parantunut 18-vuotiaana, mutta jos asiaa ei tarkisteta eikä korjata, lapsi jatkaa elämäänsä astmapotilaana – myös tilastoissa.

Taaperoikäisten astman diagnosointia vaikeuttaa se, että objektiivisia testejä, kuten spirometriaa, ei voi tehdä pikkulapsille. Raja kulkee 6-8 -vuoden iässä. Nykyään pikkulapsille on omia diagnostisia menetelmiä, kuten impulssioskillometria, mutta missä laajuudessa tätä käytetään esimerkiksi Suomessa, sitä en tätä postausta varten kyennyt selvittämään.

Viime vuonna hollantilaiset tutkijat julkaisivat tutkimuksen, joka antoi aiheen olettaa, että lasten astma on ylidiagnosoitu Hollannissa. Tutkimuksessa oli mukana 652 astmadiagnoosin saanutta 6-18 -vuotiasta, joiden terveystietoja tutkivat kävivät lävitse. Ne osoittivat, että vain 16 prosenttia astmadiagnooseista oli vahvistettu jollakin objektiivisella menetelmällä. 151 lapsella oli todennäköinen astma, joka olisi pitänyt vahvistaa spirometrialla, ja 349 lasta, eli 53,5 prosenttia, oli ylidiagnosoitu, eli heillä todennäköisesti ei ollut astmaa.

Vielä vakuuttavampi tutkimusaineisto julkaistiin kuitenkin aikuisista potilaista vuonna 2008 Kanadasta . Siellä lääkärit kutsuivat yli 500 astmadiagnoosin saanutta aikuista potilasta uusiin testeihin. Neljän käyntikerran aikana potilaiden lääkitystä myös vähennettiin asteittain. Tulokset osoittivat, että 70 prosentin kohdalla astmadiagnoosi piti paikkansa, mutta 30 prosentin kohdalla ei.

Jälkimmäiseen ryhmään kuuluneet saattoivat luopua lääkityksestä, ja ovat siitä lähtien eläneet ilman lääkkeitä.

Tämän jälkeen kanadalaiset toistivat tutkimuksen suuremmalla potilasaineistolla, ja nämä tulokset on julkaistu aiemmin tänä vuonna arvostetussa JAMAssa. Tulokset ovat lähes identtiset vuoden 2008 tutkimuksen kanssa siinä, että astmadiagnoosin saaneista 33,1 prosentilla ei ollut astmaa.

Myös Englannissa sikäläinen kansanterveyslaitos (NIH) on arvioinut – ilmeisesti edellämainittuihin tutkimuksiin perustuen – että arviolta 30 prosenttia maan astmadiagnooseista on paikkansapitämättömiä.

Mikä mahtaa asiain tila olla sitten Suomessa? Tähän on ilman tutkimuksia tietenkin hankala vastata. Suomessa lääkärikunta on tottunut saamaan suitsutusta astman hoidosta, koska Suomen kansallinen astmaohjelma oli kansainvälisestikin suuri menestys.

Vuosien 1994-2005 aikana toteutetun ohjelma aikana astman hoitoon kiinnitettiin erityistä huomiota. Kun ennen ohjelmaa vaikeaa astmaa sairasti 20 prosenttia potilaista, ohjelman päättyessä tuo luku oli hyvän hoitoketjun ansiosta saatu laskettua kahteen prosenttiin.

Ohjelma on kuitenkin loppunut aikaa sitten, ja kentältä kuuluu nurinaa, jonka mukaan käytännöt eivät  ole enää samalla tasolla kuin ne olivat astmaohjelman aikana. Etenkin keuhkopotilaiden seurannassa sanotaan olevan puutteita.

Jos vertailemme vielä Suomen ja Kanadan tilannetta, Suomessa astmaan sairastuneita on noin 10 prosenttia, ja Kanadassa 8,1 prosenttia. Jos Kanadassa potilasosuus on pienempi, ja tästäkin mahdollisesti peräti kolmannes ylidiagnosoituja, voisi kuvitella, että vääriä diagnooseja mahtuu Suomenkin tilastoihin.

Astman ylidiagnosointi on ongelma kahdessa mielessä. Ensinnäkin, astmalääkkeillä on terveydelle haitallisia sivuvaikutuksia, joten niitä tietenkään ei pidä ottaa, jos astmaa ei ole. Erityisen tärkeää turhan lääkityksen välttäminen on lasten kohdalla, sillä heidän keuhkonsa ja immuunijärjestelmänsä ovat vasta kehittymässä.

Toiseksi, jos haluamme ymmärtää astman epidemiologiaa ja sen lisääntymisen syitä, tiedon täytyy perustua todellisiin astmatapauksiin, ei vääriin diagnooseihin.

Väitteet astman ylidiagnosoinnista ovat saaneet aikaan kritiikkiä asianomaisia tutkijoita kohtaan. Tämä on ymmärrettävää siinä mielessä, että astma oli vuosikymmenien ajan alidiagnosoitu, ja hoidon puutteessa se aiheutti – ja aiheuttaa edelleen – kuolemantapauksia. Monien korvissa puheet ylidiagnosoinnista kuulostavat paluuta aikaan, jolloin astmaa ei otettu tosissaan.

Tutkijoiden tarkoitus ei kuitenkaan ole vähätellä astmaa, vaan parantaa kaikkien keuhkosairauksien diagnoosia.

Jaa kaverilleTilaa Seura

Yhteistyössä

Kommentointi

Ehkä näinkin. Itse olen saanut astma-diagnoosin muutaman kolleegani kanssa viime syksynä erään yliopistollisen sairaalan sisäilmasta. Ja tehyn mukaan 40% tehyläisistä sairastaa astmaa. Osastoni on tällä hetkellä evakossa eräässä yksityisessä sairaalassa josta löytyi meille nopeasti tyhjät tilat, ja yllätys yllätys nyt yhä useampi kolleegani oireilee eikä me vanhassa paikassa diagnosoidut pystytä tiloissa enää olemaan. Ongelma vain on se ettei kyseisellä sairaanhoitopiirillä oikein enää ole puhdasta paikkaa meille osoittaa.

Jos ’astmaatikko’ joutuu käyttämään kohtauslääkettä, keuhkojen ilmateiden avaukseen joskus, kyseessä on astmaatikko muuten tuskin. Ei tämän pitäisi olla sen vaikeampaa.

Toki käytän hoitavaa lääkettä eli säännöllisesti otettavaa lääkettä mutta ei se mun kohdalla astmakohtauksia pidä poissa. Onko sellaisia astmaatikkoja, joilla hoitava lääke pystyy ehkäisemään kohtaukset kokonaan? Vai onko minulla väärin hoidettu astma.

Minuakin ’testattiin’ jo 1970-luvulla ja jäin vähän rajatapaukseksi kuulemma. Mitään lääkettä ei minulle silloin alettu syöttää. Astma puhkesi sitten myöhemmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X