Teksti:
Hertta-Mari Kaukonen

Kerran sain mukavan, mutta mieleenpainuvan yläkerran naapurin. Toinen asukas varoitti katosta kaikuvasta musiikista. Itse en jytään juuri kiinnittänyt huomiota.

Yläkerran naapuri kuitenkin kysyi, häiritseekö musiikki. Eipä juuri, vastasin. Volyymi oli melko maltillinen, eikä jatkunut myöhään.

”Kuuntelenkin musiikkia vain, kun siivoan”, hän kertoi.

Ymmärsin kyllä rentoa naapuriani. Toki imurointi on kevyempää tanssahdellen.

Hänen kotinsa oli pakko olla tiptop. Musiikkia kaikui tajuntaani nimittäin parhaimmillaan päivittäin.

Talon kattotalkoiden aikaan kattoikkuna paljasti, että yläkerran naapuri otti taas imuroinnin kevyemmin antaen lantion pyöriä rytmin mukana – toiset tosin ottivat samaan aikaan elämän hiukan raskaammin eli pudottelivat lumia sormet jäästä tunnottomina.

Apuvoimia olisi kaivattu, mutta niitä ei saatu intohimoiselta siivoojalta.

X