Vauvan lajityypilliseen käytökseen kuuluvat iltaitkut

Kävin imetystukiryhmässä kysymässä, miksi vauvani on alkanut itkeä iltasyötöillä. Ohjaaja selitti raivareiden kuuluvan lapsen kehitysvaiheeseen. Niille ei voi mitään. Vastaus oli asiantunteva, mutta sanavalinta oli mielenkiintoinen.

Ohjaaja puhui vauvan lajityypillisestä käytöksestä.

Sanapari tuo ensimmäisenä mieleeni eläinten oikeudet: sian lajityypillisen mudassa piehtaroinnin ja kanan kuopsuttamisen. Vauva vertautuu siis vasikoihin, joiden pitää antaa käyttäytyä luontonsa mukaan.

Ohjaaja tarkoitti kömpelöllä sanavalinnallaan tietenkin vain hyvää. Hän halusi minun kiinnittävän huomiota siihen, miten vauvat viestivät äideilleen. Pienokaisemme kertovat nälästään nokkimalla nenällään, työntämällä kieltään ulos ja imemällä sormiaan. Vasta näiden jälkeen tulee itku, jolloin nälkä on jo kiljuva. Silti vauvoja on perinteisesti neuvottu ruokkimaan kellon mukaan, eikä lasta kuuntelemalla ja tarkkailemalla.

Omasta vauva-ajastaan on mahdotonta muistaa mitään, joten vauvan kommunikointia on opeteltava. Se on ihmislajin tuntemusta parhaimmillaan.