”Mieleni ei pysty käsittelemään avioliiton päättymistä”
Liisan mies haluaa avioeron, mutta Liisa ei pysty hyväksymään liiton päättymistä.
Liisan on vaikea hyväksyä avioeroa.
Voiko elämässä löytyä uusi suunta vielä viisikymppisenä? Liisa ja Juhani menivät naimisiin 35 vuotta sitten. He perustivat perheen, rakensivat talon ja pystyttivät yhteisen yrityksen. Sitten taivaalta putosi pommi: Juhani on rakastunut toiseen ja hän haluaa avioeron. Liisa järkyttyi miehen yhtäkkisestä ilmoituksesta eikä näe elämällään enää mitään suuntaa.
”Olen odottanut, että miehen äkillinen villiintyminen olisi vain väliaikaista. Mutta hänellä on ollut jo puolen vuoden ajan suhde toiseen naiseen, ja tunteet minua kohtaan ovat kuulemma kuolleet. Mieleni ei pysty käsittelemään tätä”, Liisa parahtaa.
”Rakastan miestäni. Avioero ei todellakaan ole ollut suunnitelmissani. Olen jo vanha nainen, joudunko siis elämään loppuelämäni yksin?”, hän kysyy.
Koska Juhanin uusi ihastus on edelleen tahollaan naimisissa, mitään suuria askeleita ei ole otettu. Liisa ja Juhani asuvat edelleen yhdessä, mutta kodin ilmapiiri on viileä. Työt yhteisessä yrityksessä ovat kasaantuneet Juhanin harteille, sillä Liisa ei ole pystynyt työntekoon pitkään aikaan.
”Mieheni on suostunut lähtemään kanssani pariterapiaan, mutta todennäköisesti enemmän mielenrauhani kuin parisuhteemme vuoksi. Hän on jo päättänyt lähteä”, Liisa sanoo.
”Koen suurena vääryytenä sen, että eromme tapahtuisi tässä vaiheessa elämää. Olisi minullakin ollut aikanaan tilaisuuksia lähteä, mutta valitsin perheemme. Miksi erota nyt, kun olen enää vain vanha ryppyinen akka?”
Liisa on hakenut apua lääkäriltä, sillä järkytys on vienyt unen, työkyvyn ja tulevaisuudenuskon. Fyysisistä oireista huolimatta hän ei saanut toivomiaan mielialalääkkeitä, ja unihäiriötkin ovat jatkuneet.
Liisa pelkää turvautuvansa alkoholiin, sillä hänellä oli nuorempana taipumusta hoitaa murheitaan alkoholilla.
Liisa on pelästynyt itsetuhoisia ajatuksiaan. Yksinäinen vanhuus häämöttää mustana ja pelottavana.
Rakastava yhteys itseen
Liisalla on ollut taipumusta hoitaa murheitaan pullon avulla. Tämä kertoo siitä, että kun Liisalla on vaikeaa, hän ei voi lähestyä toista ihmistä saadakseen tukea ja huolenpitoa. Ehkä pohjalla on kysymys omasta arvosta, rakastettavuudesta. Nämä Liisa on työntänyt sivuun perustaessaan perheen ja pystyttäessään yritystään. Kun on paljon hoidettavia asioita, ei ole aikaa eikä voimia kysellä itseltään, ”olenko yhteydessä omaan itseeni”.
Ihmisen perustarve on saada yhteys itseensä ja rakastava yhteys johonkin toiseen ja sitä kautta rakastava yhteys myös itseen. Tällä hetkellä Juhani hakee rakkautta elämäänsä. Tämä tilanne pakottaa Liisan kohtaamaan oman itsensä niitä puolia, jotka hän on asettanut sivuun. Hylkäämisen pelko saa sisäiset arvottomuuden ja riittämättömyyden pelot nousemaan esiin. Olenko rakas ja arvokas jollekin omana itsenäni? Vai olenko vain vanha nainen, joka joutuu hylättynä olemaan loppuikänsä yksin? Tässä tilanteessa voi nousta kysymys, olenko koskaan todellisena omana itsenäni ollut jollekin rakas ja korvaamaton.
Liisa on pelästynyt itsetuhoisia ajatuksiaan. Liisan kuva elämästä ja tulevaisuudesta on hämärtynyt. On tärkeää, että Liisa ottaa riskin ja koettaa lähestyä itseään yksilöterapeutin avulla. Samalla Liisalla on mahdollisuus päivittää käsityksiään toisista ihmisistä. Meidän on mahdollista olla kiinnostununeita toisista ihmisistä, ja myös luottaa heihin – sekä löytää yhteys omaan itseemme rakastettavana ja arvokkaana, elämässämme onnistuneina ihmisinä.
Keijo Markova, pari- ja perheterapeutti, Väestöliitto.
Ero on vain hyväksyttävä
Ihmisen elämään kuuluu erilaisia kehityskausia, ja 50 vuoden rajapyykki on yksi sellainen. Silloin pohditaan elettyä elämää ja katsotaan vielä ympärilleen. Mitä elämällä olisi vielä tarjottavanaan? Tässä kehitysvaiheessa on helppo rakastua toiseen.
Tunteet eivät ole sidoksissa avioliittoon. On ihan normaalia, että ihminen voi rakastua toiseen sitoutuneessakin avioliitossa. Siltikin ihminen voi ajatella, ettei halua erota. Rakastumisen tunne voi myös mennä ohi ennen kuin rakastavaiset pääsevät aloittamaan yhteistä elämää.
Liisalla on nyt rankkaa, sillä hylätyksi tuleminen on yksi elämän suurimmista traumoista. Tosiasia on, että jos puoliso haluaa lähteä, sitä ei voi mitenkään estää. Se on vain hyväksyttävä.
Tärkeintä on nyt saada Liisa avun piiriin, sillä hänellä on itsetuhoisia ajatuksia. Kyseeseen voi tulla parisuhdeterapia, etenkin kun Juhani on siihen suostunut. Syytä Juhanin motiiville lähteä terapiaan ei mainittu. Pariterapiassa Juhani voi jäsennellä eroon liittyviä asioita. Jos Juhani päättää lähteä liitosta ja lopettaa pariterapian, Liisa voi jatkaa yksin, koska hän on vaarassa katkeroitua.
Liisan kannattaa nyt pohtia sitä, mitä hyvää mahdollinen avioero toisi hänen elämäänsä? Mikä elämässä on hyvää ja mikä kantaa eteenpäin. Liisan on hyvä tietää, että tällaisesta erokriisistä vain harva selviää ilman ulkopuolista apua.
Sari Liljeström, parisuhdekouluttaja, Parisuhdekeskus Kataja.