Näin höntsäkoris vei perheen äidin – Aloita sinäkin uusi harrastus

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koripalloharrastus
© Sampo Korhonen / Otavamedia
Koripallo on keski-ikäisellekin naiselle sopiva kuntoilulaji, kunhan varautuu pikku kolhuihin.

”Haluatko listan?”

Pukuhuoneellinen naisia rämähtää nauramaan.

Lohjalaisen LouBasketin naisten kuntokorisryhmältä on juuri kysytty, onko kenellekään tullut koripalloa pelatessa mitään vammoja.

Koripallo on kontaktilaji, jossa haetaan ahtaalla kentällä ja tiukassa vartioinnissa tilaisuutta syöttää, heittää tai kuljettaa. Vastapelaajia mennään iholle asti – puolustaessa se on melkeinpä välttämätöntä.

Susijengin eli Suomen koripallomaajoukkueen EM-menestyksen ansiosta koris on meillä nyt nosteessa. Ja vielä kun sattuu kohdalle sellainen porukka kuin tämä kuntokorisryhmä, niin hommasta ei puutu myöskään huumoria.

”Välillä mekin huudetaan täällä susijengin huutoa”, kertoo ryhmää vetävä Tanja Mäkelä.

Porukalla ihmetellään

LouBasketin naisten kuntokorisryhmän ikähaitari ulottuu kolmesta kympistä päälle viidenkymmenen. Ryhmä harjoittelee kahdesti viikossa puolitoista tuntia kerrallaan.

Joukossa on sekä lapsena tai nuorena korista pelanneita että selkeästi vasta aikuisiällä aloittaneita, jotka ovat halunneet löytää kuntoiluun sopivan joukkuelajin.

Esimerkiksi Terhi Andersson katseli aikansa sivusta miehensä salibandyhöntsäilyä ja totesi, että hänkin tahtoo mukaan johonkin mukavaan harrastusporukkaan – lajilla ei niin väliä. Netissä hän törmäsi kuntokorikseen ja uskaltautui kokeilemaan, kun lajitaustaa ei ryhmään vaadittu.

Tanja Mäkelä pelasi koripalloa nuorena ja aktivoitui uudelleen omien lasten harrastuksen myötä.

Ryhmän vetäjäksi hän päätyi, koska halusi pelata eikä muita halukkaita ollut.

Höntsäryhmässäkin tarvitaan joka tapauksessa heitä, jotka osaavat näyttää aloittelijoille perusjuttuja, tässä tapauksessa esimerkiksi pallon käsittelyä. Koripallon perussäännöt kyllä oppii nopeasti ihan ryhmässä pelaamalla.

”Porukalla niitä ihmetellään ja herrasmiesmäisesti pelataan. Jos tulee virhe, yhdessä mietitään, mitä tapahtui”, kertoo Ninnu Leino.

Junioreilta ja valmentajilta saadaan ajantasaista tietoa säännöistä.

Pois mukavuusalueelta

Jutun alussa mainittu vammalista ei ole lopulta kovin dramaattinen, vaan se koostuu lähinnä pikkukolhuista ja mustelmista. Aikuiset harrastajat osaavat mennä rauhallisesti, oman kunnon mukaan.

Hyvät kengät toki pitää olla, ja lämmittelyyn kannattaa suhtautua vakavasti. Jotkut pitävät kompressiosukkia, vaikka nauravat itsekin, että niiden vaikutus taitaa olla enemmänkin henkistä laatua.

Koripalloillessa kunto kohenee kuin itsestään, sillä pelaamisen tuoksinassa tulee juostua kilometritolkulla. Lohjan naiset ovat älyrannekkeilla mitanneet juoksevansa puolentoista tunnin harjoitusten aikana yleensä vähintään viitisen kilometriä. Lisäksi liikkuminen on tehokasta spurttailua, vähän kuin hiit-treeniä.

Yksin lenkillä käydessä puhti loppuisi jo paljon aiemmin. Koriskentällä porukka kannattelee ja saa jaksamaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle, naiset sanovat.

”Jossain vaiheessa huomasin, ettei harjoituksissa enää tarvinnut pitää niin paljon juomataukoja”, Mäkelä kertoo.

Pitkää ihmistä saatetaan vitsaillen sanoa koripalloilijaksi, mutta lajia harrastaakseen ei tarvitse olla mikään hongankolistaja. Joukkueessa pelaajalle löytyy muitakin rooleja kuin pitkän, takuuvarman pussittajan pesti.

Kunnon lisäksi koripallo kehittää tasapainoa sekä silmän ja käden yhteistyötä, joita on vanhemmiten ihan hyödyllistä ylläpitää.

Ja ihan joka iässä on hyödyllistä tuntea onnistumisen tunnetta – niin kuin nyt vaikka siitä, kun pallo sujahtaa koriin.

Koripallo oli tuttu laji – kokeilu auttoi ymmärtämään joukkuelajia

Päivi Koiviston, 54, esimerkki todistaa, että fyysisesti rajuhkon joukkuelajin voi aloittaa vielä viisikymppisenä.

Koripallon pariin Päivi tuli vedetyksi ensin tyttären harrastuksen myötä. Perheen pikkulapsivaiheen jälkeen löytyi paremmin aikaa lähteä mukaan juuri perustettuun naisten kuntokorisryhmään Lohjalla viisi vuotta sitten.

Päivi Koivisto

Päivi Koivisto pelaa tyttärensä vanhalla pallolla, jossa on susijengiläisten nimikirjoituksia. © SAMPO KORHONEN / OTAVAMEDIA

”Olin alussa aika arka, mutta yllättävän hyvin se lähti menemään. Olisi pitänyt aloittaa jo aikaisemmin.”

Vaikka koripallo oli sääntöineen tuttu sivusta katsottuna, Päivi huomasi monet mielikuvansa vääriksi aloitettuaan pelaamisen.

”Luulin esimerkiksi, että kun ollaan viisi vastaan viisi, sulla on hirveästi tilaa syöttää. Vasta kun itse pääsin kentälle, tajusin, että siellähän on tosi ahdasta. Laji aukeni ihan eri lailla. Kaikki ratkaisut pitää tehdä nopeasti. Ja tämä nopeus kiehtoo. Ihan parasta dementiajumppaa.”

Päivi joutuu liikkuessaan varomaan selkäänsä, koska hänellä on ollut paha välilevyn luiskahdus. Korinalusruuhkaa välttääkseen hän on erikoistunut kaukoheittoihin, joita hän treenaa kotipihallaankin.

Toisaalta hän pitää siitä, että koriksessa voi testata fyysisiä rajojaan.

”Olen oppinut sietämään pieniä kolhuja. Aina ylpeänä esittelen tyttärelle mun uusia mustelmia!”

Rakennusalalla myyntipäällikkönä työskentelevä Päivi joutuu päivisin istumaan paljon autossa ja kokouksissa. Hyvä peliporukka ja nopea kontaktilaji purkavat tehokkaasti stressiä.

”Kun kuljettaa palloa, liikkuu ja etsii paikkaa, kenelle syöttää, ei pysty yhtään ajattelemaan muita asioita.”

Juttu on julkaistu Kotilääkärissä 3/2018.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X