Uusi suhde polkee paikoillaan - pitäisikö luovuttaa? Asiantuntija neuvoo
Esko on hullaantunut hiljattain eronneeseen naiseen, joka ei uskalla vielä rakastua.
Helenaa mietityttää, onnistuuko uusi parisuhde.
Kaikki tuntui aluksi täydelliseltä. Romanttiset elokuvaillat, kynttiläillalliset ja kuutamokävelyt. Eskolla ja Helenalla oli paljon puhuttavaa ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Läheisyys tuntui alusta alkaen luontevalta, ja molempien ystävät pitivät uudesta seurustelukumppanista.
Mutta suhde on jymähtänyt paikoillaan eikä etene mihinkään. Helena haluaakin ottaa tuumaustauon, sillä hän on hiljattain eronnut pitkästä suhteesta. Uuden parisuhteen aloittaminen tuntuu hänestä vaikealta.
Esko on ymmällään, sillä hän ehti rakastua lyhyen tapailun aikana korviansa myöten. Mitä hänen pitäisi nyt tehdä?
Helena sanoo tarvitsevana aikaa sulatella tapahtunutta. Uuteen suhteeseen ja mieheen luottaminen tuntuu vaikealta. Onnellinen alku ei välttämättä tarkoita mitään, sen Helena on oppinut. Edellinenkin suhde muuttui ajan myötä onnettomaksi, vaikka aluksi kaikki oli hyvin.
Uskaltaako Helena avata sydäntään, vaikka nytkin voi käydä huonosti?
”Pitäisikö minun odottaa, että Helena on valmis taas rakastumaan”, Esko miettii. ”Pitäisikö tavata harvemmin ja antaa Helenalle tilaa olla enemmän myös yksin? Vai pitäisikö vain olla vielä enemmän lähekkäin, jotta Helenan rakkaushormonit alkaisivat hyrrätä?”
Pariskunta miettii myös lopullista eroa. Onko nyt järkevää luovuttaa, vaikka se voi tarkoittaa elämän suuren rakkauden karkaamista tavoittamattomiin?
Varsinkin Esko pitää eron mahdollisuutta aivan kammottavana, sillä se tarkoittaisi hänen sydämensä särkymistä.
Ensimmäinen onnittelun aihe on se, että te olette löytäneet ihastumisen tunteita ja kyenneet nauttimaan siitä. Molempia on elämä ilmeisesti kolhinut; rakkauselämä on tuottanut pettymyksiä. Nyt on toisenlaisten kokemusten aika. Toinen onnittelun aihe on se, että te ette ole menettäneet kykyänne arvioida tunteitanne ja toimintaanne. Pettymykset ovat tehneet varsinkin Helenan varovaiseksi. Varovaisuus näkyy harkitsevuutena. Helena ei halua tulla uudestaan satutetuksi. Se osoittaa, että hän arvostaa itseään, ja sehän on erinomainen pohja rakentaa elämää eron jälkeen. Hänen harkitsevuutensa ja varovaisuutensa voi nähdä niinkin, että se voi osoittaa Eskon ja heidän alkavan suhteensa olevan niin tärkeitä, että Helena ei halua tuottaa vahinkoa omalla keskeneräisyydellään. Minua mietityttää se, miksi heillä tuntuu olevan kiire tietää tulevaisuudesta. Miksi olisi heti tiedettävä, johtaako ihastuminen rakkauteen ja ehkä sitoutumiseen? Voisiko tässä tilanteessa nauttia siitä, mikä on hyvin, ja antaa ajan näyttää, mihin se johtaa? Heillähän on jo paljon: yhteisiä kiinnostuksen kohteita, hyviä keskusteluja, romanttisia iltoja. Voisi kai niistä nauttia ilman kiirettä suhteen etenemisestä. Jos he jossain vaiheessa sitoutuvat toisiinsa, on tärkeää tietää, että yhteen päätyminen ei ollut reaktiota eroon tai lähtenyt yksinäisyyden pelosta. Hidastamalla ja suostumalla epävarmuuteen he antavat itselleen mahdollisuuden tutkia omia vaikuttimiaan. Monella on eron jälkeen kiire uuteen parisuhteeseen. Harva malttaa antaa itselleen aikaa olla yksin ja toipua kolhuista. Erityisesti miehille tämä on vaikeaa. Toki pian eron jälkeen solmitut uudet suhteet voivat olla kestäviä, mutta suhteen onnistumisen mahdollisuudet kasvavat, jos malttaa ottaa itselle toipumisaikaa. Helena varmaankin tavoittelee tätä haluamatta kuitenkaan menettää mahdollisuutta, joka Eskon kanssa näyttäisi olevan. Pahinta, mitä Esko voisi tehdä, olisi yrittää jouduttaa Helenan prosessia. Siinä hän rikkoisi Helenaa ja veisi mahdollisuuksia heidän suhteeltaan. Eskolla näyttäisi olevan kaksi mahdollisuutta. Hän voi olla pitkäjänteinen, nauttia hyvistä hetkistä Helenan kanssa, ja odottaa. Toinen mahdollisuus, jos Eskon kärsivällisyys ei riitä Helenan tahtiin, on olla rehellinen ja erota Helenasta. Jälkimmäisessä tapauksessa rehellisyyttä on myöntää itselle ja Helenalle, että eron syynä oli hänen kärsimättömyytensä. Heikki Syrjämäki, pari- ja seksuaaliterapeutti, Tampereen perheasiain neuvottelukeskusOnneksi olkoon molemmille!