Joka riidassa lähtöpassit
Hannu uhkaa jokaisen riidan päätteeksi erolla. Minna-vaimoa ahdistaa, mutta riitojen väliset kaudet ovat ihania.
”Idiootti, et sinä mitään tajua”, Minna huutaa.
”Sinua ei kestä kukaan. Parempi olisi erota”, Hannu vastaa huutoon.
”Siitä vaan. Sen kun menet”, Minna vastaa.
Tästä on taas tullut ihan kamalaa. Sekä Hannua että Minnaa ahdistaa.
Ovi paukahtaa kiinni. Hannu kävelee ulos, ja Minna soittaa heti perään. Hannu vastaa vasta tunnin päästä, minä aikana Minna itkee vuolaasti ja pelkää eron nyt viimein todella tapahtuvan.
Hannu palaa kotiin katuvana, että huusi. Minnaa hävettää omat loukkaavat sanat.
”Voidaanko sopia”, Hannu kysyy anovilla silmillään.
Pariskunta syleilee toisiaan pitkään. Kaikki on taas hetken hyvin, kunnes muutaman viikon päästä eron uhka on taas ilmassa. Kumpikaan ei halua oikeasti erota, mutta miksi jokainen riita loppuu näin dramaattisesti?
Hannu ja Minna rakastavat kyllä toisiaan ja ovat asuneet jo vuosia yhdessä. Silti riiteleminen on ihan painajaismaista.
Riitaa tulee pienistäkin asioista, kuten roskiksen viemisestä tai siitä, kumman vuoro on käyttää autoa.
Rahasta ei voi puhua ollenkaan, sillä tunteet nousevat heti pintaan ja äänenvoimakkuus nousee. Se häiritsee erityisesti Minnaa, joka tekee ruokaostokset niillä vähillä rahoilla, mitä Hannun harrastusmaksujen jälkeen jää jäljelle.
Mutta kun riitoja vältellään, arki on ihanaa. Pariskunnan välillä on paljon hellyyttä ja välittämistä. He katsovat mielellään yhdessä elokuvia ja kokkailevat yhdessä ruokaa.
Onni ei ikävä kyllä kestä kauaa, vaan tukahdetut tunteet nousevat pikku hiljaa pintaan ja purkautuvat pian todella tuliseksi riidaksi.
Miten joka kuussa toistuvat lähtöpassit voisi välttää?
Seura 38/2014
Eron uhka on pelote
Tilanne on Hannun ja Minnan välillä todella kärjistynyt ja molemmat tuntuvat olevan sekä hädissään että hyvin puolustautuvia. Saman aikaan tarvitsevuus toisesta on voimakasta. Jatkuva eron uhka on voimakas pelote suhteessa.
Riidaton parisuhde ei ole tavoite, mutta on tärkeää, etteivät riidat revi parin välistä turvallisuuden tunnetta me-hengestä. Riidassakin olisi hyvä yrittää muistaa, että olemme saman suhteen samalla puolella, emmekä toisiamme vastaan.
Riidan jälkeen on erityisen tärkeää luottamuksen ja turvallisuuden tunteen palauttaminen. Olisi tärkeää yhdessä pohtia rauhallisesti, että mitä meille oikein tapahtui? Missä kohdin tilanne kärjistyi? Mitä kenties roskapussiriitojen alla oikein lymyää, mitä pitäisi pysähtyä tutkimaan tarkemmin?
Parin kannattaa pohtia myös yhdessä, millaisista ennakkomerkeistä he tietävät kovan riidan alkavan? Voisiko niiden kohdalla jo jarruttaa, eikä vasta sitten, kun riita on jo räjähtänyt repiväksi? Ja mitä tapahtuu riitojen välillä? Onko silloin liian suurta painetta täydelliseen suhteeseen, onnellisuuteen ja huippuhetkiin? Tärkeää on ratkaista möröt mahdollisimman pieninä, jatkuvasti arjessa.
Suosittelisin parille myös pariterapiaa, jotta voimakas negatiivinen kehä saataisiin purettua ja sen alla olevat tunteet ja pelot tavoitettua.
Maaret Kallio, Seksuaaliterveysklinikan erityisasiantuntija, Väestöliitto
Parisuhteeseen sisältyy lupaus
Läheisessä ihmissuhteessa meillä on tarve tulla kohdatuksi kokonaisena omana itsenämme. Perustoiveemme on, että toinen on läsnä ja vastaa syvimpiin tarpeisiimme – korjaa kipupisteissämme esiin nousevan pahanolon tunteen. Läheisessä suhteessa ei voi olla koskettamatta myös toisen kipupisteitä.
Oma tarvitsevuus ja elämässä koetut epäoikeudenmukaisuudet nousevat pintaan: eikö minulle olekaan sijaa sylissä ja sydämessä? Toive on, että joku voisi olla läsnä, kohdata minut kaikissa tilanteissa, eikä vain silloin, kun tuon sopeutuvan ja toista huomioivan puolen itsestäni esiin.
Parisuhteen ainutlaatuisuus on siinä, että siihen sisältyy lupaus: minut kohdataan ja hyväksytään kokonaisena ja voin olettaa tai oikeastaan vaatia toiselta sitä. Keneltäkään muulta kuin läheiseltä en voi sitä vaatia, enkä siis hermostu muiden kanssa. Sinä kosketat jotain minun kipupistettäni, minä reagoin siihen täysillä ja sillä hetkellä minä tulen jätetyksi. Ainoastaan oman kumppanin kanssa uskaltaudutaan kohtaamaan olemassaolon, oman rakastettavuuden ja oman itsen ehkä sivuun asetettuja puolia. Miksi näin? Siksi, että me haluaisimme olla kokonaisena omana itsenämme, saada yhteyden kokonaiseen itseen ja kokea olevamme rakastettuja kaikkine puolinemme.
Keijo Markova, Pari- ja perheterapeutti, Väestöliitto