Omista vanhemmista huolehtiminen on arvostettavaa ja tärkeää, mutta sen ei tarvitse merkitä oman avioliiton uhraamista.
(Päivitetty: )
Teksti:
Kari Kiianmaa

Kysymys

Asumme samassa pihapiirissä yhdessä anoppini kanssa. Minua ärsyttää, kun mieheni ei koskaan suostu lähtemään minnekään, koska on huolissaan, että miten äiti pärjää sillä aikaa. Harmittaa, kun lapsetkaan eivät näe mitään uusia paikkoja.

Vastaus

Näyttää siltä, että perheessänne on aika keskustella rajoista. Perheen aikuisten eli puolisoiden yksikön on oltava vahva sekä nuorempaan että vanhempaan sukupolveen päin. Tällöin mies ja vaimo kokevat olevansa samalla puolella. Mikäli toinen heistä liittoutuu omien vanhempiensa tai lasten kanssa, rikkoutuu perheen hierarkkinen järjestys. Siitä ei yleensä seuraa mitään hyvää. Omista vanhemmista huolehtiminen on sinänsä arvostettavaa ja tärkeää, mutta sen ei tarvitse merkitä oman avioliiton uhraamista. Voitte pohtia yhdessä, mikä vähentäisi miehesi huolta äidistään ja millaisia ratkaisuja löydätte tilanteen parantamiseksi. Onko äidistä huolehtimiseksi olemassa muita vaihtoehtoja? Lopulta kyse on myös siitä, miten tärkeä parisuhteenne on teille itsellenne ja millaista elämää haluatte elää yhdessä. Keskustelkaa avoimesti siitä, mitä kumpikin toivoo, mutta älkää yrittäkö muuttaa toisianne. Se ei onnistu!

Seura 11/2013

X