Voiko erota hyvin?
Liisa ja Kai olivat jo muutaman vuoden yrittäneet korjata liittoaan. Edessä oli enää yksi ongelma: miten erota mahdollisimmat hyvin?
Oli vaikea sanoa, mistä kiila Liisan ja Kain välillä oli alun perin saanut alkunsa. Lopulta, muutaman vuoden harkinnan jälkeen, he tulivat siihen tulokseen, ettei heillä ollut hyvä olla toistensa kanssa. Oivallus oli ollut kummallekin helpottava.
Yhteinen päätös oli syntynyt lopulta rauhanomaisesti. Oli kuitenkin vielä ratkottava, mikä olisi paras mahdollinen tapa erota niin, että kumpikin selviytyisi siitä mahdollisimman hyvin. Lasten takia ei enää haluttu yrittää, sillä kumpikin koki tilanteen menevän jo siltäkin kannalta miinuspuolelle. ”Parempi onnelliset vanhemmat erillään kuin onnettomat yhdessä”, oli Liisa tiivistänyt pariterapiassa. Kai nyökkäsi jämäkästi vieressä.
Liisa ja Kai olivat menneet naimisiin nuorina parikymppisinä vuosikymmeniä sitten. Erityisesti Kai takertui hyviin muistoihin ja oli vähemmän eron kannalla. Hän piti eroa ja tunteiden sammumista henkilökohtaisena epäonnistumisena.
Perheen piirongin päällä oli aina ollut sota-aikainen kihlakuva Kain äidistä ja isästä. Riitatilanteissa Kai ajatteli kuvaa ja sanoi, että pahemmastakin on selvitty.
Liisa uskoo selviävänsä erosta tukiverkkonsa ja harrastustensa avulla, mutta Kai on ollut aina yksinäinen susi. Jäisikö Kai eron jälkeen yksin? Kuinka paljon Liisa voisi tukea Kaita, kun hänellä on omakin eroprosessi käynnissä? Liisaa painaa syyllisyys Kain masentuneisuudesta. n
Seura 18/2014
Ero yksinäistää
Tämä on hyvin tavallinen tilanne. Ero voi olla miehille vaikeampi paikka kuin naisille, koska naiset hoitavat usein perheiden sosiaalisen elämän. Erotessaan miehet voivat jäädä todella yksin. Siksi monet naiset jopa jäävät huonoon suhteeseen roikkumaan. He pelkäävät, että mies ei selviä yksinään.
Liisa voi ottaa selvää eroryhmistä ja antaa tietoa Kaille. Silloin hän on tehnyt voitavansa ja nostaa kätensä pystyyn. Enempää ei voi ottaa vastuuta toisesta aikuisesta, vaikka olisi ollut naimisissa tämän kanssa kymmeniä vuosia.
Liisankin kannattaa mennä erokurssille. Hänen kannattaa selvittää itselleen, mikä johti eroon ja miksi minulle kävi näin. Näin siksi, ettei hän ajautuisi uudelleen samankaltaiseen suhteeseen.
Ero on yksinäistävä kokemus. Vertaistukiryhmässä saa kokemuksen, ettei olekaan yksin. Lisäksi siellä voi purkaa eron aiheuttamaa syyllisyyden tunnetta. Se on tunne, joka vain kasvaa, jos siitä ei pääse puhumaan.
Sari Liljeström, Parisuhdekouluttaja, Kataja parisuhdekeskus ry