Apinan kivekset olivat sata vuotta sitten kovaa valuuttaa – Venäläissyntyinen tiedemies hoiti siirrännäisillä rikkaiden miesten potenssiongelmia

Ranskan Rivieralla, lähellä Ita­lian rajaa, sijainneessa linnassa tapahtui sata vuotta sitten ihmeellisiä asioita sen jälkeen, kun oman aikansa kohulääkäri Serge Voronoff osti sen vuonna 1925 ja alkoi tehdä linnan yhteydessä olevassa sairaalassa kirurgisia leikkauksia.

Voronoff tunnettiin ”suurena nuorentajana”, sillä hän tarjosi ikääntyville miehille sitä, mitä nämä eniten kaipasivat: ikuista nuoruutta. Puhaltaakseen uudelleen henkiin potilaidensa hiipuneen potenssin hän siirsi näille kirurgisessa operaatiossa apinoiden kiveskudosta.

”Apinaterapia” teki Voronoffista miljonäärin ja kansainvälisen kuuluisuuden. Julkkistohtorin suosio jäi kuitenkin lyhyeksi, kun häntä alettiin epäillä puoskariksi, jonka ainoana tavoitteena oli huijata hyväuskoisilta rahat pois.

Oliko Voronoff nero vai huijari? Vai molempia samanaikaisesti?

Voisiko potenssi palautua hormoneilla?

Serge Voronoff – syntymänimeltään Samuel Abramovich Voronov – syntyi vuonna 1866 Venäjällä vodkantislaajan monilapsiseen perheeseen. Kodin köyhyydestä huolimatta Serge pääsi 18-vuotiaana opiskelemaan Pariisiin lääketiedettä ja sai pian työpaikan kuuluisan lääkäri Charles Édouard Brown-Séquardin laboratorioapulaisena.

Voronoff innostui nuorennushoidoista seuratessaan, kuinka yli 70-vuotias professori käytti itseään koekaniinina ruiskuttamalla kehoonsa marsujen ja koirien kiveksistä eristettyä uutetta. Injektiopistosten tarkoituksena oli pysäyttää ikääntymisprosessin mukanaan tuomat muutokset.

Vuonna 1896 nuori lääkäri lähti Kairoon, jossa hän toimi kirurgina Egyptin hallitsijan hovissa. Siellä Voronov tarkkaili eunukkeja ja päätteli, että näiden velttous johtui vähäisestä hormonituotannosta, mikä oli kiihdyttänyt vanhenemisprosessia.

Voronov päätteli, että jos ikääntyneitä rauhasia pystyttäisiin nuorentamaan tai hormonitoimintaa kiihdyttämään, fyysinen ja henkinen rappeutuminen voitaisiin ehkä pysäyttää tai ainakin hidastaa tuntuvasti.

Superrikkaat hurahtivat hoitoihin

Voronov alkoi tehdä kokeita vuohilla, lampailla ja härillä. Hän siirsi nuorem­pien eläinten kiveskudosta vanhempiin ja totesi osuneensa oikeaan: vanhat eläimet olivat muuttuneet huomattavasti energisemmiksi.

Palattuaan Ranskaan Voronov teki vuonna 1920 ensimmäisen virallisen kokeensa apinoiden kiveskudoksella istuttaen ohuita paloja paviaanin kiveksistä 74-vuotiaan miehen kivespusseihin.

Siirto-operaatio onnistui yli odotusten, ja Voronovin ura ampaisi meteorimaiseen nousukiitoon. Hän teki lyhyessä ajassa satoja kirurgisia kivessiirtoja Ranskassa, minkä lisäksi lukemattomat lääkärit seurasivat idolinsa esimerkkiä ja suorittivat tuhansia vastaavia operaatioita ympäri maailmaa.

Monet aikansa kuuluisuudet superrikkaista seurapiiri-ihmisistä filmitähtiin ja poliitikkoihin jonottivat ihmeparantajan vastaanotolle ja olivat valmiita maksamaan tuhansia dollareita saadakseen takaisin hiipuneen mieskuntonsa.

Köyhän venäläisen perheen pojasta oli sukeutunut maailmankuulu ja upporikas julkkistohtori, joka alkoi käyttää nimeä Serge Voronoff.

Naiselle siirrettiin apinan munasarjat

Voronoff iski potenssihoidoillaan ajan hermoon. 1920-luku oli nuoruusvillityksen kultakautta, ja ihannemiehen odotettiin olevan urheilullinen, ruskettunut ja ikävuosiaan nuoremmalta vaikuttava atleetti, joka huokui vastustamatonta sex appealia.

Todellisuus oli kuitenkin proosallisempi, sillä impotenssi oli monen ikääntyvän miehen häpeilty ja kiusallinen vaiva. Voronoffin ”apinaterapia” oli eräänlainen oman aikansa Viagra, toivon pilkahdus miehille, joilla oli yhä seksuaalisia haluja mutta ei kykyä niiden toteuttamiseen.

Voronoff vietti 1920-luvulla kansainvälistä luksuselämää vaimonsa, amerikkalaisen öljyperijättären Evelyn Boswickin kanssa sihteerien ja palvelijoiden ympäröiminä. ”Apinaterapia” oli kaikkien huulilla, ja radiossa soitettiin jatkuvasti laulua Monkey Doodle-Doo, jossa rallatettiin: ”Jos olet ­liian vanha tanssimaan, hanki itsellesi apinan rauhanen”.

Muodikkailla päivälliskutsuilla tarjoiltiin hittidrinkkiä nimeltä ”Monkey Gland” -cocktail. Markkinoille syydettiin erilaista oheisrekvisiittaa kuten tuhkakuppeja, joihin oli kuvattu leikkisästi sukukalleuksiaan käsillään peitteleviä apinoita.

Julkkistohtori suhtautui työhönsä intohimoisesti ja alkoi tarjota palveluksiaan myös vaihdevuodeikäisille naisille. Ainakin yksi nainen saikin siirrännäisenä apinan munasarjat Voronoffin leikkauspöydällä.

Vielä hullumpia kokeita seurasi, kun Voronoff keksi siirtää apinaan naisen munasarjat ja yritti hedelmöittää eläimen ihmisen spermalla.

Lue myös: Pääsiäismunat olivat arvokkainta, mitä keisarilta saattoi saada – Kiehtova historia nykyisten suklaamunien takana vie myös Ukrainaan

Voronoff joutui eläinaktivistien hampaisiin

Jo 1920-luvulla jotkut alkoivat epäillä, että Voronoffin potenssihoidot olivat täydellistä huuhaata. Lääkärikunta käänsi entiselle idolilleen selkänsä huomattuaan, että useimmat tämän suorittamista kirurgisista leikkauksista eivät olleet ainoastaan hyödyttömiä vaan suorastaan hengenvaarallisia potilaiden elimistön hylkiessä siirrännäisiä.

Syytöksiä sateli myös eläinrääkkäyksestä. Kun Voronoff kävi esitelmöimässä Lontoossa vuonna 1928, eläinten oikeuksien puolustajat buuasivat äänekkäästi, ja hänen tekemänsä ”vastenmieliset kokeet” tuomittiin jopa Englannin alahuoneessa.

Juorujen mukaan Voronoff oli käyttänyt kiveskudoksen luovuttajina myös rikollisten ruumiita, mutta koska vainajien silpominen oli laissa kielletty, hän oli päätynyt ihmisen lähimpään sukulaiseen, apinaan.

Kritiikistä huolimatta Voronoffin klinikalle tungeksi edelleen joukoittain ökyrikkaita eliittiasiakkaita, jotka paloivat halusta juoda elämän eliksiiriä tämän tarjoamasta nuoruuden lähteestä.

Kun apinoiden kiveskudoksesta alkoi olla pulaa ja eläinten rahtaaminen Afrikasta Eurooppaan oli hidasta ja vaivalloista, Voronoff perusti oman eläintarhan Ranskan Rivieralta hankkimansa linnan puutarhaan. Paviaanien ja simpanssien hoitajaksi hän palkkasi sirkuksen entisen eläintenkesyttäjän.

Lue myös: Arkistosta löytyi 265 vuotta vanhoja kirjeitä, joita kukaan ei ollut lukenut – Näin rakkautta ja mustasukkaisuutta ilmaistiin 1700-luvulla

Oliko Voronoff huru-ukko vai tienraivaaja?

Uskottavuus oli kuitenkin menetetty. 1930-luvulla lehdistössä naureskeltiin sille, että Voronoff oli ilmeisesti nauttinut itse liikaa omaa lääkettään, sillä hänen ulkonäkönsä ja kävelytyylinsä väitettiin muuttuneen apinamaiseksi.

Apinaterapiaa pilkattiin myös romaaneissa, pilapiirroksissa ja Hollywood-elokuvissa. Sherlock Holmes -tarinoistaan tuttu kirjailija Arthur Conan Doyle julkaisi vuonna 1923 kertomuksen The Adventure of the Creeping Man, jossa kuusikymppinen professori alkaa ottaa apinaseerumiruiskeita halutessaan tehdä vaikutuksen paljon nuorempaan morsiameensa. ”Kivescocktailin” nautittuaan mies kuitenkin muuttuu puissa kiipeileväksi apinaksi.

Voronoffin puuhastelut apinoiden kiveksillä tuntuivat entistä lapsellisemmalta, kun lääkärit löysivät vuonna 1935 testosteronin ja alkoivat ottaa selvää sen vaikutuksista ihmiskehon toimintoihin.

Kuollessaan 85-vuotiaana syksyllä 1951 Serge Voronoff oli varakas mutta jo lähes unohdettu, ”hulluksi tiedemieheksi” leimattu eilispäivän suuruus, jonka tieteellinen ura haluttiin lakaista maton alle.

Viime vuosikymmeninä ilmassa on ollut toisaalta myös merkkejä sensaatiotohtorin maineen puhdistamisesta. Vuonna 1995 arvovaltainen lääketieteellinen julkaisu The Lancet ehdotti Voronoffin työn merkityksen uudelleen arviointia.

Jotkut näkevät hänet rohkeana visionäärinä, jonka potenssihoidot raivasivat tietä meidän aikamme anti-aging -menetelmille, hormonikorvaushoidoille ja elinsiirroille.

Lähteet: Angus McLaren: Impotence. A Cultural History (2007); David Boyd Haycock: Mortal Coil. A Short History of Living Longer (2009): Lydia Kang and Nate Pedersen: Quackery. A Brief History of the Worst Ways to Cure Everything (2017).

Lue myös: Näin potenssi vahvistuu – lue vinkit!