Aiheuttiko joukkopsykoosi historian omituisimmat epidemiat? Näin hallitsematon tanssirutto levisi Strasbourgissa ja hysteerinen nauru Tansaniassa
Keskiajan ”tanssirutto” on yksi historian oudoimmista epidemioista. Sosiogeeniset sairaudet ovat aiheuttaneet tietyissä joukoissa lääketieteellisesti selittämättömiä oireita, jopa loputonta naurua.
Joukkopsykoosi saattaa olla selityksenä historian hämmentäville epidemioille.
Tavallisena heinäkuun päivänä vuonna 1518 Ranskan Strasbourgissa yksinäinen rouva, Frau Troffea, asteli kadulle ja alkoi äkillisesti tanssia. Pikkuhiljaa ohikulkijoita tempautui mukaan. Keskiaikaisessa Strasbourgissa ei ollut juuri viihteellistä tekemistä, mikä edesauttoi tanssin imua.
Lopulta jopa satoja kaupunkilaisia tanssi hurmiossa kesäauringon paahteessa niin viljamarkkinoilla kuin hevosmessuillakin. Tanssi oli hallitsematonta ja nurinkurisella tavalla myös vastentahtoista. Ihmiset kykenivät lopettamaan demonisen tanssimisen vain nukkuakseen.
Tapauksesta tallentuneet dokumentit kertovat tanssijoiden olleen yhteiskunnan alimmista luokista ja enimmäkseen naisia. Paikalliset lääkärit tulkitsivat ilmiön johtuneen ”ylikuumenneesta verestä” ja kehottivat sairaita yksinkertaisesti hoitamaan kuumeensa.
”Hulluudessaan ihmiset jatkoivat tanssiaan, kunnes putosivat tajuttomina katuun ja monet kuolivat”, kertoo kaupungin arkistoon tallentunut runonpätkä. Ainakin 30 tanssijaa menehtyi, ensisijaisesti sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen.
Käsittämätön tanssiepisodi päättyi vasta kahden kuukauden päästä, kun tanssijat lähetettiin läheisen vuoren huipulle sijaitsevaan pyhäkköön. Heidän verisiin jalkoihinsa puettiin punaiset kengät ja heidän tuli rukoilla syntien anteeksiantoa puisen Vitus-pyhimyshahmon ympärillä.
Tanssirutto sai monia selityksiä, niistä joukkopsykoosi oli yksi
Strasbourgin ”tanssirutto” ei tiettävästi ollut ainoa lajissaan, sillä aikakirjojen mukaan esimerkiksi vuonna 1374 tuhannet ihmiset Keski-Euroopassa tanssivat tuskissaan päiviä tai viikkoja huutaen kauheista näyistä sekä anoen pappeja ja munkkeja pelastamaan heidän sielunsa.
Monenlaisia teorioita on esitetty ilmiön selitykseksi. Strasbourgilaiset olivat kenties syöneet sienistä saastunutta ruisleipää, jonka tiedettiin aiheuttavan kouristuksia ja LSD-huumeen kaltaisia, mutta tappavampia vaikutuksia.
2000-luvulla amerikkalainen sosiologi Robert Bartholomew puolestaan arveli, että tanssijat olivat harhaoppisten lahkojen kannattajia, jotka kaipasivat jumalallista suosiota. Vakuuttavimman teorian esitti kuitenkin lääketieteen historioitsija, professori John Waller. Hän arvioi, että tanssirutto oli joukkopsykoosi ja niin kutsuttu sosiogeeninen sairaus.
Sosiogeenisessa sairaudessa useille ihmisille tietyssä ryhmässä kehittyy äkillisesti samanlaisia, lääketieteellisesti selittämättömiä ja usein outoja oireita. Tarkkoja syitä näille sairauksille ei tiedetä, mutta usein niihin kytkeytyy äärimmäistä stressiä ja vaikeita pelkotiloja.
Waller kirjoitti lääketieteellisessä The Lancet -lehdessä:
”Strasbourgin ja lähiympäristön asukkaat kokivat vuonna 1518 akuuttia ahdistusta peräkkäisten kauhistuttavien huonojen satojen, poikkeuksellisen korkeiden viljan hintojen, kupan ilmaantumisen ja vanhojen tappajien, kuten spitaalin ja ruton takia.
Jopa keskiajan uuvuttavien standardien mukaan nämä olivat katkeran ankaria vuosia Alsacen alueen asukkaille.”
Mystinen kaasuttaja irti Yhdysvalloissa
Yhdysvaltalaisessa Mattoonin kaupungissa Illinoisissa nainen nimeltään Aline Kearney raportoi 31.8.1944 poliisille ja toimittajille havainneensa jotain erikoista asunnossaan.
”Haistoin ikävän, makean hajun makuuhuoneessa. Aluksi ajattelin, että se saattaa tulla ikkunan ulkopuolisista kukista. Haju kuitenkin vahvistui, ja aloin tuntea, kuinka jalkani ja alavartaloni halvaantuvat.”
Alinen aviomies kertoi, että töistä palatessaan hän oli havainnut kodin edustalla epäilyttävän pitkän miehen, joka oli pukeutunut tummiin vaatteisiin ja tiukasti istuvaan lippikseen. Seuraavana päivänä paikallislehtien otsikot raikuivat: ”Halvaannuttaja-hiiviskelijä on irti! (Anesthetic Prowler on Loose!)”
Pian kaupungissa pulpahteli kymmeniä yhteneväisiä kuvauksia mysteerimiehestä sekä ihmisten oireilusta. Niihin kuului tilapäistä halvaantumisen ja tukehtumisen tunnetta, limakalvojen turvotusta ja heikkoutta. Uutiset hiiviskelijästä nousivat otsikoihin ympäri maailmaa – kyselyjä miehestä tuli Kaukoidästä asti.
Mattoonin kaupunki oli täydessä paniikissa. Naiset kantoivat nuijia ja pesäpallomailoja poistuessaan kotoa. Asukkaat alkoivat nukkua ystäviensä kanssa mieluummin kuin yksin. Haulikoilla ja pistooleilla aseistetut vapaaehtoisjoukot kiertelivät öisin ympäri paikkakuntaa. Myös valtion viranomaiset osallistuivat etsintöihin, mutta salaperäistä kaasuttajaa ei koskaan löydetty.
Hysteriaoireet levisivät taudin kaltaisesti
Paikallinen poliisipäällikkö C. E. Cole summasi johtamansa tutkimusryhmän raportissa, että kaasuiskuja ei todennäköisesti tapahtunut laisinkaan. Colen mukaan raportoidut tapaukset olivat luultavimmin peräisin myrkyllisistä kemikaaleista, joita tuuli kuljetti läheisistä teollisuuslaitoksista. Tämä teoria jäi kuitenkin vaille vakuuttavia todisteita.
Psykologit arvelivat, että ainakin suurin osa Mattoonin ja sen lähistöllä kirjatuista oireista oli hysteriaoireita. Hysteria on tautinimikkeenä jo 4 000 vuotta vanhaa perua, ja se oli aina vuoteen 1980 asti virallisesti tutkittu psykologinen häiriö.
Hysterialla viitataan yleensä hallitsemattomaan emotionaaliseen lataukseen, joka voi levitä ryhmässä taudin kaltaisesti. Sittemmin osa lääkäreistä on alkanut kutsua hysteriaa psykogeeniseksi, sosiogeeniseksi tai lääketieteellisesti selittämättömäksi häiriöksi.
Psykologit arvioivat, että massahysteriaa ruokki etenkin paikallisen Mattoon Journal-Gazette -lehden otsikko ”Neiti Kearney ja hänen tyttärensä ovat ensimmäisiä uhreja”. Otsikko antoi vahvasti olettaa, että kaasuhyökkäyksiä tulisi lisää.
Psykologia tuntee niin kutsutun ennakointivaikutuksen. Jos uskoo systemaattisesti, että jotain pahaa tai ikäviä asioita tapahtuu itselle, saattaa tiedostamattaan luoda itselleen vakavia oireita ja jopa sairauksia. Tämä ilmiö on uusimmissa tutkimuksissa yhdistynyt jopa Alzheimerin tautiin, vaikka useat perinteiset riskitekijät suljetaan pois.
Päättymätön, hysteerinen nauru Tansaniassa
Tammikuussa 1962 Tanganjikassa, nykyisessä Tansaniassa, eräässä kyläkoulussa kolme tyttöä alkoi nauraa hysteerisesti. Hieman myöhemmin naurajia oli jo noin 60 prosenttia koulun oppilaista. Massanauru ei laantunut, se vain jatkui ja jatkui.
Nauruepidemia levisi aaltoina muihin kouluihin. Viikkoja kestänyt hallitsematon naurunmetakka vaikutti satoihin oppilaisiin ja pakotti 14 koulua sulkemaan toimintansa väliaikaisesti. Monelle nauru oli kaukana ilosta, sillä nauruepidemia tuotti ahdistusta, hengitystieoireita, pyörtyilyä, itkua ja ihottumaa.
Ensivaiheessa virallinen diagnoosi oli joukkohysteria. Ilmiötä myöhemmin tutkinut tohtori Christian Hempelmann tulkitsi ilmiön olleen sosiogeeninen sairaus. Hän arvioi, että nauraminen oli stressaantuneiden oppilaiden pyrkimystä tavoittaa hallinnan tunnetta sosiaalisessa ympäristössä, jossa he olivat kokeneet syvää avuttomuutta. Nauru oli nuorten uhmaa.
”Oppilaat olivat sisäoppilaitoksessa tiukan kurin alla, ja he elivät poliittisesti myrskyisiä aikoja. Tanganjika oli äskettäin yhdistänyt mantereen Sansibarin kanssa (Tansania syntyi), ja maan perustuslakiin tehtiin muutoksia”, Hempelmann kirjoitti vuonna 2007 Humour-lehdessä.
Ilmiössä oli kulttuurisen taistelun aineksia, kirjoittivat sosiologi Robert Bartholomew ja psykiatri Simon Wessely. Tämä ristiveto aiheutui kodin perinteisen vanhoillisuuden sekä sitä haastavien uusien yhteiskunnallisten ideoiden välillä, joita koulu syötti.
Tutkijat puhuivat konversiohäiriöstä. Siinä syntyy oireita, kun aivot muuntavat mielenterveyden ongelmia aivojen tai hermoston häiriöiksi, vaikka ne olisivat sinällään täysin terveessä tilassa. Konversiohäiriö voi ilmetä myös selittämättöminä epilepsiakohtauksen kaltaisina kohtauksina.
Olennaista on myös naurun luonnostaan tarttuva luonne. Ihmiset kokevat tutkitusti asiat hauskempina ryhmänaurun tai niin kutsutun lisätyn naurun seurauksena. Tästä syystä moni komediaohjelma sisältää esinauhoitettua naurua.