Pako sodan keskeltä – Nobel-palkinto pelasti kirjailija F.E. Sillanpään Ruotsiin talvisotaa käyvästä Suomesta

Vähän ennen talvisodan syttymistä marraskuussa 1939 Suomeen saapui ilouutinen. Se tuli Ruotsin Akatemialta. Nobel-palkinto annettaisiin suomalaiselle kirjailijalle.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Frans Emil Sillanpää saapui Tukholmaan Nobel-juhliin junalla pohjoisen kautta. Hänen mukanaan matkustivat vaimo Anna Armia (o.s. von Hertzen) ja lapsista kolme eli 16-vuotias Paula, 1,5-vuotias Kristiina sekä 12-vuotias Juhani.

Vähän ennen talvisodan syttymistä marraskuussa 1939 Suomeen saapui ilouutinen. Se tuli Ruotsin Akatemialta. Nobel-palkinto annettaisiin suomalaiselle kirjailijalle.
(Päivitetty: )
Teksti: Antero Raevuori

Nobel-palkinto sai täydellisen hullunmyllyn pyörimään Frans Emil Sillanpään kotona Helsingissä.

Sähkösanomapoika oli hieman aikaisemmin rimputtanut Fredrikinkatu 75:ssä asuvan kirjailijan ovikelloa. Sillanpään kädet tärisivät niin, ettei hän saanut sähkettä heti avatuksi. Kun se vihdoin onnistui, Sillanpää hörppäsi kulauksen olutta, otti silmälasinsa ja luki:

Kuluvan vuoden kirjallisen Nobelin palkinnon Ruotsin akatemia on antanut suomalaiselle romaanikirjailijalle Frans Emil Sillanpäälle.

Päivä oli marraskuun 10. vuonna 1939.

Tieto levisi nopeasti. Ensimmäisenä onnittelemaan saapui ruotsalaisen Dagens Nyheterin toimittaja Barbro Alving. Hänen jälkeensä tuli kymmeniä muita vielä ennen keskiyötä. Puhelin soi aina uudelleen heti, kun Sillanpää oli laskenut luurin alas.

Onnittelusähkeitä kertyi ennen seuraavan päivän iltaa puolen metrin korkuinen pino.

Hankala matka talvisodan

Vain päivää ennen Nobel-uutista olivat suomalaisten Moskovassa käymät neuvottelut katkenneet tuloksettomina. Suomi ei ollut suostunut Neuvostoliiton aluevaatimuksiin.

Ulkoministeri Vjatsheslav Molotovin sanat olivat pahaenteiset:

”Nyt ovat siviiliviranomaiset käsitelleet asiaa, ja kun ei ole päästy sopimukseen, täytyy asia antaa sotilaiden haltuun.”

Niin myös tapahtui. Neuvostoliiton pommikoneet iskivät täysin yllättäen Helsinkiin ja Viipuriin marraskuun 30. päivänä. Alkoi talvisota.

Sodan uhka oli saanut F.E.Sillanpään pois tolaltaan, ja hän oli jo kaiken varalta matkannut turvaan kotiseudulleen Hämeenkyröön. Siellä hän oli juonut tyhjäksi kellarin koko olutvaraston, ja uhkasi huvilansa portailla omin käsin ampua ”jokaisen Hämeenkyröön ilmestyvän ryssän”.

Sillanpään ahdistunut olo helpotti, kun Ruotsin Akatemialta tuli kutsu itse Nobel-juhlaan. Tukholmassa olisi turvallista.

Vaan miten matkustaa Ruotsiin sodan keskellä?

Kirjailija Frans Emil Sillanpää esittelee sähkettä, jossa kerrotaan hänen voittaneen kirjallisuuden Nobelin palkinnon. Sillanpään merkittävimpiä teoksia olivat Silja - nuorena nukkunut, Hurskas kurjuus, Ihmiset suviyössä ja Miehen tie.

Nobel-palkinto yllätti kirjailija Frans Emil Sillanpään. Tässä kirjailija esittelee sähkettä, jossa kerrotaan hänen voittaneen kirjallisuuden Nobelin palkinnon. Sillanpään merkittävimpiä teoksia olivat Silja – nuorena nukkunut, Hurskas kurjuus, Ihmiset suviyössä ja Miehen tie. TT / Lehtikuva

”Olen menossa noutamaan Nobel-palkintoa”

Turusta oli tapana matkata Tukholmaan laivalla, mutta Turku satamineen oli herkullinen kohde vihollisen pommikoneille. Vaasasta sen sijaan pääsisi laivalla turvallisesti Merenkurkun yli Ruotsin puolelle. Vaasaan siis. Sillanpään mukaan lähti hänen uusi vastavihitty vaimonsa ja kolme hänen kahdeksasta lapsestaan, joiden äiti oli kuollut keväällä.

Vaasaan seurue matkasi Tampereen kautta junalla joulukuun 8. päivänä. Perillä odotti pettymys. Seuraava laiva Ruotsiin lähtisi vasta useita päiviä myöhemmin.

Matkaa jatkettiin junalla Seinäjoelle ja sieltä edelleen makuuvaunussa Tornioon ja Haaparantaan, missä nälkäinen seurue halusi asemaravintolasta maitoa ja voileipiä.

Sillanpää hoiteli tilauksen omalla tavallaan:

”Saisimmeko ilmaiseksi. Minulla kun ei nyt ole rahaa, mutta kohta on sitäkin enemmän. Olen menossa noutamaan Nobelin palkintoa.”

Tukholmaan F. E. Sillanpää saapui seurueineen pohjoisen junalla joulukuun 12. päivänä. Samana päivänä everstiluutnantti Aaro Pajarin joukot saavuttivat Tolvajärvellä talvisodan ensimmäisen suuren taisteluvoiton, ja toivo pärjäämisestä heräsi.

Lue myös: Kuka oli menestysromaanin kirjoittanut suomalaispiika, jolle ehdottiin myös Nobelin palkintoa?

Nobel-palkinto, malja ja maljat

Nobel-juhla pidettiin Ruotsin Akatemian kokoushuoneessa. Sillanpää oli tilannut uudenuutukaisen frakin Tukholman parhaalta vaatturilta. Juhlaan hän saapui varsin hilpeänä ja lennokkaana. Ilmassa leijui useammankin konjakkiryypyn tuoksu.

Myös pääosin Akatemian jäsenistä koostunut herraseura kohotteli maljoja Sillanpään kunniaksi. Naisia ei ollut tilaisuuteen kutsuttu. Sillanpää itse kallisti maljoja useammankin edestä. Palkinnon luovutuspuheen piti Akatemian sihteeri Per Hallström, jokaylisti Sillanpään mestarillisia luonnonkuvauksia ja luonnehti häntä suomalaisuuden alkuperäiseksi tulkiksi.

Nobel-palkinto annettiin 14. joulukuuta. Samana päivänä Kansainliiton (YK:n edeltäjä) yleiskokouksessa annettiin seuraava päätöslauselma:

”Todeten, että Neuvostoliitto on Suomea vastaan kohdistamallaan hyökkäyksellä loukannut Suomen kanssa tekemiään poliittisia erikoissopimuksia, ja että Neuvostoliitto juuri ennen tätä hyökkäystä on ilman laillista oikeutta irtisanonut v. 1932 Suomen kanssa tekemänsä hyökkäämättömyyssopimuksen, jonka tuli olla voimassa vuoden 1945 loppuun saakka, tuomitsee yleiskokous juhlallisesti Neuvostoliiton toiminnan Suomen valtiota vastaan.”

Juhlan jälkeisenä aamuna Sillanpää heräsi ankarassa kohmelossa. Myöhemmin hän kuittasi tilanteen: ”Esirippu vaan hiljaa laskeutui illan tapausten eteen ainakin minun kohdallani.”

Ruotsin matka venähti lähes koko talvisodan ajaksi

Nobel-juhlan jälkeen F. E. Sillanpää jäi Ruotsiin lähes koko talvisodan ajaksi. Hän esiintyi tilaisuuksissa, jotka järjesti ruotsalainen Suomen Apu -yhdistys. Stora-Tonan kirkkoon Taalainmaalla virtasi väkeä jo tuntia ennen tilaisuuden alkua. Vadstenassa hän joutui puhumaan jopa moottoripyöräkilpailujen päättäjäisissä. Uppsalan yliopiston juhlasalissa häntä kuunteli lähes kaksituhatta ihmistä. Ydinsanoma oli Suomen auttaminen idästä tulevaa hävittävää luonnonvoimaa vastaan.

”Matkoilla Sillanpää oikuttelee, junat joutuvat odottamaan häntä, ruotsalainen virkavalta auttaa häntä liikkumaan asemalla. Häntä tuntuu huvittavan heittäytyminen toisten hoideltavaksi”, Sillanpään elämäkerran tekijä Panu Rajala kirjoitti. Oikukkaan Sillanpään esiintymiset kuitenkin tuottivat sievoisia rahasummia Suomen sotaponnistusten hyväksi.

Takaisin kotimaahan Sillanpää palasi vaimoineen vasta maaliskuun 9. päivänä 1940. Hän lähti saman tien autokyydillä katsomaan, miltä pommitettu Helsinki näytti. Vaan ei kaupunki maan tasalla ollutkaan. Ruotsiin tihkuneet tiedot Helsingin kärsimistä pommitustuhoista olivat olleet liioiteltuja.

Kesken autoajelun hälytyssireenit ulvahtivat vielä kerran ilmahälytyksen merkiksi. Sillanpää ei suostunut seuraamaan vaimoaan pommisuojaan vaan jäi autoon istumaan.

Vasta poliisin käskystä hän teki niin kuin muutkin ja jakeli nimikirjoituksia täpötäydessä pommisuojassa.

Talvisota päättyi neljä päivää myöhemmin.

Lähdeteos: Panu Rajala: F.E.Sillanpää – Nobel-kirjailijan elämä 1888–1964.

Lue myös: Oikeassa paikassa oikealla hetkellä – Mikä muu suomalaisia nobelisteja yhdistää?

X