Kuka oli menestysromaanin kirjoittanut suomalaispiika, jolle ehdottiin myös Nobelin palkintoa?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Sally Salminen (1906–1976) oli rutiköyhästä taustastaan huolimatta omanarvontuntoinen ja kunnianhimoinen nainen.
Ahvenanmaalainen Sally Salminen oli aikansa sensaatio: köyhä siirtolainen, josta tuli palkittu kirjailija. Salminen eli jännittävän elämän ja teki merkittävän uran – mutta miksi hänet sivuutettiin Suomen kirjallisuushistoriasta?

Maaliskuun alkupuolella 1930 kaksi seikkailunhaluista nuorta naista keikkui Atlantin aalloilla. Ahvenanmaalaiset siskokset Sally ja Aili Salminen olivat matkalla kohti suurta tuntematonta, New Yorkia. He olivat nousseet laivaan Göteborgissa.

Ailia odotti heila Atlantin takana, ja hän oli saanut houkuteltua 24-vuotiaan isosiskonsa Sallyn mukaan. Sally oli jo varhain päättänyt elättää itse itsensä ja olla riippumaton avioliitosta.

Nuoren siirtolaisen henkilötodistus vuodelta 1930.

Talvella 1930 Yhdysvaltoja ja koko maailmaa ravisteli yhä edellisenä syksynä tapahtunut pörssiromahdus. Nuorille pohjoismaalaisille naisille New Yorkissa riitti kuitenkin töitä rikkaiden perheiden palvelijoina.

Sallykin teki vuosia kotiapulaisen töitä: siivosi, laittoi ruokaa ja hoiti lapsia. Kotitaloustyönsä ohessa hän kirjoitti romaanin Katrina, joka voitti suuren ruotsinkielisen romaanikilpailun ja julkaistiin 1936.

Kolmena seuraavana vuonna Salmiselle ehdotettiin jopa Nobelin palkintoa. Sen sai kuitenkin toinen suomalainen, Frans Emil Sillanpää, vuonna 1939.

Kaikki suomalaiset tietävät Sillanpään. Salminen sen sijaan on lähes unohdettu koko kirjallisuushistoriastamme, vaikka hän teki merkittävän kirjallisen uran. Syynä ovat etenkin suomenruotsalaiset aikalaiskriitikot, jotka käytännössä lyttäsivät Salmisen tuotannon.

”Ei tarvitse kuin lukea hänen kirjojaan ymmärtääkseen, että kriitikot olivat väärässä”, sanoo ahvenanmaalaissyntyinen, Ruotsissa asuva tutkija ja toimittaja Ulrika Gustafsson, joka kirjoittaa Salmisesta elämäkertaa.

Suomessa Salmisen on ”löytänyt” kirjailija Juha Hurme, jonka uusi suomennos Katrinasta ilmestyy toukokuussa 2018 . Hurmeen mielestä kyseessä on poikkeuksellinen kertoja.

”Sally Salminen on rohkeiden aiheiden valitsija ja saaristonraikas feministi. Yhdellä määreellä kuvattuna ihana kirjailija”, Hurme sanoo.

Poikkeuksellinen oli myös Salmisen elämä – todellinen tuhkimotarina.

Ahvenanmaan Vårdöstä Ruotsin kautta New Yorkiin

Sally Salminen syntyi 1906 Vårdössä, joka on saarista muodostuva kunta Ahvenanmaan itäpuolella. Hän oli perheen yhdestätoista lapsesta järjestyksessä seitsemäs. Perheen pienviljelijäisä kuoli Sallyn ollessa seitsenvuotias.

Lapset kävivät vain kansakoulun, eikä varaa ollut esimerkiksi kirjoihin. Silti perheen lapsista peräti neljä päätyi kirjalliselle uralle.

Sallyn isoveli Albin tutustutti sisarukset August Strindbergin teoksiin, ja koulussa taas luettiin Sakari Topeliusta. Sally ihmetteli päiväkirjalleen, miksi Topeliuksen Maamme-kirjassa kerrotaan niin vähän Ahvenanmaasta.

Ehkä se kirvoitti halun kirjoittaa itse omasta elinympäristöstä.

Ulrika Gustafsson on tutustunut Salmisen varhaisiin päiväkirjoihin, jotka tämä lahjoitti Maarianhaminan kirjastolle ennen kuolemaansa. Saatekirjeessään Salminen kuvasi olleensa lapsena ”alaluokan yksilö, jolla oli epätavallisen voimakas tarve kouluttautua”.

Kouluttautuminen ei kuitenkaan ollut taloudellisesti mahdollista, ja Ahvenanmaalla Salminen ei nähnyt itselleen muuta tulevaisuutta kuin sen, jonka hän oli päättänyt välttää: perheenäidin elämän.

Ennen New Yorkiin lähtöä Salminen teki vuosia kotiapulaisen töitä Ruotsissa – se oli jo kielenkin vuoksi itsestään selvä valinta. Gustafssonin mukaan Salminen myös tunsi nuorena itsensä enemmän ruotsalaiseksi kuin suomalaiseksi ja oli pettynyt, kun Kansainliitto päätti, että Ahvenanmaa kuuluu Suomelle.

Suomalaisuuttaan ja Suomea hän piti kuitenkin myöhemmin esillä muun muassa talvisodan aikana.

Kotiapulaisen ahdistus ja alati vaihtuvat perheet

Sally Salmisen New Yorkin vuodet olivat täynnä kovaa työtä ja turhautumista. Elämäkertakirjassaan Min amerikanska saga Salminen kirjoittaa nuoren, älykkään ja kunnianhimoisen naisen ahdistuksesta kotiapulaisena vaihtuvissa perheissä.

Sally Salminen 1930-luvun alussa New Yorkissa.

Sally Salminen 1930-luvun alussa New Yorkissa. Salminen vietti miljoonakaupungissa kuusi vuotta siirtolaisena, kotiapulaisen töissä. © HISTORIAN KUVAKOKOELMA / MUSEOVIRASTO

Vaikka Salminen oli kotoisin köyhistä oloista, hän ei ollut nöyrä ja alistuva vaan pikemminkin korostetun omanarvontuntoinen ja ylpeä. Salmista loukkasi se, miten alentuvasti häntä palvelijana kohdeltiin. Toisaalta se nosti sisua ja pakotti kohti päämäärää: hänestä oli muuhunkin kuin kyökkipiiaksi.

Salminen alkoi kirjoittaa Katrinaa sängynkulmalla istuen iltaisin, kun päivällisastiat oli pesty. Hän käytti kirjoittamiseen myös iltapäivien taukoja, minkä vuoksi hän joutui ostamaan elämänsä ensimmäisen kellon, ettei myöhästyisi päivällisen valmistamisesta. Lopulta kirjoittaminen vei kaikki vapaahetket, ja tekstiä syntyi vaikka metrolaiturilla seistessä.

Maaliskuussa 1936 Salminen lähetti puhtaaksikirjoitetun käsikirjoituksensa Holger Schildtsin kustantamoon Helsinkiin osallistuakseen Schildtsin sekä ruotsalaisen Wahlström & Widstrandin yhdessä julkistamaan romaanikilpailuun. Pelkästään paketin lähettäminen maksoi yhdeksän ja puoli dollaria; summa oli Salmiselle niin iso, ettei hän uskaltanut kertoa sitä kenellekään.

”Ystäväni olisivat olleet sitä mieltä, että minulla on ruuvi löysällä”, Salminen kirjoittaa elämäkerrassaan.

Muutaman kuukauden kuluttua Salminen sai tietää kirjeitse, että Katrina oli rankattu niiden tekstien joukkoon, joista voittaja valittaisiin. Elokuun viimeisenä päivänä 1936 Salminen kutsuttiin puhelimeen. Atlantin takaa oli tullut sähkösanoma, jonka sisällön Salminen kuunteli palvelijoiden käytävällä puolipimeässä: onnittelut ykkössijasta.

Salminen irtisanoutui, matkusti takaisin Eurooppaan ja heittäytyi heti kirjalliselle uralle.

Piianpäivät olivat kertaheitolla ohi.

Liikaa realismia

Katrina on romaani naisesta, joka muuttaa Pohjanmaalta Ahvenanmaalle merimiehen vaimoksi – ja huomaa tulleensa huijatuksi niukkaan ja kovaan elämään. Hän ei kuitenkaan köyhyydessäkään suostu luopumaan arvokkuudestaan.

Kirjan ilmestyttyä kritiikki oli aluksi innostunutta, ja sekä Suomen että Ruotsin media hehkutti myös Sally Salmisen elämäntarinaa.

Suomessa Katrina sai toisenkin kirjallisuuspalkinnon, ja Ruotsissa kaksi akatemian jäsentä ehdotti Salmiselle Nobelia kolmena vuonna.

Mutta soraäänet ilmestyivät pian, ja ne tulivat läheltä. Suomenruotsalaisissa arvioissa Katrinaa moitittiin samoista asioista, joista sitä oli aiemmin kiitetty, kuten kansankuvauksesta. Romaani ei istunut suomenruotsalaiseen kirjalliseen perinteeseen, jossa realismia ei pidetty kiinnostavana.

”Se vaikutti merkittävästi siihen, miten Salminen otettiin vastaan”, Ulrika Gustafsson sanoo.

Takaisin Ahvenanmaalle muuttanut Salminen ei siitä lannistunut vaan antautui täysillä ja kunnianhimoisesti kirjailijan työhön. Se, ettei hän suostunut jäämään kirjalliseksi kuriositeetiksi vaan halusi vakavasti otettavaksi tekijäksi, ilmeisesti ärsytti hänen arvostelijoitaan entisestään.

Salmisen toinen romaani Pitkä kevät (1939) käsittelee esikoisteosta psykologisemmin naisen sielunelämää ja tarpeita. Kirjaa kiitettiin Ruotsissa ja Tanskassa, Suomessa arviot olivat nihkeitä.

Juutalainen suojattina

Talvisodan sytyttyä Sally Salminen matkusti Helsinkiin ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Sotakirjeenvaihtajana hän teki yhteistyötä jo aiemmin tapaamansa tanskalaisen taidemaalarin Johannes Dührkopin kanssa.

Sally Salmisen ja Johannes Dührkopin avioliitto oli kahden itsenäisen taiteilijan kumppanuutta. © OSVALD HEDENSTRÖM / HEDE-FOTO / LK

Salminen ja Dührkop avioituivat 1940 ja muuttivat Kööpenhaminaan. Myöhemmin Salminen kuvasi sitä tyypilliseksi sota-ajan äkkiavioliitoksi. Kahden taiteilijan liitto kuitenkin kesti, ja kosmopoliitti pariskunta työskenteli rinta rinnan ja matkusteli ympäri Eurooppaa.

Omia lapsia Sally ei miehensä kanssa saanut. Tanskan natsimiehityksen aikana he suojelivat erään juutalaisperheen poikaa ottamalla hänet kasvatikseen ja uskottelemalla, että poika on heidän biologinen lapsensa.

Salminen julkaisi seitsemäntoista teosta, joista vain kuusi on suomennettu.

Sally Salminen kuoli Kööpenhaminassa 1976. Hän julkaisi uransa aikana seitsemäntoista teosta ja kirjoitti lisäksi tarinoita aikakauslehtiin ja radioon sekä lehtiartikkeleita, joissa hän otti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Ulrika Gustafssonin mielestä Sally Salminen oli uraauurtava naisen elämän kuvaaja niin romaaneissaan kuin elämäkerrallisissa kirjoissaan. Kirjallisuushistoriastamme Salminen on jäänyt sivuun siksi, että kriittisistä aikalaisarvioista muodostui pitkäksi aikaa totuus, jota ei kyseenalaistettu.

Katrinan uusi suomennos antaa tuoreen mahdollisuuden nykylukijoille päättää itse.

X