Itsenäinen Suomi oli hiertävä hiekan­jyvä Josif Stalinin saappaassa – Suomen kohtalo oli veitsenterällä Hitlerin ja Molotovin välissä vuonna 1940

Jaa artikkeliTilaa Seura
Berliiniin saapunut ulkoministeri Vjatsheslav Molotov kulkee Anhalt-asemalla kunnia­komppanian ohi vierellään Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop ja sotamarsalkka Wilhelm Keitel.
Berliiniin saapunut ulkoministeri Vjatsheslav Molotov kulkee Anhalt-asemalla kunnia­komppanian ohi vierellään Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop ja sotamarsalkka Wilhelm Keitel. © Lehtikuva
Tasan 80 vuotta sitten Suomen kohtalosta väännettiin ankarasti kättä. Vastakkain olivat Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatsheslav Molotov ja Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitler.

Talvisota päättyi maaliskuussa 1940. Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels kirjoitti päiväkirjaansa Adolf Hitlerin seuranneen tyytyväisenä suomalaisten vastarintaa:

Puna-armeija ei ollut kyennyt kolmessa kuukaudessa kukistamaan itseään 50 kertaa pienempää vastustajaa. Puna-armeija ei liioin ollut kyennyt valloittamaan Karjalan pääkaupunkia Viipuria. Se siirtyi Neuvostoliitolle vasta rauhanteossa.

Talvisodan faktat vahvistivat osaltaan Hitlerin ajatuksia hyökätä Neuvostoliittoon, mikä tapahtuikin kesäkuussa 1941.

Rajaloukkausia, vakoilua – hallituksen painostusta

Talvisodan rauhasta huolimatta Neuvostoliitto teki suomalaisten elämän vaikeaksi pitkin kevättä ja kesää 1940. Rajaloukkauksia kirjattiin, samoin vakoilutapauksia, ja ulkoministeri Vjatsheslav Molotov painosti Suomen hallitusta.

Vaara uhkasi myös sisältäpäin. Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraa johtivat kotimaiset kommunistit. Koiton talossa pidetyssä kokouksessa huudettiin iskulauseita:

Alas hallitus! Eläköön Neuvosto-Suomi!

Vjatsheslav Molotovin ja Adolf Hitlerin kohtaaminen Berliinissä

Vjatsheslav Molotovin, tulkki Gustaf Hilgerin ja Adolf Hitlerin kaksipäiväinen kohtaaminen Berliinissä. © DPA / Lehtikuva / Heinrich Hoffmann

Suomen lähettiläs Juho Kusti Paasikivi joutui ottamaan Moskovassa vastaan Molotovin syyteryöppyjä: Suomen hallitus pelaa kaksinaamaista peliä – puhuu ystävyydestä mutta juonittelee.

Lokakuussa sai Paasikivi jälleen kuunnella Molotovin kimeän kiukkuista ääntä. Pöydällä oli suomalaisia talvisota-aiheisia kirjoja, joita Molotov naputti sormellaan:

”Tällaisia kirjoja ei Neuvostoliitossa julkaista ja lietsota sellaisilla vihaa naapurimaata vastaan!”

Ilmeisesti Molotov ei ollut lukenut maanmiehensä Nikolai Gogolin tuotantoa niin kuin eivät nyky-Venäjän johtajatkaan. Gogolin tunnetun Reviisori-näytelmän motto kuuluu:

”Ei pidä peiliä syyttää, jos naama on vino.”

Hiertävä hiekanjyvä Stalinin saappaassa

Marraskuussa 1940 ulkoministeri Vjatsheslav Molotov matkusti Adolf Hitlerin pyynnöstä Berliiniin neuvottelemaan. Yksi keskustelun aiheista oli Suomen kysymys.

Molotovin seuruetta kuljettanut juna saapui mahtipontiselle Anhalt-asemalle, jonka halli oli koristettu kukkasin, Neuvostoliiton lipuin ja sirppi–vasara-tunnuksin.

Päivä oli marraskuun 12:s.

Itsenäinen Suomi oli hiertävä hiekan­jyvä Josif Stalinin saappaassa.

Voimassa oli edelleen vuosi aikaisemmin solmittu Saksan ja Neuvostoliiton keskinäinen hyökkäämättömyyssopimus. Maat olivat edelleen liittolaisia ainakin teoriassa. Sopimukseen sisältyi myös salainen lisäpöytäkirja, jonka mukaan Baltian maiden lisäksi myös Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin.

Vaan itsenäisenä oli Suomi pysynyt talvisodasta huolimatta. Se oli hiertävä hiekanjyvä Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin saappaassa. Hän oli huolissaan ja syystäkin:

Saksa oli pysynyt puolueettomana talvisodan aikana, mutta lämmitteli nyt suhteitaan Suomeen. Suomen hallitus oli sallinut saksalaisten sotilaiden kulkea maansa kautta Saksan miehittämään Norjaan, tarkemmin sanottuna pohjoiseen Kirkkoniemeen.

Jo keväällä Saksa oli miehittänyt Belgian, Alankomaat ja Ranskan sekä Norjan lisäksi myös Tanskan. Entäpä jos se miehittäisi myös Ruotsin ja Suomen – tavalla tai toisella? Silloin olisi Leningrad uhattuna.

Ajatus nostatti kylmän hien Stalinin niskaan.

Suomen-Neuvostoliiton ystävyysseuran joukkomielenosoitus Hakaniemen torilla Helsingissä elokuun 6. päivänä 1940. Mielenosoituksella haluttiin entisestään varmistaa maiden välistä ystävyyttä. Ihmisiä oli torilla toistakymmentätuhatta.

Suomen-Neuvostoliiton ystävyysseuran joukkomielenosoitus Hakaniemen torilla Helsingissä elokuun 6. päivänä 1940. Mielenosoituksella haluttiin entisestään varmistaa maiden välistä ystävyyttä. Ihmisiä oli torilla toistakymmentätuhatta. © Lehtikuva

Neuvostoliitolle vapaat kädet Suomen suhteen

Vierailunsa aikana Vjatsheslav Molotov asui Bellevuen linnassa. Sieltä oli Moskovaan suora sähkelinja, jonka kautta Stalin jakeli ohjeita.

Adolf Hitler vakuutti Molotoville, että etupiirijako on toki edelleen voimassa, mutta että Suomi on Saksalle tärkeä Petsamon nikkelin ja puutavaran toimittajana. Mahdollinen sota Itämeren alueella vaarantaisi tärkeät toimitukset.

Molotov kierteli ja kaarteli, mutta palasi aina lopulta asian ytimeen:

Vuoden 1939 salainen lisäpöytäkirja on vain osin toteutunut. Baltian maat ovat siirtyneet Neuvostoliiton etupiiriin kesän aikana, mutta Suomi lentelee edelleen vapaana kuin taivaan lintu. Neuvostoliiton on saatava vapaat kädet Suomen suhteen.

Hitler toisti, ettei Itämerelle saa tulla sotaa. Suomi pistäisi rajusti vastaan niin kuin talvisodassakin. Mellakkaan voisivat liittyä Suomen tueksi Ruotsi ja Englanti ja Hitlerin painajaisunissa myös Yhdysvallat. Olihan se talvisodan aikana osoittanut syvää myötätuntoa Suomea kohtaan.

Molotov ei halunnut suututtaa Hitleriä ja käänteli sanoja suussaan kuin kuumaa perunaa.

Kesken neuvottelujen tuli ilmahälytys. Englantilaiset pommikoneet lähestyivät Berliiniä – ensi kerran. Hieman aikaisemmin Hitler oli kerskaillut, että Englannin kukistaminen pommittamalla oli vain muutaman päivän kysymys.

Molotov hymyili hiljaa sisäänpäin.

Sekä Iso-Britannian että Yhdysvaltojen valtalehdet Daily Herald ja New York Post noteerasivat Berliinin neuvottelut etusivullaan.

Sekä Iso-Britannian että Yhdysvaltojen valtalehdet Daily Herald ja New York Post noteerasivat Berliinin neuvottelut etusivullaan. © John Frost Newspapers / Alamy Stock Photo

© John Frost Newspapers / Alamy Stock Photo

© John Frost Newspapers / Alamy Stock Photo

Pienet kansat

Suomen hallitus sai pääosin tietää, mitä Berliinissä oli puhuttu. Sitä ei kyllä tiedetty, mitä Molotov oli kesäkuun lopulla sanonut Liettuan ulkoministerille Vincas Kreve-Miskeviciukselle:

”Teidän Liettuanne yhdessä toisten Baltian kansojen kanssa, Suomi mukaanlukien, liitetään neuvostokansojen kunniakkaaseen perheeseen.”

Pari viikkoa aikaisemmin Neuvostoliitto oli miehittänyt Liettuan.

Vajaa kuukausi ennen Berliinin neuvotteluja puolustusministeri Semjon Timoshenko ja Leningradin sotilaspiirin komentaja Kirill Meretskov olivat laatineet suunnitelman. Suomea vastaan hyökkäisi 46 jalkaväkidivioonaa, kaksi panssaridivisoonaa, kolme panssariprikaatia ja 13 tykistörykmenttiä. Mobilisointiin oli varattu 35 päivää.

Hitleriä on ilmeisesti kiittäminen, ettei syttynyt uusi talvisota. Saksan valtiosihteerin Ernst von Weitzsäckerin mukaan ”Johtaja on pitänyt Berliinissä sateenvarjoaan Suomen yllä.”

Sillä oli kuitenkin hintansa. Suomesta tuli seuraavana vuonna jatkosodan alettua Natsi-Saksan liittolainen, myötäsotija, aseveli – kuinka vain.

Lähteet: Pekka Visuri – Eino Murtorinne: Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939-1940 (kirja); Veikko Huuska: Suomen kohtalo Hitlerin ja Stalinin käsissä 

Lue myös: Limingan kirkkoherra julkaisee Adolf Hitlerin Taisteluni-teoksen suomeksi – Uusi painos ruotii natsijohtajan puheista puuttuvia faktoja

Lue myös: Paasikivi valmisteli radiopuheen Leningradin valloituksen kunniaksi 1941 – Usko Saksan voittoon oli vahva

X