Arkistokuvan mysteeri ratkesi ja sinnikäs salapoliisityö tuotti jaetun ilon – Näin tutkijat löysivät ratkaiseva vihjeen

Jaa kaverilleTilaa Seura
Hattupäinen herrakerho
Harrastelijavalokuvaajan 1900-luvun alussa lasinegatiiville tallentama otos on ollut museon arkistossa jo pitkään. Se mistä kuva kertoo, oli kuitenkin pitkään unohduksissa. © Axel Tammelander / Museokeskus Vapriikki
Valokuvat voivat paljastaa menneisyydestä jännittäviä yksityiskohtia. Tästä kuvasta ei tiedetty yhtään mitään – kunnes tutkijat katsoivat sitä tarkemmin.

Puisen pöydän äärellä on ahdasta, kun kymmenen muhkeaviiksistä miestä poseeraa kameralle.

Ilmeet ovat varsin vakavia, mutta muutaman kasvoilla näkyy sentään pieni hymynkare.

Virallisen tilaisuuden sijaan kyseessä taitaa olla kostea illanvietto. Monella on nimittäin edessään toti. Pöytään on tuotu hopeatarjottimilla monta muutakin pulloa, ainakin viiniä ja olutta.

Valokuva on 1900-luvun alusta. Tutkija Antti Liuttusen huomion kiinnitti ensiksi juuri alkoholijuomien näkyvä rooli, mikä teki kuvasta poikkeuksellisen.

”Tällaiset kuvat, joissa avoimesti hömpsytellään, ovat siltä ajalta aika harvinaisia.”

Muuten kuva oli oikeastaan melko tavanomainen. Joukko tuntemattomia miehiä rajatussa sisätilassa, ilmeisesti ravintolassa.

Keitä he ovat? Missä kuva on otettu?

Näihin kysymyksiin kuva ei tarjonnut suoria vastauksia.

Lähtötilanne oli tuttu Museokeskus Vapriikin kuva-arkistossa Tampereella työskentelevälle Liuttuselle.

Arkistossa on arviolta 1,7 miljoonaa valokuvaa, joten hän on tottunut selvittämään kuvien kertomia tarinoita ja ihmiskohtaloita.

Tämä selvitystyö on yksi parhaiten mieleen jääneistä.

Ensimmäinen johtolanka

Liuttunen oli törmännyt valokuvaan ennenkin. Otos oli myös muiden mielestä kiehtova, sillä sitä oli käytetty vuosien varrella erilaisissa julkaisuissa.

Valokuvaajaksi mainittiin useimmiten Axel Tammelander tai tanskalainen Niels Rasmussen.

Yleinen arvio on, että kuva on otettu Tampereen seudulla, joko Rosendahlin puurakenteisen ravintolan terassilla tai Tammelanderin isännöimässä Teiskolan kartanossa.

Vapriikin työntekijät olivat työlounaalla tamperelaisessa ravintolassa, kun tuttu valokuva tuli taas kerran vastaan seinälle kehystettynä.

”Silloin päätimme kollegani Iris Toivolan kanssa, että nyt tämä selvitetään”, Liuttunen kertoo.

He tiesivät jo, kumman valokuvaajan ottama kuva oli. Herraseurueesta otetun potretin negatiivi oli Vapriikin hallussa.

Sen, kuten kaikki muutkin Axel Tammelanderin ottamat valokuvat, oli lahjoittanut museolle hänen perikuntansa.

Mukaan oli kirjattu päivämäärä, jolloin kuva oli otettu: 2. kesäkuuta 1903.

Kuvauspaikkaa ei mainittu, mutta Toivola ja Liuttunen tiesivät, ettei se ollut Tampereella.

Liuttunen suurentaa kuvaa tietokoneen ruudulla näyttääkseen miksi.

Kuvan keskivaiheilla, hattupäisen miehen pään takana ikkunan läpi erottuu kolme korkeaa mastoa.

”Tampereen seudulla ei ollut näin suuria purjelaivoja”, Liuttunen kertoo.

Äkkiseltään katsottuna kuvassa ei ollut juuri muita johtolankoja. Valokuvaajasta sen sijaan tiedettiin paljon.

Rikas amatöörivalokuvaaja

Axel Tammelander (1865–1926) oli ehtiväinen mies. Työurallaan hän oli ensin varatuomarina Ruovedellä, sittemmin apulaisjohtajana Yhdyspankin Tampereen konttorissa.

Työnsä lisäksi Tammelanderilla oli useita luottamustehtäviä. Hän toimi muun muassa rahatoimikamarin puheenjohtajana. Sitä voisi verrata asemaan nykyisessä kaupunginhallituksessa.

Vapaa-ajallaan hän harrasti valokuvaamista.

Tammelander toimi pitkään valokuvausseura Fotografiamatörklubben i Tammerforsin puheenjohtajana.

1900-luvun alussa kamerat olivat kalliita, eikä kenellä tahansa ollut varaa niihin.

Antti Liuttunen kertoo, että ammattivalokuvaajien joukossa oli tuohon aikaan paljon naisia. Nuori ala ei ollut vielä ehtinyt sukupuolittua.

Sen sijaan amatöörikuvaajat olivat yleensä varakkaita miehiä. Kameraseuraan kuuluminen oli paitsi harrastus, myös osoitus eliittiin kuulumisesta.

”Kameraseurat olivat eräänlaisia yläluokan herrakerhoja. Kaikki niiden jäsenet eivät välttämättä olleet kovin tuotteliaita valokuvaajia.”

Tammelander oli itse kuvaajana hyvin ahkera. Vapriikkiin lahjoitetussa kokoelmassa on noin 4 000 negatiivia.

Hän oli myös järjestelmällinen ja kirjasi kuvien yhteyteen päivämäärän lisäksi yleensä kuvauspaikan, aiheen ja jopa säätilan.

Tutkijoiden harmiksi näitä tietoja ei ollut tällä kertaa käytettävissä.

Ratkaiseva vihje piti löytää itse kuvasta.

Tunnettu kuvauspaikka

Kymmenestä miehestä kaikilla paitsi yhdellä on hattu päässä.

Mustien knallien ja lierihattujen joukosta erottuu muutama vaalea päähine.

Oikealta katsottuna kolmannen miehen lakissa oli jotain, joka kiinnitti Liuttusen huomion.

Lähempi tarkastelu paljasti kolme kirjainta: NJK.

Se on lyhenne sanoista Nyländska Jaktklubben – siis Helsingin vanhin pursiseura!

Vaikutti siltä, että ainakin tämä mies kuului pursiseuraan. Voisiko kuva olla otettu seuran tiloissa?

Iris Toivola tiesi, että pursiseuralla on Helsingin Valkosaaressa edelleen toiminnassa oleva paviljonki.

Komea rakennus on tuttu näky monelle laivalla Eteläsatamaan saapuneelle.

Arkistokuvien selaaminen tuotti Liuttuselle ja Toivolalle pian ahaa-elämyksen.

”Vanhojen kuvien perusteella oli selvää, että tutkimamme valokuva on otettu juuri siellä”, Liuttunen sanoo.

Tapahtumapaikka oli siis saatu selville.

Se ei kuitenkaan vielä kertonut, mitä tekemistä Axel Tammelanderilla oli helsinkiläisen purjehdusseuran paviljongissa.

Hattupäinen herrakerho

Kiinnittämällä huomiota pieniin yksityiskohtiin, kuten hattuihin, tutkijat pääsivät selvitystyössään eteenpäin. © AXEL TAMMERLANDER / MUSEOKESKUS VAPRIIKKI

Juhlimiselle oli hyvä syy

Arvoituksen selvittämiseksi tutkijat käänsivät katseensa jälleen valokuvaan.

Kipparilakkisen vieressä istuu toinen totinen, valkolakkinen mies. Ylioppilaslakin tunnistaa ilman suurennuslasiakin.

Tamperelaisia vanhoja kuvia vuosikausia tutkinut Liuttunen tajusi tietävänsä tämän herran henkilöllisyyden.

Kyseessä oli Gösta Idman, Axelin ikätoveri Tampereelta. Havainto auttoi hahmottamaan yhteyden Helsinkiin.

”Siihen aikaan Tampereella ei ollut koulua, jossa olisi voinut lukea ylioppilaaksi. Molemmat opiskelivat Norsenissa eli Svenska normallyceumissa Helsingissä.”

Samalla Liuttuselle valkeni mahdollinen syy miesten yhteiselle illanvietolle.

Idman ja Tammelander kirjoittautuivat molemmat Norseniin 19. toukokuuta 1883.

Kuva otettiin lähes tasan 20 vuotta myöhemmin. Se on tuskin sattumaa.

”Hyvin todennäköisesti he olivat juhlistamassa ylioppilaaksi pääsemistään”.

Tutkiminen palkitsee

Juuri tämän kuva-arvoituksen selvittäminen on painunut Antti Liuttusen mieleen kahdesta syystä.

Kollegan kanssa tehty salapoliisityö tuotti jaetun ilon, mikä on arkistokuvien parissa usein yksin puuhaavalle tutkijalle harvinaista.

Tapaus havainnollistaa myös sitä, mitä valokuvien tutkimuksella voidaan saavuttaa.

”Tämä on hyvä esimerkki kuvasta, jossa ei näennäisesti ole mitään, mihin tarttua. Lähempää katsottuna vihjeitä alkaa silti löytyä.”

Hän vertaa valokuvaa huoneeseen, jossa on monta ovea. Jokaisen oven takaa löytyy erilaisia henkilöhistorioita, sosiaalisia verkostoja ja tarinoita.

Esimerkiksi Gösta Idmanin kautta päästään tämän veljeen, Nils Idmaniin. Hän oli pankinjohtajana Yhdyspankin Tampereen konttorissa – siis Axel Tammelanderin pomo.

Tämä Idman puolestaan on hyvinkin tunnettu, sillä hän toteutti Pohjoismaiden rikoshistorian suurimman kavalluksen.

Vuosien mittaan pankinjohtaja kähvelsi työnantajaltaan summan, joka vastasi kymmenesosaa Suomen suuriruhtinaskunnan budjetista.

Tammelanderin valokuvatessa ystäviään Valkosaaressa vuonna 1903 Idmanin petoskierre oli jo alkanut. Hänen alaisensa ja veljensä olivat tästä kuitenkin autuaan tietämättömiä.

Rikosvyyhti paljastuisi vasta vuonna 1912. Siitä seurasi tietysti valtava skandaali, joka tuotti varmasti myös Tammelanderille harmaita hiuksia.

Keitä ovat muut miehet?

Yli sata vuotta sitten otetulla valokuvalla olisi muitakin kiehtovia tarinoita kerrottavana.

Kuvan perusteella kaikki miehet voisivat olla keski-ikäisiä. Ehkä he ovat samaa Norsenin vuosikertaa.

Jos he ovat opiskelutovereita, kuvassa saattaa olla hyvinkin merkittäviä ihmisiä.

Norsenin vuoden 1883 ylioppilasmatrikkelissa on kaikkiaan 223 nimeä.

Niiden joukossa on paljon von- ja af- aatelisliitteitä. Tuolloin ihmisen tausta vaikutti aika tavalla tämän mahdollisuuteen kouluttautua.

Nimilistasta löytyy tunnettuja sukunimiä, esimerkiksi Donner, Relander, Stockmann ja Zilliacus.

On mahdollista, että itselleen muistoa kuvatessaan Axel Tammelander on tallentanut samalla harvinaisen todisteen jonkun suomalaisen suurmiehen kosteasta illanvietosta.

Se edellyttäisi muiden herrasmiesten henkilöllisyyden selvittämistä.

Liuttuselle riitti tieto siitä, missä ja miksi kuva oli otettu.

”Helsingin historian tutkija voisi luultavasti tunnistaa kuvasta muita merkkihenkilöitä”, hän sanoo.

Ehkä sinäkin voisit?

X