Karin outo katoaminen – Nuoren miehen kohtalo oli mysteeri 23 vuotta
Nuori Kari katosi kaveriporukan kesäreissulla, ja löytyi vasta vuosia myöhemmin. Kukaan ei silti tiedä, mitä lopulta tapahtui.
Karin outo katoaminen puhuttaa yhä.
On kesäkuun 28. päivä 1984. Edellispäivänä salama on sytyttänyt Rantasalmen kirkon tuleen. Televisiosta katsotaan Dynastia-saippuasarjan ensimmäisiä jaksoja Suomessa. Samana vuonna maamme ensimmäinen McDonald’s-ravintola avataan Tampereelle.
Eletään 1980-luvun kasinokautta. Lehdissä näkyy pörssiväkeä monokkeli silmällä. Tavallinen suomalainenkin on päässyt nousukauden makuun. Niin myös Tampereen seudulla.
On keskikesä.
”Tämä se vasta on elämää”, joku huudahtaa.
Muutaman päivän juhlatuulella ollut nuorten nokialaismiesten kolmikko päättää Siuron Koskipirtin pöydässä istuskellessaan lähteä ex tempore Raumalle aikaa viettämään.
Seikkailunhalu on kova. Jopa niin kova, että miehet nousevat Siuron asemalla salaa tavarajunan hiilivaunun kyytiin ja matkaavat junassa jäniksinä. Vapaina kuin kulkurit.
Karin outo katoaminen – vain paita jäi
Junan suunta on tiedustelujen perusteella oikea. Pian saavutaan Raumaan, eteläisessä Satakunnassa sijaitsevaan satamakaupunkiin, jossa on kaunis vanha puukaupunginosa ja ylimmällä sarjatasolla pelaava jääkiekkojoukkue Lukko. Pitsiä ei ole tarkoitus nyplätä vaan pitää hauskaa. Länsirannikon meren tuoksun voi jo melkein tuntea nenässä.
Viinasten nappailu on kuitenkin jatkunut koko junamatkan ja vienyt kirkkaimman terän matkalaisilta. Kolmikosta kaksi hyppää junasta Rauman keskustan nurkilla. Kolmas jatkaa kohti satamaa. Niin ainakin pohditaan jälkikäteen. Muisti kun on alkanut juomien myötä pätkiä.
Matkasta on silti tuleva ikimuistoinen, mutta ei sillä tavalla kuin alunperin on suunniteltu. Yhdelle miehistä matka on viimeinen. Kun kaksi junasta hypännyttä matkalaista vihdoin tokenee raumalaisessa puistossa, ei kolmatta löydy.
Ei sinä iltana. Ei seuraavana päivänä. Eikä seuraavana. Muistona kadonneesta matkakumppanista on vain toisen miehen päälle jostain syystä jäänyt paita. Muistoa siitä, miten kadonneen paita päälle päätyi, ei ole.
Vuonna 1963 syntyneen Karin outo katoaminen johtaa siihen, että hänestä tehdään katoamisilmoitus. Juttu kiertää ja Rauman-matkalla hänen mukanaan ollutta kaksikkoa jututetaan. Mietitään jopa mahdollisuutta, että Karille olisi tehty jotain pahaa, ja rikos olisi ollut syy katoamiseen.
Matkakavereiden pätkivät muistit kuitenkin vaikeuttavat tutkintaa, eikä mitään saada selville. Mies pysyy kateissa.
Muistista ei apua
Aikaa kuluu. Raumalla elämä jatkuu, samoin kadonneen kotipaikkakunnalla Nokialla. Matkakaverit ovat palanneet entiseen elämäänsä, mutta jossain on Kari, jonka arki ei enää etene.
Ajan kuluessa Karin outo katoaminen alkaa painua mielissä taka-alalle, mutta lähipiiri ei unohda. Vaikka he jatkavat elämäänsä, miehen muisto pysyy mielessä.
Vuosien kuluessa Karin ikätovereista, parikymppisistä nuorista tulee vastuullisia aikuisia. He opiskelevat, tekevät töitä ja perustavat perheitä. Ympärillä kasinokausi kiihtyy, ja autojen vuosimallit uudistuvat. Suomi-pop raikaa Tampereen suunnalla Eppu Normaalina ja Popedana, jotka julkaisevat uusia levyjä. Vuoden 1988 hitti, Eppu Normaalin ”Baarikärpänen” nostattaa kuitenkin joidenkin mieleen kirpeän soinnin.
Kari nousee taas laajemmin puheisiin, kun hänen peräänsä kuulutetaan Alibi-lehden ensimmäisessä numerossa 1989. Katoamisesta on tuolloin kulunut lähes viisi vuotta, ja maailmakin on muuttumassa. Suomen kasinokausi on loppuvaiheessa ja lama tulossa, Itä-Euroopan rautaesirippu jo rakoilee.
Alibi-lehden toimittaja kertoo jutussa, miten hän vierailee Nokialla ja yrittää jututtaa kadonneen Karin tuttuja. Kadonneet matkakaverit eivät ole lainkaan halukkaita keskustelemaan aiheesta. Toinen jopa piiloutuu lukkojen taakse jutuntekopäivänä.
Jutussa kerrotaan myös, kuinka poliisi on tutkimuksensa tutkinut, ja molempia matkakavereita on kuultu, mutta he ovat vetäytyneet muistamattomuuden taakse.
Karin lapsuudenystävä Tapsa L sen sijaan uskaltautuu haastatteluun ihmettelemään:
”Mitä Karille on voinut tapahtua? Miksi kukaan ei ole löytänyt edes hänen ruumistaan, jos Kari on kuollut?”
Tapsan mukaan ”poliisin mielestä tapaus on selvä. He uskovat Karin olevan varmasti kuollut”.
Alibin jutussa nostetaan jälleen esille jopa mahdollisuus rikokseen. Tosin kyse voi olla huhupuheesta.
”Joku on humalapäissään suuttuessaan uhonnut, että ”ellet pidä turpaasi kiinni, sinulle käy samalla tavalla kuin Karille”, lehdelle kerrotaan Nokialla.
Toimittaja yrittää tingata lisää: ”kuka tuollaista uhoaa?”
”En minä viitsi sitä tässä sanoa”, on vastaus, joka ei johda sen enempään.
Karin outo katoaminen puhutti myös Alibissa, jossa miestä etsittiin vuonna 1989 viisi vuotta tämän katoamisen jälkeen.
Purkutöiden yllätys
Vuodet vierivät eteenpäin. Euroopan kartta muuttuu toiseksi syksyllä 1989, ja Suomessakin vavahtelee 1990-luvun aluksi.
Moni kokee ihan henkilökohtaisesti Suomen talousromahduksen, mutta sitä Kari ei ole todistamassa. Kuten ei myöskään kotipaikkakuntansa Nokian yrityskaiman nousua kansainväliseksi jättifirmaksi, Suomen ensimmäistä jääkiekon maailmanmestaruutta 1995, it-huumaa vuosituhannen vaihteessa ja New Yorkin kaksoistornien sortumista suoraan televisiossa 2001.
Rauman satamakin muuttuu vuosien myötä. Suomen paperiteollisuus on käynyt läpi useita erilaisia vaiheita, ja sen myötä myös Rauma ja kaupungin satama. Osa paikoista toki pysyy entisellään, vaikka uuttakin rakennetaan.
Raumanmeren juhannus -festivaali täyttää Rauman kadut vuosina 1999–2007, kunnes se siirtyy Poriin. Festivaalin viimeinen vuosi Raumalla oli tärkeä vuosi myös Karin katoamistutkimukselle. Se tulee vihdoin päätökseensä.
Eletään toukokuun lopun maanantaita 2007. Karin katoamisesta on kulunut kuukautta vaille 23 vuotta. Kaksi vuotta kauemmin kuin miehen elinikä oli katoamishetkellä.
Muutamaa päivää aikaisemmin Nightwish-yhtye on ilmoittanut valinneensa uudeksi solistikseen ruotsalaisen Anette Olzonin. Paria viikkoa aikaisemmin Helsingin Hartwall Areenalla on käyty ensimmäiset Suomessa järjestetyt euroviisut, jotka on voittanut Serbian Marija Šerifovi´c. Muutaman päivän kuluttua tupakointi kielletään Suomen ravintoloissa, kahviloissa ja muissa ravitsemusliikkeissä.
Rauman satamassa rakennetaan jälleen kerran. Parikymmentä metriä korkea pilssisäiliö on saanut lähtöpassit. Se on ollut Rauman satamassa pitkään, mutta vihdoin se puretaan, koska se ei ole ollut käytössä pitkään aikaan.
Järkytys on suuri. Kun työmiehet avaavat painolastivesien vastaanottosäiliön, sieltä löytyy ruumis.
Ilta korkeuksissa
Aluksi edes ruumiin sukupuolesta ei voida olla varmoja. Vaateriekaleiden seasta löytyy henkilöasiapaperitkin, mutta ne ovat öljyn pahoin tuhoamat. Vaatteissa kuitenkin on samaa, kuin mitä kadonneella Karilla oli yllään, ja lopulta vainajan henkilöllisyys pystytään varmistamaan.
Omaisten suru on varmasti raastava, mutta ainakin he saavat kadonneen hautaan ja epätietoisuuden loppumaan.
Asiasta uutisoineiden lehtien mukaan Karin kuolinsyyksi todetaan ruumiinavauksessa hukkuminen. Poliisin virallisissa merkinnöissä kuolinsyyntutkimuksen tulos on merkitty salaiseksi.
Kukaan ei yhäkään pysty kertomaan, mitä Karille tapahtui.
Omaisten suru on varmasti raastava, mutta ainakin he saavat kadonneen hautaan ja epätietoisuuden loppumaan.
Kiipesikö Kari säiliön katolle katsomaan maisemia ja putosi avoimesta luukusta säiliöön, eikä päässyt sieltä pois? Vai tapahtuiko jotain muuta? Kenties rikoskin?
Rahapussi miehellä oli tallella, joten ryöstömahdollisuus tuntuu epätodennäköiseltä. Ajatus siitä, että joku olisi kantanut aikuisen miehen tikkaita pitkin lähes 20 metrin korkeuteen tuntuu myös mahdottomalta. Ainakin sellainen vaatisi paljon fyysistä voimaa. Ellei jotain ole sitten tapahtunut vasta säiliön päällä niin, että sinne on kiivetty yhdessä.
Kuolemansyyntutkimuksen lisäksi asiassa ei ruumiin löydön jälkeen kuitenkaan suoriteta poliisin rikostutkimusta.
Karin viimeiset hetket ovat siis vain arvelujen varassa. Kävikö kuitenkin vain niin, että päihtynyt ja seikkailunhaluinen mies löysi itsensä merenrantakaupungin satamasta yksin, näki edessään kimaltelevan meren ja pohti, että kuusikerroksista taloa vastaavan pilssisäiliön päältä olisi upea näkymä kesäiselle Raumanmerelle.
Sinne voisi urotekona kiivetä ja köllähtää lepäämään ja selvittämään päätä kesäisessä illassa. Voisi katsoa vaikka auringonlaskua ja nukkua aamuun. Uuden aamun nousuun – jota ei sitten tullut.
Miettikö Kari, että eipä ole sen parempaa paikkaa seikkailla ja katsoa maailmaa kuin korkealta tornin huipulta. Tuon yhden illan ajan. Tuon elämän viimeisen illan ajan.