Reportaasi Kotiharjun saunasta: Lempeästi luodut löylyt karistavat kiireet ja hiljentävät mielen – ”Lauteilla johtaja ja duunari ovat samanarvoisia”
Seura vei lauteille kaksi saunomista rakastavaa miestä selvittämään, millainen on Suomen paras sauna. Lopputulos yllätti toimittajan.
Kotiharjun pihalla osa saunojista vilvoittelee oluen, osa veden avulla. Väkeviä alkoholijuomia saunassa ei sallita.
Tunnen olevani kuin suuri, lihava joulukinkku. Luukku sulkeutuu, lämpö nousee. Rasva tirisee. Hiki tihkuu esiin jokaisesta ihohuokosesta. Kotiharjun saunan lauteet ovat kuin uunipelti, joka ensin poltti pakaroitani, mutta nyt takamus ja lauteet ovat sopeutuneet toisiinsa.
Lämpömittari näyttää 123 asteen kuumuutta, ja nyt joku aikoo heittää lisää löylyä.
”Sopiiko laittaa”, kuuluu kysymys suuren kiukaan vierestä.
”Laita vaan”, piippuhyllyksi kutsutulta ylälauteelta vastataan.
Ja niin löylyvesi solahtaa kiuaskiville lempeästi.
Ennen kaikkea lempeästi.
Olen yllättynyt. Miksi löyly ei polttele korvissa eikä selässä, kysyn vieressäni istuvalta Suomen Saunaseuran toiminnanjohtajalta Janne Koskenniemeltä.
”Koska löylyä kuuluu luoda, ei heittää. Tuo mies osaa luoda”, Koskenniemi vastaa.
Mistä löytyvät Suomen parhaat saunat?
Olen pyytänyt Janne Koskenniemen ja Suomen Saunaseuran työntekijän Ari-Pekka Paavolan kanssani saunaan, koska haluan tietää, mitkä ovat Suomen parhaat saunat.
Mutta miehet toppuuttelevat sellaiset puheet heti alkuunsa.
”Saunominen on todella henkilökohtainen asia. Voi sanoa, että Suomessa on melkein yhtä monta parasta saunaa kuin on saunojakin. Useimmille ihmisille heidän oma saunansa on paras”, Koskenniemi sanoo.
Ari-Pekka Paavola on samaa mieltä. Hän saunoo sekä kotonaan että työssään Saunaseuran kiinteistönhuoltajana ja lämmittäjänä. Paavola on myös kiertänyt ympäri maailmaa tutustumassa erilaisiin saunoihin.
”Kokemusta saunoista on. Jos olisi pakko valita kaikkien aikojen paras sauna, sanoisin varmaan lapsuuteni mummolan saunan Kyyjärvellä”, Paavola miettii.
Kun tarkemmin pohdin, huomaan miesten olevan oikeassa.
Kotiharjun saunan tunnistaa näyttävästä neonkyltistä. © Jonne Räsänen
Pysähtymisen paikka
Kaikkia Koskenniemen ja Paavolan lempisaunoja, oli kyse sitten Saunaseuran saunoista, heidän omista kotisaunoistaan tai julkisista saunoista, yhdistää eräs merkittävä asia.
Kiireettömyys. Se, että saunoessaan voi tuntea hiljentymisen ja pysähtymisen.
Juuri sitä voi helposti kokea Kotiharjun saunassa, jossa olennainen osa saunomista on vilvoittelu pukuhuonetiloissa sekä ulkona. Silloin nautitaan juomista, kuten vissystä tai oluesta sekä puhellaan muiden saunojien kanssa.
Tai ollaan vain hiljaa.
Kotiharjun ulko-ovea reunustaa pitkä puukatteinen penkki, jolla saunan aukioloaikoina istuu rivi pelkkään pyyhkeeseen kietoutuneita miehiä, toisinaan myös naisia. Miesten ja naisten saunat ovat eri kerroksissa, mutta ulkotila on molemmille yhteinen.
Osa ulkona istuvista miehistä ottaa kulauksia oluttölkeistään, osa juo vettä.
Paavolan ja Koskenniemen mielestä alkoholi ei oikeastaan kuulu saunaan.
”En ole pariinkymmeneen vuoteen enää käyttänyt alkoholia ollenkaan, joten se ei kuulu saunomiseeni”, Paavola sanoo.
”Itsekin nautin yleensä vissyä, vaikka kyllä saunasessiossa voi mielestäni juoda oluenkin. Mutta kännissä oleminen ei kuulu saunaan”, Koskenniemi miettii.
Kotiharjun pukuhuoneessa on mukava vilvoitella. © Jonne Räsänen
Löylyssä ei näy tittelit
Julkisten saunojen suosio on viime vuosien aikana kasvanut, etenkin juuri ennen koronaa. Koskenniemi kertoo, että Suomessa eletään nyt saunabuumia.
”Uusia kiinnostavia saunahankkeita on tullut eri puolille Suomea. Ilman koronaa buumi olisi varmasti vielä paljon suurempi. Koronarajoitusten aika hiljensi julkisia saunoja merkittävästi.”
Pääkaupunkiseudullekin on viime vuosina syntynyt uusia saunoja. Niiden taustalla on erilaisia ajattelutapoja: toisten ensisijaisena tavoitteena on yhteisöllisyys, toisten kaupallinen toiminta. Aatteilla sinänsä ei ole väliä, kunhan intohimoa on ja se välittyy asiakkaalle laadukkaana saunakokemuksena.
Huonoon saunaan miehet liittävät mielikuvia kiireen tunnusta, välinpitämättömyydestä ja epäsiisteydestä.
”Jos löylyä ei osata luoda vaan heitetään vain lisää, tulee huonot löylyt”, Koskenniemi sanoo.
”Saunaan eivät myöskään kuulu minkäänlaiset tittelit. Lauteilla johtaja ja duunari ovat aina samanarvoisia”, Paavola sanoo.
Siltä minustakin lauteilla tuntuu. Täällä on vain alastomia, hikisiä miehiä. Saunassa ihminen on paljas paitsi fyysisesti myös henkisesti.
Miehet ovat huomanneet, että yleisessä saunassa keskustelunaiheet voivat käsitellä mitä tahansa ja rönsyillä yllättävästikin. Yleensä juttukavereita löytyy hyvin nopeasti ja luonnollisesti.
Hiljaisuus on harvinaisempaa mutta täysin sallittua.
”Itse pyrin ainakin jonkin verran saunassa välttelemään yhteiskunnallisesti kärjistyneitä aiheita, sillä mielestäni saunaan ei kuulu tiukka väittely. Tietysti kaikista aiheista voi puhua, mutta silloin pitäisi antaa tilaa myös vastakkaisille näkemyksille.”
Koskeniemen, Paavolan ja Vuorion mielestä saunan oleellisen olemus on rauhoittumisessa ja pysähtymisessä. Parhaimmillaan sauna on jopa meditatiivinen paikka. Saunan lämpötila kohosi 123 asteeseen, mutta taitavan löylynluojan ansiosta löylyt eivät korventaneet korvia eivätkä selkää. © Jonne Raesaenen
Saunomisen pituus on yksilöllistä
Kun lauteilla on käyty kolmesti, sanon Koskenniemelle ja Paavolalle, että nyt minulle alkaa riittää. On aika mennä pesulle ja lähteä kotiin.
”Sitten se on justiinsa niin”, Koskenniemi sanoo ja ottaa pitkän siemauksen vissystään.
Tässäkin asiassa käy esiin se, miten sopiva aika saunomista on aivan ihmisestä itsestään kiinni.
”Mutta ei kai meillä ole vielä kiire pois”, Koskenniemi kysyy Paavolalta.
”Ei. Minulla ei ole mikään kiire”, Paavola vastaa.
Juuri niin kuin saunaan parhaiten sopii.
Saunoa juuri niin kauan kuin itselle sopii. Sitten voi pyyhältää virkistävään suihkuun. © Jonne Räsänen