Anna-Mari Kaskinen: Mummin kuolema pelotti etukäteen, mutta opettikin jotain suurta
Runoilija Anna-Mari Kaskinen on nähnyt läheltä, kuinka oma läheinen hiipuu ja kuolee. Mutta kokemus olikin kultaa arvokkaampi.
Anna-Mari Kaskinen on suomalainen kirjailija, runoilija ja sanoittaja. Hän on esimerkiksi sanoittanut "Herra, kädelläsi" -virren.
Sitten kun olen vanha -runoteoksen kirjoittanut kirjailija, runoilija Anna-Mari Kaskinen, 61, on nähnyt läheltä, miten oma läheinen siirtyy ajasta ikuisuuteen. Anna-Mari oli paikalla, kun hänen rakas mumminsa kuoli sairaalassa 1990-luvulla.
Mummin merkitys oli Anna-Marille suuri. Anna-Mari Kaskinen muistaa vuonna 1901 syntyneen isoäitinsä erityisen kilttinä, vahvana ja rakastavana ihmisenä, jonka luona hän vietti monet lapsuuden lomansa.
”Mummini osoitti valtavasti rakkautta lapsiaan ja lapsenlapsiaan kohtaan. Hän halasi aina lämpimästi. Vieraillessani hänen luonaan hän laittoi kultatäkin sänkyyn ikään kuin juhlavieraalle.”
Kun Anna-Mari vei 19-vuotiaana poikaystävänsä, nykyisen aviomiehensä Timo Pekka Kaskisen, mummille näytille, mummi myhäili tyytyväisenä.
”Mummi oli iloinen, että ahaa, teologipoika”, Anna-Mari hymyilee.
Isoäiti joutui sairaalaan
Vuonna 1986 Kaskisen perhe pakkasi tavaransa ja muutti Australiaan. Aviomies oli valittu ulkosuomalaistyöhön Melbournen seurakunnan papiksi.
Kaskiset asuivat Australiassa neljä vuotta, jossa heidän toinen tyttärensä syntyi. Palatessaan Suomeen he kävivät näyttämässä pientä tyttöä isoäidin luona.
”Tapaamisestamme meni vain kolme viikkoa, kun mummi sai pahan halvauksen”, Anna-Mari muistelee.
Anna-Mari lähti oitis katsomaan mummia Tampereen sairaalaan.
”Paikan päällä isossa sairaalan huoneessa olin jotenkin neuvoton. En osannutkaan puhua ja kertoa isoäidilleni niitä asioita, joita olisin halunnut siinä muiden ihmisten ympäröimänä.”
Matka kuolinhetkeen
Pari viikkoa myöhemmin yhtenä iltana – aivan äkkiseltään – Anna-Marille iski todella voimakas tunne: hänen pitäisi lähteä mummin luo. Nyt heti.
Anna-Mari Kaskinen asui perheineen tuolloin Vantaalla, eikä hänellä ollut ajokorttia. Ilta oli jo pitkällä ehtoon puolella. Kellon oli yksitoista illalla.
”Sanoin miehelleni, että minun täytyy lähteä nyt heti Tampereelle. Hän ihmetteli, onko siinä mitään järkeä. Meillä oli kaksi pientä tyttöä, ja mieheni ehdotti, että lähde vasta huomenna, se on paljon helpompaa. Sanoin, että ei, minun on nyt vain mentävä.”
Niinpä Anna-Mari lähti yönselkään Tikkurilan juna-asemalle ja hyppäsi viimeiseen Tampereen junaan. Perillä hän nappasi taksin sairaalaan.
”Olin perillä kahden aikaan yöllä”, Anna-Mari kertoo.
Anna-Mari Kaskinen on pohtinut nuoresta asti elämän ja kuoleman kysymyksiä. Kaskisen uusimmat runot puhuvat ikääntymisestä, vanhenemisen monista sävyistä ja elämänkokemuksen arvosta. © Tommi Tuomi
Hän astui mumminsa huoneeseen ja istahti vuoteen viereen.
”Vietin neljä tuntia mummini vierellä puhellen hänelle. Hän oli opettanut minulle hengellisiä lauluja ja rukouksia, ja niitä hänelle hiljaa lauleskelin.”
Neljä tuntia myöhemmin mummi kuoli. Kello oli kuusi aamulla.
”Se oli ihmeellinen kokemus.”
Nimittäin Anna-Mari oli pelännyt jo pienestä pitäen isoäitinsä kuolemaa.
”Mummini oli vanhan ajan uskovainen ja hän aina puhui iloisesti taivaankodista: ”Jos emme nyt enää näe, niin sitten siellä!” hän saattoi sanoa hyvästeiksi. Mietin pienenä, miten hän voi sanoa noin: jos hän lähtee taivaankotiin ja me täällä maan päällä ei enää nähdä, mikä ilo siinä on? Mietin myös, miten ikinä kestäisin sen, että mummini kuolee.”
Mutta isoäidin poismenon hetkellä ilmassa olikin syvä rauha, odottamaton levollisuus. Eikä ollut mitään pelättävää.
”Mummin kuolema ei ollutkaan kauhea asia, vaan koin, että se oli levollinen siirtyminen rajan taakse, jossa häntä oltiin jo vastassa. Ne lalulut ja rukoukset, joita hän oli minulle, pienelle tytölle, aikanaan opettanut, kantoivat tuona hetkenä ja vieläkin. Tuo kokemus on vaikuttanut todella paljon suhtautumiseeni elämään ja kuolemaan. Tämä elämä tässä ei ole kaikki”, Anna-Mari sanoo.
”Minulla on vahva luottamus huolenpitoon: kun olet heikoilla, sinulla on edelleen toivoa.”
Lue Anna-Mari Kaskisen henkilöhaastattelu Viva-lehdestä nro 4/20!
Anna-Mari Kaskinen lukee runon Kultaisen iän seniorit:
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti