Karjalan kieli ei saa kuolla – Helka Riionheimo elvyttää uhanalaista kieltä: ”Kielen mukana kulkee jopa tuhansien vuosien historia”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Karjalan kielen professori Helka Riionheimo ei ole itse opiskellut karjalan kieltä, vaan hän on omaksunut sen kuuntelemalla ja lukemalla.
Karjalan kielen professori Helka Riionheimo ei ole itse opiskellut karjalan kieltä, vaan hän on omaksunut sen kuuntelemalla ja lukemalla. © Harri Mäenpää
Evakoihin kohdistuneet ennakkoluulot miltei kuolettivat karjalan kielen. Professori Helka Riionheimo katsoo velvollisuudekseen Suomessa näkymättömiin painuneen karjalan elvyttämisen.

Heti ensin on selvitettävä, mitä on karjalan kieli.

Etelä– ja Pohjois-Karjalassa puhutaan suomen kielen murteita, jotka usein mielletään karjalan murteiksi.

Karjalaa ei kuitenkaan puhuta kuin suomea mie- ja sie-sanoilla höystettynä, vaan esimerkiksi näin: Yhtes da sovus on parem, migu eriže da toras. Virke on livvinkarjalaa ja tarkoittaa, että yhdessä ja sovussa on parempi kuin erillään ja riidoissa.

Karjala on täysin oma kielensä, jota Suomessa puhuu sujuvasti tätä nykyä runsaat 10 000 ihmistä. Karjalan kieltä ymmärtäviä ihmisiä on maassamme tuplasti enemmän.

Venäjällä karjalan kieltä puhutaan Vienan ja Aunuksen Karjalassa ja Tverin alueella Moskovan luoteispuolella, minne tuhansia karjalaisia siirtyi jo 1600-luvulla, kun karjalaisten asuttamia alueita liitettiin Venäjästä Ruotsin vallan alle. Vuonna 2010 Venäjällä tehdyssä väestölaskennassa karjalan kielen ilmoitti äidinkielekseen yli 25 000 ihmistä.

”Venäjällä saatetaan äidinkieleksi ilmoittaa etnisen ryhmän kieli. Ihminen voi nimetä äidinkielekseen karjalan, vaikka ei sitä puhukaan ja sen vuoksi karjalaa puhuvien todellista määrää Venäjällä on hankala arvioida”, kertoo Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen ja kulttuurin professori Helka Riionheimo.

Hänen mukaansa Venäjällä karjalan kieltä puhuu vain muutamia kymmeniä tuhansia ihmisiä.

”Karjala on kriittisesti uhanalainen kieli etenkin, kun sitä puhuvat enimmäkseen vanhempien sukupolvien edustajat.”

Vaiennetut Karjalan evakot

Viroa pidetään suomen kieltä lähimpänä olevana sukulaiskielenä, mutta karjala on vielä viroakin lähempänä suomea.

Suomessa karjalaa puhuttiin ennen viime sotia varsinkin itärajan tuntumassa Kainuun korkeudelle saakka ja myös Petsamossa. Karjalan menetyksen jälkeen karjalan kieli levisi evakoiden mukana laajalti ympäri Suomen.

Suomen itäisiä murteita muistuttava karjalan kieli jakautuu vienan-, etelä- ja livvinkarjalan murteisiin.

”Karjalan kieli eroaa suomesta myös kulttuurin ja uskonnon kautta. Karjalan kieltä puhuvat ovat perinteisesti olleet ortodokseja ja suomea puhuvat evankelis-luterilaisia”, Riion­heimo kertoo.

Menetetystä Karjalasta siirtyneistä evakoistakin enemmistö oli suomea äidinkielenään puhuneita karjalaisia.

”Karjalan kielestä on tullut suomalaisille näkymätön, koska sitä on puhuttu sotien jälkeen Suomessa vain perheen ja suvun kesken, mutta muuten karjalan kieltä on pidetty piilossa.”

Menetetystä Karjalasta tulleisiin siirtokarjalaisiin saatettiin suhtautua eri puolella Suomea hyvinkin negatiivisesti. Karjalaa puhuvat ja uskonnoltaan ja tavoiltaan valtaväestöstä enemmän poikenneet evakot saivat osakseen vielä huonompaa kohtelua kuin suomea puhuneet karjalaiset.

”Kaltoin kohtelun ja kiusaamisen tuloksena evakot ja heidän lapsensa traumatisoituivat ja joutuivat osittain luopumaan omasta kielestään.”

Riionheimon mielestä on käsittämätöntä, että vielä nykyäänkin saatetaan koulussa opettaa, että karjan kieli on jo kokonaan kuollut.

”Tämän päivän nuoret eivät enää kanna häpeän tunnetta, vaan he haluavat perehtyä karjalan kieleen ja karjalaisuuteen ja olla myös ylpeitä juuristaan.”

Lue myös: Juurettomuus vaivaa myös evakkojen lapsia – Hellä Neuvonen-Seppänen: ”Karjalaisuus painettiin piiloon”

Oikeus omaan kieleen

Filosofian tohtori ja suomen kielen tutkija Helka Riionheimo nimettiin Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professoriksi vuoden 2018 alusta. Vuodesta 2020 lähtien hän on kuitenkin hoitanut yliopistossa Karjalan kielen ja kulttuurin professuuria.

Riionheimo on lähtöisin entisestä Kajaanin maalaiskunnasta ja hän kuvailee sukujuuriaan ”yksitoikkoisen kainuulaisiksi.”

”Olen opiskellut yliopistossa viroa. Olisin opiskellut karjalaakin, mutta sitä ei silloin vielä ollut mahdollista opiskella. Olen oppinut karjalaa kuuntelemalla ja lukemalla, mutta karjalaa puhuessani siihen sotkeutuu viroa.”

”Kieli on myös kulttuurin muoto. Kielen mukana kulkee jopa tuhansien vuosien historia.”

Maailmassa puhutaan tällä hetkellä noin 7 000 kieltä, mutta Riionheimon mukaan jossain kuolee aina muutaman kuukauden välein jonkin kielen viimeinen puhuja. Riionheimo sanoo tuntevansa suomenkieliseen enemmistöön kuuluvana vastuuta siitä, että vähemmistökielten puhujilla on maassamme mahdollisuus käyttää ja kehittää omaa kieltään.

”Kieli on kommunikaatioväline, mutta myös kulttuurin muoto. Kielen mukana kulkee jopa tuhansien vuosien mittainen historia.”

Kalittaa tarjolle karjalaiseen pöytään

Helka Riionheimon kotona, Kontiolahden Puntarikosken kylässä sijaitsevan omakotitalon työhuoneessa on varattu yksi kirjahylly karjalan kieltä käsitteleville ja karjalaksi käännetyille teoksille.

Tove Janssonin muumikirjoja pääsee nykyään lukemaan karjalaksi. Astrid Lindgrenin kirjoittama Peppi aikoo merille– lastenkirja on karjalaksi nimeltään Peppi Pitkysukku nouzou laivale.

Riionheimo luonnehtii karjalaa soinnilliseksi, pehmeitä äänteitä sisältäväksi kieleksi. Karjalaa puhuttaessa käytetään myös usein dimunitiivisia muotoja hellyttelysanoina.

”Poika on briha, mutta usein sanotaan brihaine, mikä on suoraan käännettynä poikanen”, Riionheimo selvittää.

Karjalainen kulttuuri ilmentyy ortodoksisessa uskonnossa, mutta muuten karjalaisuuden tunnusmerkkejä pidetään esillä melkein pelkästään kodeissa. Ikoninurkan lisäksi karjalaiskodissa on usein käspaikka, mikä on pellavasta tehty pyyheliina, johon on kirjailtu karjalaisen perinteen mukaista kuviointia.

Karjalaisista pöydänantimista tunnetuin lienee karjalanpiirakka, mikä kuitenkin on piirakalle ulkopuolisten antama nimi.

”Piirakat ovat karjalaisessa pöydässä aivan keskeisiä tarjottavia. Karjalaisten keskuudessa ja varsinkin Venäjän puolella piirakoista on luotu useita erilaisia muotoja ja niissä lukuisia eri makuja”, Riionheimo kertoo.

”Karjalan kielellä piirakka voi olla esimerkiksi sipainiekku tai kalitta.”

Helka Riion­heimo

Suomenkieliseen enemmistöön kuuluva Helka Riion­heimo tuntee vastuuta siitä, että vähemmistökielten kuten karjalan puhujilla on maassamme mahdollisuus käyttää ja kehittää omaa kieltään. © Harri Mäenpää

Kieleen kasvamista

Helka Riionheimon mukaan karjala on uhanalainen kieli, koska se ei enää siirry sukupolvelta toiselle, vanhemmilta lapsille.

Suomessa karjalan puhuminen väheni jyrkästi 1960-luvulla karjalaisten ja heidän lastensa muuttaessa maaseudulta kaupunkeihin. Myös Venäjällä karjalan puhujat vähenivät 1900-luvun kuluessa.

1980-luvun loppupuolella Neuvostoliitossa käynnistyneen perestroikan aikana syntyi mahdollisuus käynnistää karjalan elvytys, mutta uudistuksia seurannut Neuvostoliiton hajoaminen synnytti yhteiskunnallisen murroksen, joka ajoi karjalaisia kylistään kaupunkeihin.

”Esimerkiksi Tverin alueella kolhoosien ja sovhoosien lakkauttaminen hajotti karjalaiset yhteisöt. Karjalaiset joutuivat lähtemään toimeentulon perässä kodeistaan ja heidän jälkeensä jäi autioina rappeutuvia kyliä”, Riionheimo kertoo.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt Itä-Suomen yliopistolle 200 000 euron valtionavustuksen käytettäväksi karjalan kielen elvyttämishankkeeseen vuosina 2021–2022. Rahoituksen avulla mm. tue­taan karjalaksi puhumista, kirjoittamista ja kirjakielen sanastotyötä.

Riionheimo on pannut tyytyväisenä merkille, että Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen perusopintojen kursseille on osallistunut runsaasti opiskelijoita. Tulevana syksynä karjalan kieleen voi perehtyä myös avoimen yliopiston kautta etäopiskeluna.

”Suunta on selkeästi positiivinen. Huomattava osa karjalan kielen opiskelijoista on suomen kielen opiskelijoita, joilla ei ole karjalaisia sukujuuria. Myös muutama ulkomaalainen opiskelija on suorittanut karjalan kielen kursseja.”

Riionheimon mukaan karjalan kielen elvyttäminen käyttökieleksi edellyttäisi samanlaisia toimenpiteitä, joilla pelastettiin aikanaan yhä harvinainen, mutta nykyään jo elinvoimaisempi inarinsaamen kieli.

”Kielipesä tarkoittaa sitä, että karjalaa puhuttaisiin päiväkodissa, jonka jatkoksi karjalan kielen opetusta olisi saatava myös kouluihin. Se voitaisiin järjestää esimerkiksi maahanmuuttajien oman äidinkielen opetuksen tavoin etäyhteyksillä”, Riionheimo toteaa.

”Vaikka karjalan kielen asema on heikentynyt, niin Suomessa on yhä enemmän äidinkielenään karjalaa kuin saamea puhuvia ihmisiä.”

Ahdinko itärajan takana Venäjällä

Helka Riionheimo korostaa, että karjalan kieli on sitä puhuville yhtä tärkeä kuin suomi sitä puhuville.

”Suomi on meille tunteiden kieli, jota pidämme omanamme. Me saamme elää koko elämämme suomeksi.”

Suomessa on nyt ensimmäinen hallitus, jonka ohjelmassa mainitaan karjalan kielen tukeminen.

”Karjalan kielen elvyttämiseksi tarvittaisiin nyt pitempiaikainen rahoitus, jolla voitaisiin turvata kieltä elvyttävien toimien jatkuminen ja kehittäminen”, Riionheimo toteaa.

”Venäjällä karjalan kielen elvyttäminen ei ole viime aikoina saanut tukea. Vähemmistöjen ja vähemmistökielten asema on käynyt Venäjällä yhä hankalammaksi.”

Lue myös: Kajakilla Valamon luostarisaarelle – Retkimeloja Mari Jannela nauttii luonnosta Venäjän Karjalassa: ”Aavalla Laatokalla kauneus on ääretöntä”

X