Riitta Simola on entisen alkoholistin äiti, joka ymmärsi olevansa läheisriippuvuuden kahlitsema: ”Autoin tytärtäni liikaa”
Kun tytär joi, äiti Riitta Simola, 65, huolehti ja hoivasi. Samalla tavoin hän oli lapsena suojellut myös omaa isäänsä, kun tämä tarttui pulloon. Vasta kun tytär raitistui, Riitta ymmärsi olleensa itsekin riippuvainen.
Riitta Simola ymmärsi olevansa läheisriippuvainen, joka oli toiminnallaan mahdollistanut tyttärensä juomisen. Nyt sekä äiti että tytär ovat toipumisen tiellä.
Viikonloppu Lapualla lokakuussa 2022 muutti Riitta Simolan elämän. Oli läheisten viikonloppu Minnesota-hoitolaitoksessa, josta Riitan tytär Ida-Sofia Simola oli hakenut apua alkoholiriippuvuuteen.
Riitan lisäksi paikalla olivat hänen miehensä sekä entinen puoliso, Ida-Sofian isä, vaimoineen.
Vuorollaan läheiset istuivat Ida-Sofiaa vastapäätä ja kertoivat, miten hänen juomisensa oli vaikuttanut heihin. Ida-Sofia kuunteli hiljaa.
Läheiset saivat myös tuhdin tietopaketin riippuvuussairauksista.
”Ensimmäistä kertaa elämässäni kuulin, että alkoholismi on sairaus. Ensimmäistä kertaa ymmärsin myös, että olen läheisriippuvainen. Tajusin, että minun on alettava hoitaa itseäni”, kertoo Riitta
Tyttären raitistuessa äitikin alkoi toipua. Kun hätä, ahdistus ja stressi väistyivät, vapautui valtavasti energiaa.
Riitta keskittyi vihdoin itseensä. Hän lähti mukaan ryhmiin, jotka on tarkoitettu alkoholistien läheisille, läheisriippuvaisille ja tunnetaidoista kiinnostuneille. Tyttärensä kannustamana hän alkoi myös kirjoittaa kirjaa Ida-Sofian riippuvuudesta.
Suojelen sinua kaikelta
Kun Ida-Sofia oli pieni, Riitta teki kaikkensa, ettei lapsen tarvitsisi kohdata pettymyksiä.
Kun Idan piti tehdä kouluun referaatti Tuntemattomasta sotilaasta, se oli Riitan mielestä aivan liian haasteellinen tehtävä. Niinpä hän kirjoitti referaatin itse. Ida vei opettajalle äidin tekemän tekstin ja sai numeroksi 9+.
”Minusta oli hämmentävää, että numero ei ollut täysi kymppi.”
Riitta järjesteli, organisoi ja kontrolloi koko perheen elämää. Hän halusi pitää langat käsissään – ja se sopi myös muille. Riitta kuvitteli tekevänsä parhaansa ja auttavansa, eikä ymmärtänyt, että ”auttaminen” voi olla vahingollista.
”Kannattelin Ida-Sofiaa ja hänen isosiskoaan. Sen sijaan minun olisi pitänyt antaa heidän kompuroida, pettyä ja tehdä virheitä.”
Alkoholi vei tyttären mukanaan
Ida-Sofia oli viulua soittava hevostyttö, jonka elämään alkoholi tuli vasta parikymppisenä. Alussa kyse oli viihdekäytöstä, railakkaasta bilettämisestä kavereiden kanssa.
Ensimmäisen kerran Riitan huoli heräsi kymmenisen vuotta sitten, kun Ida-Sofia oli 25-vuotias. Lapsensa puheluista Riitta alkoi aavistaa, ettei kaikki ollut hyvin.
”Ida oli kiukkuinen, kärttyinen ja syyttelevä – ei lainkaan oma iloinen, ystävällinen ja empaattinen itsensä. Opin tunnistamaan jo ensimmäisestä sanasta, oliko hän päihtynyt vai ei.”
Riitta asui tuolloin samalla paikkakunnalla kuin Ida-Sofia. Hän vahti ja kontrolloi tytärtään, jota äidin puuttuminen ja juomisesta kysely ärsyttivät. Samalla Ida-Sofia kuitenkin tarvitsi äitiään.
Kun Ida-Sofia haki apua kunnallisista päihdepalveluista, Riitta osallistui aktiivisesti hoitoon. Se sopi myös tyttärelle.
Kulissit pysyivät pystyssä
Alkoholi piti Ida-Sofiaa otteessaan kymmenen vuoden ajan, mutta hän pysyi koko ajan toimintakykyisenä. Hän joi vain kotonaan, vain viikonloppuisin ja vain niinä viikonloppuina kun hänen tyttärensä oli isällään. Työn ja kodin Ida-Sofia hoiti viimeisen päälle.
Perhetapaamisiin esimerkiksi äitienpäivänä tai isänpäivänä Ida-Sofia ei saapunut, hän vetosi vatsakipuun. Hän vältteli kohtaamisia läheisten kanssa, koska häpesi riippuvuuttaan.
”Muutin mieheni kanssa Mikkeliin. Jos Ida tuli luoksemme viikonloppuna, hän ilmoitti usein jo sunnuntaiaamuna, että hänen täytyi lähteä kotiin hoitamaan askareita. Myöhemmin hän kertoi, että hän lähti kotiin juomaan.”
Suorittajana Ida-Sofia otti läppärinsä mukaan päihdeklinikan ryhmiin ja teki samalla töitä. Hän sitoutui myös kahdesti alkoholiriippuvuuden hoidossa käytettävään antabuskuuriin.
”Antabuksen kanssa Ida oppi huijaamaan. Hän oli muka ottavinaan poretabletin, kun minä vahdin videopuhelun kautta. Hän myös käytti alkoholia antabuksesta huolimatta.”
Riitta syöksyi pelastamaan tytärtään aina, kun tämä joutui vaikeuksiin. Päihtyneenä Ida saattoi shoppailla netissä ja joutua pikavippivelkoihin, joita Riitta maksoi.
”Koin, että minun oli pakko auttaa. Samalla autoin itseäni – koska jos lapsi kompastuu, kompastuu äitikin. Halusin säilyttää illuusion omasta viulutytöstäni. Siksi en myöskään puhunut Idan alkoholinkäytöstä ystävilleni. Häpeä oli liian suuri.”
Äiti maksoi hoidon
Syksyllä 2022 Ida-Sofia oli loppuluisussa. Hän tajusi karkottaneensa kaikki muut ympäriltään paitsi äidin, joka eli mukana tyttären taistelussa. Myös Riitta oli lopussa: väsynyt, ahdistunut, surumielinen ja hädissään.
Tuona syksynä Ida-Sofia luki naistenlehdestä alkoholiriippuvuudesta kärsivän rap-artistin haastattelun. Mies kertoi, miten oli saanut apua Minnesota-hoidosta. Ida-Sofia halusi samaan hoitoon. Riitta lupasi maksaa useiden tuhansien hintaisen hoidon, vaikka oli vielä tuolloin epäileväinen.
Lapualle lähtöä edeltävänä viikonloppuna humalassa ollut Ida-Sofia keräsi kotoaan kaikki jäljellä olevat siiderit ja vei ne taloyhtiön jäteastiaan. Kun hän aamulla heräsi, hän kaivoi roskakatoksessa siiderit takaisin.
Syystäkin Riitta ei uskonut Ida-Sofian selviytyvän Lapualle. Hän uskoi vasta, kun tytär lähetti itsestään kuvan junassa matkalla hoitoon.
”Ensimmäiseen viiteen päivään Ida ei saanut olla meihin yhteydessä. Kun hän kuudentena päivänä soitti, hän sanoi, että ’äiti, en olekaan juoppo, olen sairas’. Kuulin hymyn hänen äänessään.”
Kuukauden hoitojakson jälkeen Lapualta palasi kotiin nainen, joka oli sitoutunut raittiuteen ja jatkohoitoon ja joka otti vastuun elämästään.
”Ida kasvoi siellä aikuiseksi.”
Sukupolvien ketju: alkoholi maistui myös isälle
Oli myös Riitan aika kasvaa. Kun Riitta oli ollut pieni tyttö Heinävedellä, hänellä oli tapana kulkea isänsä kyljessä kuin koiranpentu. Riitan ihana, rakas isä oli alkoholiriippuvainen, ja Riitta koki, että hänen oli vahdittava ja suojeltava isäänsä.
”Meidän roolimme menivät sekaisin. Ymmärrän nyt, että minusta tuli jo tuolloin läheisriippuvainen. Oma keinoni selviytyä oli, että tukahdutin tunteeni kuten surun, pettymyksen ja häpeän.”
Riitta kasvatti omat lapsensa läheisriippuvaisena äitinä. Hän ei kuitenkaan koe syyllisyyttä siitä, että olisi omalla toiminnallaan aiheuttanut Ida-Sofian alkoholismin.
”Ei, en missään nimessä syyllistä itseäni. Alkoholismi ei ole kenenkään syy. Mutta minä olin mahdollistaja. Omalla toiminnallani tein Idan juomisen mahdolliseksi hoivaamalla liikaa ja lähtemällä esimerkiksi mukaan hänen valheisiinsa, vaikka jollain tasolla tiesin hänen valehtelevan.”
Alkoholi ei määrää enää tyttären elämää
Nykyään Riitta on levollisin mielin. Hän ei käytä aikaansa Ida-Sofian asioiden vatvomiseen, vaan antaa tyttären elää omaa elämäänsä.
”Terapeutti kysyi minulta kerran, miten minun toipumiseni kanssa kävisi, jos Ida retkahtaisi. Tiedän, että hän ei retkahda, sillä hän on sataprosenttisen sitoutunut raittiuteen. Mutta jos niin kävisi, meillä olisi tietoa ja työkaluja selvitä siitäkin.”
Tyylikkäässä mikkeliläisessä ullakkohuoneistossa istuu ryhdikäs nainen, joka hehkuu hyvää oloa. Riitta pohtii, että parhaimmillaan hänellä on vielä kolmasosa elämää jäljellä.
”Haluan elää sen terveesti ja vapaana läheisriippuvuudesta. Olen aidosti onnellinen ja iloinen. Kun pelko on väistynyt, tilalle on tullut rakkautta.”
Lue myös: Miksi isä joi, kunnes kuoli? Alkoholistin tytär Johanna Pohjola lähti etsimään vastausta
Riitta Simolan kirja Ulos pullosta, lapseni taistelu ilmestyi elokuussa 2023.
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 1/2024.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti