Risto pisti korkin kiinni ja sai huostaanotetun tyttärensä takaisin

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Risto Korjulan korkki on ja pysyy kiinni. © Jussi Partanen
Alkoholiriippuvainen ei tarvitse erityistä syytä juomiseen. Syy lopettamiseen löytyy usein läheisistä ihmisistä. Niin myös Riston Korjulan kohdalla.

Kaikista ei ole alkoholin kohtuukäyttäjiksi. Risto Korjula, 50, tietää tämän omasta kokemuksestaan. Hän ei ota enää pisaraakaan, sillä yksikin alkoholiannos johtaisi juomaputkeen, jollaiseen hän ei halua enää palata.

Tähän havahduin

Arki ex-vaimon kanssa oli alkoholintäyteistä. Saatoin olla viikkojakin poissa töistä juomisen tai siitä seuranneiden tapaturmien takia. Esimieheni katsoi juomistani läpi sormien.

Meillä on entisen vaimoni kanssa yhteinen tytär. Kun erosimme 15 vuotta sitten, lapsi otettiin huostaan. Koska tytär oli minulle kaikki kaikessa, halusin lopettaa juomisen. En halunnut menettää häntä pysyvästi. Raitistumisyritykseni lopahtivat kuitenkin retkahduksiin, joten päätin hakeutua vieroitukseen.

Pääsin hoitoon

Olin päihdehoitokeskuksessa pari kuukautta. Itkin joka päivä surkeuttani ja ikävääni tytärtäni kohtaan. Keskuksen sosiaalityöntekijä ymmärsi hätäni ja kysyi, haluaisinko vielä yhden mahdollisuuden. Hän suositteli minulle Kankaanpään A-kotia. Jos pääsisin siellä kiinni päihteettömään elämään, voisin saada tyttäreni huoltajuuden.

En tiennyt, missä Kankaanpää sijaitsi, saati mitä siellä tulisi tapahtumaan. Mutta olisin lähtenyt vaikka Afrikkaan, jotta olisin saanut tyttäreni itselleni.

Näin minä raitistuin

Kankaanpäässä päivät olivat pitkiä ja työntäyteisiä. Erilaisissa keskusteluryhmissä ja kuntoutustöissä rakensin itseäni uudelleen. Päiviin tuli rytmi ja säännöt. Elämäni alkoi pikkuhiljaa muistuttaa tavallista, turvallista arkea. Kuntoutus edellytti täysraittiutta. Yksikin lipsahdus, ja olisin joutunut lähtemään A-kodista.

Kuntoutukseni eteni niin hyvin, että jo muutaman kuukauden kuluttua sain tyttäreni luokseni. Minusta tuli hänen huoltajansa samana päivänä, kun hän täytti kolme vuotta. Asuimme A-kodin omistamassa asunnossa. Kun lähdin aamuisin töihin, tytär meni päiväkotiin. Illat olivat minun vastuullani. Kokkasin, luin satuja, siivosin – opettelin olemaan isä tyttärelleni.

Kun takana oli puolitoista vuotta tuettua asumista ja kuntoutusta, uskoin pärjääväni omillani. Kokemukset Kankaanpäästä olivat niin hyviä, että jäimme paikkakunnalle.

Hoitojakson alussa ajattelin vielä, että kuntoutan itseni kohtuukäyttäjäksi. Myöhemmin ymmärsin, ettei minusta ole siihen. Jos otan yhden, otan monta päivää putkeen. En halua tieten tahtoen altistaa itseäni tilanteille, joissa olisi vaara sortua juomiseen. Toisaalta en viihdy kuppiloissa. Kotona omakotitalossa riittää tekemistä.

Tässä ja nyt

Kun täytin 50, järjestin isot juhlat. Tein valtavan annoksen boolia, mutta skoolasin itse pommacilla. En selittele juomattomuuttani kenellekään, miksi minun pitäisikään. Olen ollut 14 vuotta juomatta, ja minun on hyvä olla ilman alkoholia.

En ole ollut yhteydessä vanhoihin ryyppykavereihini yhtä kohtuukäyttäjäksi raitistunutta miestä lukuun ottamatta. Ainakin puolet ryyppyjengistä on jo mullan alla. Ilman raitistumistani minäkin olisin.

Toimin yrittäjänä omassa kirpputorialan yrityksessä. Elän tavallista töistä kaupan kautta kotiin -arkea. Minulla on myös yhteishuoltajuudessa oleva poika, joka asuu puolet kuukaudesta minun ja tyttäreni kanssa. Teemme yhdessä samoja asioita kuin muutkin perheet. Kokemusteni jälkeen osaan arvostaa suuresti tavallista arkea.

Työikäisten sairaus

A. SUOMESSA on arviolta 500 000 ihmistä, joilla alkoholinkäyttö vaarantaa terveyden. Alkoholi on työikäisten suomalaisten suurin kuolinsyy.

B. ”OMASTA alkoholinkäytöstä voi olla huolissaan, vaikka ei tunnistaisi itseänsä alkoholistiksi. Esimerkiksi jatkuva tissuttelu on vaaran merkki”, toiminnanjohtaja Arja Ruisniemi Kankaanpään A-kodista kertoo.

C: NOPEAA apua juomiseen saa terveyskeskuksista ja A-klinikoilta. Kuntoutusta tarjoavaan paikkaan voi ottaa yhteyttä myös suoraan.

X