Linnan juhlat 2019 – Sotaveteraani Olavi Kivistö, 94, selvisi kahdesta sodasta: ”Tuntui vain niin hyvältä päästä kotiin”
Sotaveteraani Olavi Kivistö, 94, saapuu Linnan juhliin tyttärentyttärensä Heidin kanssa. Hän oli jatkosodassa ja Lapin sodassa viestimiehenä.
94-vuotias Olavi Kivistö juhlii toista kertaa itsenäisyyspäivää Presidentinlinnassa. Ensimmäisen kerran hän sai kutsun Linnaan vuonna 1975.
Sotaveteraani Olavi Kivistö pääsi Linnan juhliin ensimmäisen kerran 44 vuotta sitten – kiitos presidentti Urho Kekkosen naapuririidan.
Olavi työskenteli Olvin tehtaalla Iisalmessa presidentti Kekkosen vieraillessa siellä syksyllä 1975. Vierailun jälkeen presidentti kunnioitti tehtaan toimitusjohtajaa ja teknillistä johtajaa kutsuilla itsenäisyyspäivän vastaanotolle, mutta teknillinen johtaja ilmoitti jättävänsä juhlat väliin. Hän oli aikoinaan asunut Kekkosen naapurissa Kajaanissa ja he olivat ajautuneet erimielisyyksiin.
Tuuraajaksi valittiin konemestarina työskennellyt Olavi. Hän lähti Linnaan vaimonsa Helvin kanssa kertomatta kenellekään. Poika Jarmo sai tietää vanhempiensa itsenäisyyspäivän ohjelmasta nähdessään heidän kuvansa lehdessä.
”Menimme Linnaan yhdessä Olvin silloisen toimitusjohtajan ja hänen vaimonsa kanssa. Olisi meille ollut hotellihuonekin Helsingissä, mutta olimme serkkuni luona yötä. Seuraavana päivänä kiertelimme Helsinkiä ja lähdimme sitten takaisin Iisalmeen”, sotaveteraani muistelee.
Olavi Kivistö, 94, juhlii tänä vuonna toista kertaa Linnassa, tällä kertaa presidentti Sauli Niinistön kutsumana.
Ainoa jäljellä
Hyväntuulinen isäntä tulee heti ovelle vastaan. Poika Jarmo on juuri käymässä Olavin kotona, senioritalossa Tampereella. Jarmo ja Olavin toinen lapsi, tytär Elisa, vierailevat kumpikin kylässä muutaman kerran viikossa.
Olavi on talonsa vanhin asukas, mutta korkea ikä ei ole hidastanut tahtia. Hän osallistuu joka viikko vesijumppaan ja fysioterapiaan sekä käy läheisessä palvelukeskuksessa tapaamassa muita veteraaneja. Jarmon mukaan isä pärjää vielä kotona hyvin. Hänellä ei ole juuri terveysongelmia, toisessa korvassa tosin kuulo on huono, mutta Olavi ei suostu käyttämään kuulolaitetta.
Myös muisti on moitteeton: Olavi muistaa päivämääriä myöten kokemuksiaan jatkosodan viimeisistä vaiheista ja Lapin sodasta.
”Ei sotaan lähtö oikeastaan pelottanut. Tiesin, että näin siinä käy. Meidän ikäluokassamme kuusi miestä lähti samaan komppaniaan Santahaminaan kouluttautumaan. Yksi kuoli tapaturmaisesti Lapissa ja on sankarihaudassa. Olen ainoa jäljellä, kaikki muut ovat kuolleet.”
Olavi Kivistö oli jatkosodan viestimies
Seinäjoella syntynyt Olavi oli 18-vuotias lähtiessään armeijaan lokakuussa 1943. Heinäkuussa 1944 hänet komennettiin 15. prikaatin täydennysmiehenä esikuntaan Pitkärantaan. Olavista tuli viestimies.
Neuvostoarmeija tykitti Pitkärantaa lähes tauotta, ja puhelinyhteys rintamalle oli poikki. Olavi oli mukana partiossa, jonka tehtävänä oli yhdistää katkenneita puhelinjohtoja toisiinsa tulituksen keskellä.
Olavi muistelee, että päivän aikana esikunnasta saatettiin saada läpi vain yksi puhelu. Seuraavana päivänä johdot olivat taas poikki, ja työt alkoivat alusta.
Elokuun vaihteessa 1944 Kannaksella rytisi, ja myös JR15 siirrettiin Impilahdelle valmistautumaan vihollisen suurhyökkäykseen. Prikaatia ei kuitenkaan koskaan komennettu eturintamaan, sillä Suomi ja Neuvostoliitto solmivat aselevon syyskuun alussa. Rauhanehtoihin kuului, että Suomi karkottaa saksalaiset Lapista.
Nuoremmat jäivät
Heti aselepoa seuraavana päivänä Olavi matkusti pohjoiseen. Rovaniemelle hän saapui kuorma-autossa, jonka kyydissä kuljetettiin radioreppuja. Mutkassa koko lasti kaatui ojaan, ja Olavi sai akuista happoa kasvoilleen ja vaatteilleen. Onneksi lähellä oli apteekki, takki tosin meni käyttökelvottomaksi.
Olavi selvisi Lapin sodasta haavoittumatta. Onnea oli matkassa esimerkiksi Kilpisjärvellä, kun Olavi ja kaksi muuta sotilasta tarpoivat hangessa saksalaisten hyppymiinojen keskellä. He aikoivat käydä tutkimassa tien sivussa ollutta majaa, jonne lähti polku.
”Hetken käveltyämme alkoi jänistää, ja sanoin, että parempi kävellä takaisin samoja askeleen jälkiä pitkin. Kun palasimme risteykseen, siellä oli kolme hyppyheikkiä. Olimme kävelleet juuri niiden välistä. Aika hyvä tuuri kävi.”
Matka Kilpisjärvelle on jäänyt hyvin Olavin mieleen. Osastolle annettiin tehtäväksi viedä Kemistä 52 hevosta 500 kilometrin päähän Kilpisjärvelle. Matka piti taittaa kävellen 30 kilometrin päivävauhdilla, ja ruokaa, lähinnä kuivattuja perunasiivuja ja säilykkeitä, oli varattu kahdeksi viikoksi.
”Eräänä yönä hevoset karkasivat ja pääsivät syömään osan perunoistamme. Muonaa ei riittänyt. Onneksi Muonion lähellä löysimme heinäpaaleja hevosille.”
Olavi oli mukana jatkosodassa ja Lapin sodassa. Sodan jälkeen hän työskenteli muun muassa konemestarina. Tommi Tuomi / Otavamedia
Vaimo löytyi töistä
Olavi suoritti sodan jälkeen varusmiespalveluksensa loppuun ja kotiutui joulukuussa 1945.
”Tuntui vain niin hyvältä päästä kotiin, vaikka oli kotonakin omat murheensa, kun ei ollut töitä tai omaa asuntoa.”
Onneksi töitä löytyi Mallaskosken panimolta. Työpaikalla Olavin sydämen vei kolme vuotta nuorempi punatukkainen pohjalaisnainen Helvi. Häitä vietettiin vuonna 1949.
Myöhemmin Olavi teki Mallaskoskella myös lämmittäjän ja laitosmiehen töitä sekä työskenteli hetken myös Haapakoskella. Pisimpään Olavi työskenteli Olvin tehtaalla Iisalmella. Olavi työskenteli Olvilla laitosasentajana ja konemestarina 30 vuotta, ennen kuin jäi eläkkeelle vuonna 1990.
Olavi ja Helvi palasivat Seinäjoelle ja muuttivat sieltä Tampereelle vasta 2,5 vuotta sitten. Aviopari olisi viettänyt 70-vuotishääpäivää elokuussa, mutta Helvi kuoli pitkäaikaiseen sairauteen huhtikuussa.
Samalla kaavalla
”Onneksi ehti ennen Postin lakkoa”, Olavi sanoo esitellessään kutsua Linnan juhliin.
Kirje kolahti postiluukusta saajansa yllätykseksi jo loka-marraskuun vaihteessa. Tytär ja vävy kuljettavat Olavin Tampereelta Linnaan ja tuovat illalla takaisin, ja Helsingissä asuva tyttärentytär Heidi on Linnassa avustajana.
Tällä kertaa Linnaan meno ei jännitä.
”Olen ollut siellä kerran ja katsonut juhlia televisiosta monta kertaa. Se sama kaava oli jo Kekkosen aikana. Mennään kättelemään ja sen jälkeen keräännytään katsomaan, ketä muita sinne tulee.”
Ensimmäisissä Linnan juhlissaan Olavi kävi tanssimassa vaimonsa kanssa, mutta nyt hän jättää valssit nuoremmille.
”Siitä on yli 20 vuotta, kun olen viimeksi tanssinut. Vähän tuntuu, että en taida olla oikein esiintymiskelpoinen, mutta kaipa sinne Linnaan on mentävä, kun on ilmoittauduttukin.”