Miekkasärki on ilmaston ja vesien lämpenemisen myötä yhä laajemmalle levinnyt kalalajimme

Jaa kaverilleTilaa Seura
Miekkasärki
Miekkasärki aistii mutkittelevalla kylkiviivallaan alhaaltapäin tulevat veden värähtelyt. © Lauri Urho
Aiemmin miekkasärki luokiteltiin puutteellisesti tunnetuksi lajiksi, mutta nykyään miekkasärjen on todettu olevan maassamme elinvoimainen.

Yhä useammin Suomen rannikkovesiltä käy onkeen sapelilta näyttävä, hopeanhohtoinen kala.

Miekkasärki on tunnettu maassamme jo noin sadan vuoden ajan, mutta viime vuosina laji on levinnyt Suomenlahden sopukasta rannikkoa myöten aina Ahvenanmaalle ja Perämerelle saakka.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Lauri Urhon mukaan miekkasärki ei ole Suomen vesistöjen tulokaslaji, vaan se on todennäköisesti elänyt rannikkovesillämme jo kauan ennen kuin siitä on tiedetty.

”Suomessa ei ole osattu pyytää miekkasärkeä, vaan miekkasärjet ovat olleet muun kalastuksen yhteydessä saatuja sivu- ja satunnaissaaliita, Urho kertoo.

Liikkuvaa mätiä

Vaikka miekkasärkeä esiintyy koko rannikkoalueellamme, niin tiheimmät esiintymät ovat Suomenlahden itäosissa ja Vuoksen vesistössä.

”Miekkasärjen kutuvaelluksesta Viipurin lahdelta Saimaan kanavaan on tullut jo jokakesäinen ilmiö”, Urho kertoo.

Miekkasärki kutee joissa ja jokisuistoissa touko-kesäkuun aikana, kun vesi on lämmennyt 15–20 celsiusasteeseen. Mahdollinen toinen kutujakso ajoittuu parin kolmen viikon päähän ensimmäisestä kudusta.

Vaaleat, halkaisijaltaan 4–6 millimetrin mätimunat jäävät liikkumaan vesipyörteiden mukana ja leijuvat lähellä veden pintaa, jos veden suolapitoisuus on vähintään kymmenen promillea.

”Liikkuvalla ja leijuvalla mädillä on pienempi riski kuolla vesistöjen pohjien vähähappisilla alueilla.”

Reilun viikon kuluttua mädin hedelmöittymisestä kuoriutuvat poikaset suuntaavat jokisuistoista vapaan veden alueille.

”Sukukypsyytensä miekkasärki saavuttaa vasta noin 4–5-vuotiaana, jolloin se on saavuttanut noin 25–30 senttimetrin pituuden.”

Miekkasärki

Lauri Urho

Lämpimän veden eläjä

Miekkasärki leviää, koska etenkin nuoremmat yksilöt hakevat itselleen uusia lisääntymispaikkoja. Miekkasärjet pyrkivät jokiin kutemaan, mutta jokien patoamisen vuoksi ne jäävät useimmiten jokisuistoihin.

Ilmaston ja vesistöjen lämpeneminen on edesauttanut lämpimissä vesissä viihtyvän miekkasärjen runsastumista rannikkovesillämme.

Aiemmin miekkasärki luokiteltiin puutteellisesti tunnetuksi lajiksi, mutta nykyään miekkasärjen on todettu olevan maassamme elinvoimainen.

”Miekkasärki ei ole vielä niin runsaslukuinen, että valtaisi elintilaa muilta kalalajeilta”, Urho kertoo.

”Yksi maamme tiheimmistä miekkasärkikannoista elää Loviisan ja Pyhtään edustalla Ahvenkoskenlahdella, missä ammattikalastajien rysiin saattaa jäädä jopa 200 kilon miekkasärkisaaliita.”

Hidasta kasvua

Miekkasärki liikkuu parvissa vedenpintakalvoa viistäen. Voimakkaasti yläviistoon suuntautuneella suullaan se saalistaa veden pinnalta eläinplanktonia, hyönteisiä ja pikkukaloja.

Merialueilla miekkasärki saalistaa myös nuoria silakoita, kolmipiikkejä ja tokkoja. Saimaalla elävien miekkasärkien ravintoon kuuluvat muikunpoikaset.

Muiden särkikalojen tavoin miekkasärki on verrattain hitaasti kasvava kala.

”Miekkasärjen vuosikasvu on noin kolmesta viiteen senttimetriä ja koiraita suuremmat naaraat voivat saavuttaa täysikasvuina vajaan kilon painon”, Urho kertoo.

X