Nyt on syytä olla huolissaan: Näin valistus, liika murehtiminen ja itsensä vertailu toisiin käyvät terveyden päälle

Media tulvii terveystietoja ja terveystestejä. Ne kertovat meille esimerkiksi sen, paljonko meidän pitää nukkua pysyäksemme terveenä. Sen jälkeen voimme testata, nukummeko tarpeeksi.

Mutta voiko hyvää tarkoittava terveysvalistus kääntyä itseään vastaan?

Kyllä, jos se saa ihmiset suhtautumaan terveyteen kuin suoritukseen ja huolestumaan, jos ei täytäkään terveyden reunaehtoja.

Huoli ratkaisee

Hyvän esimerkin tällaisesta huolestumisesta tarjoaa uni.

Unilaboratorioissa kerätty kokemus osoittaa, että subjektiivisesti koettu uni on yksi ja todellisuus toinen asia.

Joku voi kokea olevansa huono nukkuja, vaikka hänen nukkumisensa on normaalin rajoissa.

Toinen taas kokee olevansa ihan hyvä nukkuja, vaikka unet jäävät miltei aina liian lyhyiksi.

Mutta mikä ratkaisee, miten tämä vaikuttaa terveyteen? Se, miten hyvä nukkuja kuvittelet olevasi? Vaiko objektiivisesti nukutut tunnit?

Ratkaiseva tekijä näyttää olevan se, miten huolissasi asiasta olet.

Tiedetään, että jos ihminen on objektiivisesti huono nukkuja, mutta asia ei huoleta häntä vähääkään, hän näyttää säästyvän monilta unettomuuteen yleisesti liitetyiltä terveyshaitoilta – kuten ahdistukselta, masennukselta tai päiväaikaiselta väsymykseltä.

Toisin sanoen, heillä ei ole havaittu sen enempää ahdistusta tai masennusta kuin objektiivisesti hyvillä nukkujilla.

Huoli voi vaikuttaa myös fysiologisiin seikkoihin.

Laajassa tutkimuksessa havaittiin, että objektiivisesti huonoilla nukkujilla oli selvästi korkeampi verenpaine kuin hyvillä nukkujilla – paitsi jos he eivät olleet huolissaan yöuniensa niukkuudesta.

Unettoman identiteetti

Tuoreessa Behavior Research and Therapy -sarjassa Alabaman yliopiston psykologian professori Kenneth Lichstein esittää, että sama pätee myös toisinpäin.

Jos ihminen nukkuu normaalisti mutta kuvittelee olevansa huono nukkuja, hänelle voi kehittyä unettomuuteen liitettyjä terveysongelmia.

Lichstein kutsuu ilmiötä ”unettoman identiteetiksi”, ja hänen mukaansa se voi olla terveydelle yhtä haitallista kuin aito unettomuus.

”Unettoman identiteetin” taustalla voi olla epärealistisia odotuksia tai käsityksiä nukkumisesta ja taipumus liioitella ja huolestua pienistä poikkeamista.

Lichsteinin mukaan unettoman identiteetin hoitaminen ei ole yksinkertaista, sillä hoidettavana ei ole unettomuus sinänsä vaan stressi ja huoli, jotka voivat kylläkin vaikeuttaa unensaantia.

Hotellisiivoojien paljastus

Samanlainen huolestumisilmiö näyttää koskevan myös liikuntaa.

Stanfordin yliopiston tutkijat havaitsivat tämän ensimmäisen kerran vuoden 2007 tutkimuksessa, jossa kohteena olivat hotellisiivoojat.

Haastatellut siivoojat olivat yleisesti ottaen sitä mieltä, että he eivät saa riittävästi liikuntaa, vaikka oikeasti he liikkuivat työssään huomattavan paljon.

Tämän jälkeen heidät jaettiin kahteen ryhmään, joista ensimmäiselle kerrottiin, että he saavat riittävästi liikuntaa päivittäisessä työssään, toiselle ei kerrottu mitään.

Siivoojien käyttäytyminen pysyi samana, mutta kun tutkijat seuraavan kerran tapasivat siivoojat, ryhmien välille oli muodostunut selvä ero.

Ensimmäisessä ryhmässä – jossa ihmiset uskoivat liikkuvansa tarpeeksi – vapaaehtoisten paino, verenpaine ja rasvaprosentti olivat laskeneet. Toisessa ryhmässä ei ollut tapahtunut muutoksia.

Tämä viittasi siihen, että ihmisen uskomuksilla oli vaikutus laihtumiseen.

Miten uskot liikkuvasi?

Tuoreessa tutkimuksessa samat Stanfordin tutkijat ovat selvittäneet yli 60 000 henkilön liikkumistottumuksia ja kuolleisuutta.

Heillä on ollut käytössään kahdenlaista haastatteluaineistoa: yhdessä ihmiset kertovat, liikkuvatko he mielestään tarpeeksi, toisessa on kiihtyvyysantureilla mitattua aineistoa heidän todellisesta liikkumisestaan.

Tulokset viittasivat jälleen kerran siihen, että liika murehtiminen ja itsensä vertailu toisiin käyvät terveyden päälle.

Ihmiset, jotka kuolivat varhain, olivat usein samoja, jotka uskoivat liikkuvansa liian vähän, vaikka mittaustulosten perusteella he liikkuivat yhtä paljon kuin muutkin heidän ikäryhmässään.

Murehtimisen tuottama stressi voi siis verottaa terveyttä enemmän kuin sitä liikkumalla saa.